torstai 31. tammikuuta 2013

Kännykkäkuva

Näyttää siltä, että Samsungin puhelimissa on yllättävän hyvät kamerat. Tämä on otettu viime kesänä ihan halpismallilla S5610. Onhan se toki vedetty kuvankäsittelyn läpi, mutta  kuitenkin. Tuon puhelimen kamera on 5 megapikselinen, ihan hyvin kuitenkin alle sadan euron puhelimelta.  Värit toistuvat mielestäni oikein kauniisti, resoluutiossa tulee toivomisen varaa varsinkin, jos kuvassa on paljon yksityiskohtia.

Pikselimäärästä huolimatta kenno on kuitenkin tällaisissa kameroissa hyvin pieni, kuten puhelinkameroissa yleensäkin ja pikselit jäävät pieniksi. Isosta pikselimäärästä ei kamerakännykässä ole hyötyä jos kenno ei sitä kykene asiallisesti käsitelemään. Ketju on niin heikko kuin sen heikoin lenkki. Tuo kansanviisaus pätee hyvin tähänkin.

Kaikesta huolimatta mielestäni yllättävän hyvää jälkeä silti,varsinkin kun hinnan ottaa huomioon. Valoa pitää ehdottomasti olla riittävästi. Kuvaaja ei halua nimeään näkyviin... Julkaisulupa silti on:))



tiistai 29. tammikuuta 2013

Päivän kevennys

Julkaisin tämän kuvan joskus blogini alkuaikoina. Koska sen varmasti huomasi silloin hyvin harva, päätin ottaa nyt uusinnan, ettei tämä viehättävä otus vallan katoa arkiston kätköihin:) Kuvasin tämän olennon Korkeasaaren eläintarhassa muistaakseni vuonna 2007. Muistan joskus kuulleeni kansanviisauden, että joku on niin ruma, että se on oikeastaan kaunis:) Ehkäpä tähän tapaukseen tuo viisaus sopii hyvin.

Altaassa taitaa olla kuuma. Taitaa lämpölamppukin vielä taustalla olla? Huomaa kaksiosainen kieli! Asettui mokoma poseeraamaan minulle kuin tilauksesta ja sitten löikin kielen ulos. Oli hauskaa tätä kuvatessa:)


lauantai 26. tammikuuta 2013

Euran kirkko

Eura on vajaan 12 500 asukkaan kunta Satakunnan alueella. Siellä on viehättävä kivikirkko, jota pääsin kuvaamaan juuri ja juuri ennen pimeän tuloa. Hyvä niin, sillä jalustaa ei ollut mukana pimeäkuvausta varten.

Kun kuvasin tätä kirkkoa, tuli heti mieleen, että tämän suunnittelija saattaisi olla Josef Stenbäck. Veikkaus osui oikeaan. Nätti, vuonna 1898 -valmistunut päätytornillinen pitkäkirkko edustaa tyylillisesti monien  Stenbäckin suunnittelemien kirkkojen tapaan uusgotiikan ja kansallisromantiikan synteesiä. Kirkon alaosa on graniittia ja yläosa tiiltä.

Kirkko on järjestyksessä seurakunnan kolmas kirkko. Myös kaksi edellistä kirkkoa sijaitsivat tällä samalla paikalla, pienen mäen päällä. Kirkkoa ympäröi hautausmaa.

Istumapaikkoja kirkossa on 800. Jeesuksen ylösnousemusta esittävän alttaritaulun on maalannut taidemaalari Alexandra Såltin. Urut on valmistanut Kangasalan urkutehdas vuonna 1938 ja niissä on 21 äänikertaa. Kellotornissa on kolme kelloa tavanomaisen kahden asemesta. Kirkko on restauroitu vuonna 2001.

Arkkitehti Stenbäckiä pidetään aikansa kirkkoarkkitehtuurin uudistamisen edelläkävijänä. Se on helppo uskoa, kun hänen kirkkoihinsa tarkemmin tutustuu. Euran kirkko tarjoaa tähän tutustumiseen hyvät puitteet.



Osoite: Sorkkistentie 5, Eura



Metsää ja kukkulaa.

Idyllistä talvista tietä. Tällaiset pikkutiet tarjoavat monesti kameran linssille (ja miksei myös kuvaajallekin) kunnon silmänruokaa, kuten esimerkiksi tämän näkymän.


torstai 24. tammikuuta 2013

Sinivalkoisin siivin

Sinivalkoisin siivin kyllä, mutta lentoyhtiö ei suinkaan ole se minkä luulitte sen olevan:) Eiväthän nämä uunituoreita kuvia ole, mutta talvi oli silloinkin ja ihan yhtä kylmä.


                                   Hetki ennen maakosketusta!

                                     ...ja maakosketuksen jälkeen turvallisesti kakkosterminaaliin! Tällä kuvalla on
                                     maaginen vaikutus. Kun tätä tuijottaa aikansa, alkaa tuo edellinenkin lentokonekuva                                                                                                näyttää rungoltaan vääristyneeltä!


keskiviikko 23. tammikuuta 2013

Jälkiä jäniksistä!

Jälkeä, on siinä monenlaista... Jänistä nyt ainakin... Mitäs muita siinä blogin luontoasiantuntijat näkee? Kannattanee naksauttaa kuva täyteen kokoon niin näkyvät vähän paremmin.


Ongelma ratkaistu!

Oli tuossa edellisessä kuvassa vähän ongelmia tuon vasemman ylälaidan valotuksen kanssa. Tällähän se on tuo ongelma pois päiväjärjestyksestä - eikös ?

:D





tiistai 22. tammikuuta 2013

Vastavaloon

Eilen oli hieno päivä. Päätin kokeilla tuota vastavaloon kuvaamista. Tämä poikkeaa nyt muista kuvistani sen vuoksi, että tein kaiken kuvankäsittelyn Nikon-kamerassani olevalla sisäisellä kuvanmuokkausohjelmalla. Eli terävöitys, värimaailman säätö, kuvan rajaus ja HDR tehtiin kamerassa.


maanantai 21. tammikuuta 2013

Sumua pukkaa

Tässä taas jokunen ilma-alus hieman sumuiselta taivaalta. Kuvat ovat reilun parin vuoden takaa.

Tämä on helppo tunnistaa varsinkin, kun siinä on maamme ilmavoimien tunnukset. Uusi NH90 -taisteluhelikopteri. Tositilanteessa olisikin jo leikki kaukana jos näin lähelle ilmaantuisi.

Rekisterinumero on ainakin huvittava: OH-POK. Se on Piper PA-18-150. Valmistettu USA:ssa  1967, mutta rakennettu uudelleen Helsingissä vuonna 2002. Tämä kone on myös nähty ilman kellukkeita pyörillä varustettuna, jolloin se näyttää paljon pienemmältä.

Siellä menee Sepe-susi! No, toivottavasti tämä ei ole ihan susi, vaikka helikopteri onkin:). Ilmassa näytti kuitenkin  pysyvän:)

Kuvasin tämän pohjois-pohjanmaalla, joten veikkaisin tämän lääkärihelikopterin olevan matkalla Ouluun.

Tämä on Eurocopter EC135. Näistä suurin osa on joko poliisin tai pelastuslaitoksen käytössä. Tämä kopteri on vuosimalliltaan 2005.

Ja viimeisenä Hornetti! Vähiten näkyvä kone joka kuitenkin oli ylivoimaisesti tämän porukan äänekkäin! Ison matkustajakoneen lähtö on tuutulaulua tähän koneeseen verrattuna. Tosin jos tämä kone vastaa suorituskyvyltään autoista Ferraria, niin tavallinen matkustajakone vastaisi kuplafolkkaria.:)


perjantai 18. tammikuuta 2013

Huittisten Pyhän Katariinan kirkko

Satakunnan maakunnan koillisosassa sijaitsee Huittisten reilun kymmenentuhannen asukkaan kaupunki. Huittinen tunnetaan paitsi Saarioisten valmisruokatehtaasta, myös siitä, että se on presidentti Risto Rytin syntymäkunta.

Huittisten vanhan Pyhän Katariinan harmaakivikirkon vanhin osa on peräisin vuodelta 1495, joka on todennäköinen kirkon valmistumisvuosi. Tosin tältä vuodelta peräisin nykyisessä kirkossa on ainoastaan kappelitilana toimiva runkohuoneen itäosa. Alunperin tornitonta suorakaiteen muotoista kirkkoa on laajennettu ja muutenkin muuteltu historian saatossa useaan kertaan ja nykyinen kirkko onkin huomattavan paljon alkuperäistä suurempi.


Kirkko paloi vuonna 1738, jonka jälkeen kirkkosali rakennettiin uudelleen huomattavin muutoksin. Nykyinen kellotorni on peräisin vuodelta 1794. Samana vuonna valmistui myös kuvassa näkyvä kirkkomaata ympäröivä kiviaita. 1860-luvulla rakennettiin sivulaivat, jolloin kirkosta tuli nykyinen ristikirkko. Sittemmin peruskorjauksia ja muutostöitä on tehty vielä vuosina 1897 ja 1958-1959. Nykyisessä muodossaan kirkkoon mahtuu jopa tuhat ihmistä.

Huittisten kirkko on niin vanha, että sen lattian alla on monen merkkihenkilön viimeinen leposija. Huittisissa kirkkoon hautaamisesta luovuttiin vuonna 1794.

Kirkon nykyisen pääalttaritaulun on maalannut taidemaalari Severin Falkman vuonna 1878. Kirkossa on myös vanhassa itäsakarassa, paikassa, jossa alun perin oli kirkon kuori ja alttari ja jota sanotaan Katariinan alttariksi, toinen suuri, kahdesta erillisestä taulusta muodostuva alttaritaulu. Alempi tauluista on vuodelta 1798, ylempi on myös 1700-luvulta peräisin. Kokonaisuus on varsin näyttävä.

Kolmantena alttaritauluna kirkossa on tulipalossa tuhoutuneen Pyhäjärven kirkon alttaritaulu vuodelta 1889. Sen on maalannut taidemaalari Alexanra Såltin. Huittisissa on paljon sukujuuriltaan Pyhäjärveläisiä, joten taulu päätettiin monen mutkan jälkeen sijoittaa Huittisten kirkkoon vuonna 1984.

Kirkosta löytyy myös monta keskiajalta peräisin olevaa erikoisuutta; esimerkkinä tästä puinen krusifiksi 1400-luvun lopulta. 

1600-luvulta peräisin olevassa saarnastuolissa on hauska alkuperäinen yksityiskohta; Suuri tiimalasi, jonka hiekka loppuessaan osoitti papille (ja ehkä siinä sivussa myös seurakuntalaisille!), että saarnan maksimipituus on ylitetty!

Ensimmäiset urut rakensi Uusikaupunkilainen Zachariassenin urkutehdas vuonna 1882. Näiden urkujen suuri ja näyttävä julkisivu on säilytetty nykyisiin Kangasalan urkutehtaan vuonna 1935 valmistamiin 34-äänikertaisiin urkuihin.

Tornissa on kolme kirkonkelloa vuosilta 1796, 1816 ja 1848. Niiden painot vaihtelevat 500 ja 870 kg:n välillä. 

Huittisten kirkko on monelta eri vuosisadalta peräisin olevassa nykymuodossaan varsin vaikuttava käyntikohde. Eri vuosilta olevat kirkon osat palautettiin viimeisessä suuressa peruskorjauksessa mahdollisimman tarkasti sellaisiksi, millaisia ne valmistuessaan olivat. Tämä tekee kirkosta suorastaan maassamme ainutlaatuisen.

Vaikka kirkko onkin hyvin vanha, se ei silti suinkaan ole Huittisten ensimmäinen kirkko! Historia tietää, että Huittisissa oli kirkko jo 1200-luvulla. Tämän, jo aikoja sitten manalle menneen ja täysin jäljettömiin hävinneen ensimmäisen kirkon paikalle on pystytetty muistomerkki vuonna 1955. Muistomerkkiin on kaiverrettu sanat: "Tässä oli Huittisten kirkko 1200-luvulla. Paikka jolla seisot, on pyhä maa." 



Osoite: Kirkkotie, Huittinen

Kylmähenkisyyttä

Kova paikka, eikun siis pakkanen tänään. Tai miksei se ole pakkanen kova paikkakin, ainakin siinä vaiheessa kun vesijohdot jäätyy! Tai kamera!

Tässä sitä kylmää kuvan muodossa. Tämä on  jäätä tältä päivältä, niin että on varmasti vielä tuoretta. Pistin nuo paksut kehykset, niin ei sitten sula niin nopeasti.:))


torstai 17. tammikuuta 2013

Outo valoilmiö taivaalla

Sanottakoon heti alkuun, että en nähnyt taivaalla viiden jalkapallokentän kokoista hohtavaa lentävää lautasta. En edes pientä hohtavaa kiekkoa, joista saamme silloin tällöin katsella toinen toistaan epäterävämpiä kuvia! Ei, kyse oli paljon suuremmasta asiasta. Nimittäin tänään paistoi pitkästä aikaa aurinko. En edes muista, milloin näin sen edellisen kerran. Tämä kuva ei ole suurimmasta auringonpaisteesta. Hetki ehti jo vähän mennä ohitse. Mutta tässä on merkillistä pilvimuodostelmaa. En minä tiedä mistä tuo on tullut, mutta ei siinä minun mielestäni mitään lentokonettakaan mennyt...


maanantai 14. tammikuuta 2013

Sininen fantasia

Tuo pyöreä pallo oli joskus kattolampun varjostin. Vedin sen muutaman kerran kuvankäsittelyohjelman läpi ja siitä tuli tällainen:) Siinähän taitaa olla jotain kukkiakin. Lajinmäärityksen jätän suosiolla minua viisaammille. Kesää kohti mennään!





sunnuntai 13. tammikuuta 2013

Sinistä hetkeä - taas...

Ei tästä sinisestä hetkestä nyt meinaa päästä irti millään. Tämä kuva on vanha kuin itse taivas, mutta eiköhän tästäkin nyt sentään selvän saa. Tuon hetken lumoa eivät tuhoa edes nuo kohta yli lentävät valokärpäset:)) (Itse asiassa juuri niitä alunperin lähdinkin kuvaamaan, sinisyyteen ihastuin vasta myöhemmin:)) Eivätkös muuten pörrää aika lähellä toisiaan!


lauantai 12. tammikuuta 2013

Hyvä Tuomas joulun tuopi...

...Ja paha Nuutti pois sen viepi. Hyvää Nuutin päivää joka tapauksessa!

Se oli sitten siinä se joulu. Nyt viimeistään pitäisi heivata kaikki joulukoristeet pois... ainakin jos vanhan kansan oppien mukaan mennään. Jos jotakuta kiinnostaa, niin tästä saa lisätietoa tuosta nuuttipukista joka sen joulun sitten lopullisesti mukanaan vie. Onneksi ei ole tuosta omakohtaista kokemusta:)


perjantai 11. tammikuuta 2013

Rauman kirkko

Joidenkin tutkimusten mukaan Rauman ensimmäinen puukirkko olisi ollut rakennettu jo  varhaiskeskiajalla. Lähes varmana pidetään sitä, että Raumalle rakennettiin kivirakenteinen kirkko 1300-luvun lopulla tai 1400-luvun alkupuolella. Tuo yksilaivainen harmaakivikirkko toimi Rauman seurakunnan kirkkona vuoteen. 1640 saakka, jolloin se tuhoutui Rauman tulipalossa. Tämän kirkon rauniot löytyvät edelleen Rauman kaupungista.

Raumalla on toiminut myös 1400-luvun alkupuolella perustettu fransiskaaniluostari. Selvää oli, että luostari tarvitsi myös kirkon, joten vuonna 1515 luostarin munkit ryhtyivät rakentamaan kirkkoa, josta oli tuleva yksi maamme tunnetuimpia, hienoimpia ja suurimpia keskiaikaisia harmaakivikirkkoja. Luostarikirkko valmistui oletettavasti vuonna 1520. Se sai nimekseen Pyhän Ristin kirkko.  


Luostarin kirkkona tämä kirkko palvelikin sitten aina vuoteen 1638, jolloin uskonpuhdistuksen vaikutuksesta Rauman fransiskaaniluostari lakkautettiin. Sen jälkeen kirkko jäi täysin käyttöä vaille. Joidenkin tietojen mukaan sitä oltaisiin käytetty jopa viljavarastona.  

Kolmen Ristin Kirkon tuhouduttua tulipalossa, Rauman Luterilainen seurakunta tarvitsi uuden kirkon ja vuonna 1640 se sai käyttöönsä unohdetun ja jo pahoin rapistumaan päässeen entisen luostarikirkon. Suurten kunnostustöiden ansiosta kirkkorakennus saatiin kuitenkin pelastettua.  

1600-luvulla kirkon seinät maalattiin kalkkimaalilla valkoisiksi. Vanhat, 1500-luvulta peräisin olevat kattomaalaukset kuitenkin onneksi säilytettiin. Ne kertovat tiivistetyssä muodossa koko raamatun pelastushistorian ja ovat arvokas vanha lisä kirkon interiööriin. 

Vuonna 1816 valmistunut torni rakennettiin Pyhän Kolminaisuuden kirkosta peräisin olevista kivistä. Sen yläosa kalkittiin valkoiseksi. Tornin valkoiseksi kalkittu yläosa oli merenkulkijoille hyvä maanmerkki. Kirkkoa myös laajennettiin 1800-luvun lopulla. Kirkossa on päälaivan lisäksi vain yksi sivulaiva. Tämä on tyypillistä fransiskaaniluostareiden kirkkorakennuksissa. Nykyisin istumapaikkoja on 800 henkilölle. Se on paljon keskiaikaiselle kirkolle.

Kirkon Kangasalan urkutehtaan vuonna 1966 rakentamissa 36-äänikertaisissa uruissa on historiallinen, kirkon ensimmäisten urkujen julkisivu vuodelta 1783. Vuonna 2009 urut restauroitiin perusteellisesti ja ne palautettiin ulkonäöllisesti niin lähelle alkuperäisasuaan, kuin suinkin oli mahdollista. Rauman kirkon urut ovat epäilemättä yhdet ulkonaisesti  kauneimmista uruista maassamme.


Kunnianosoituksena kirkon luostariperinteelle ja sen rakentajille Rauman seurakunta tilasi kirkon pihaan rukoilevaa, kohti kirkkoa katsovaa fransiskaanimunkkia esittävän patsaan. Patsaan veisti professori Jussi Vikainen vuonna 1974. 



Luostarinkatu 1, Rauma




Vanhus vailla lentokenttää

Kaikenlaista sitä matkan varrella vastaan voi tulla. Tämä Aeroflotin Antonov-24 on ilmeisesti laskeutunut nyt vähän väärään paikkaan. Onkohan paljon elämää nähneellä vanhuksella yksinäinen olo kun kenttä puuttuu ympäriltä.:)





tiistai 8. tammikuuta 2013

Joulun rippeitä 2

Tuossa aikaisemmin jo luulin pistäväni viimeisen jouluaiheisen kuvan tällä kertaa, mutta koska tuossa pöydällä nyt tuo amaryllis näyttää soittelevan viimeisiä sointujaan, niin pitihän sekin vielä ikuistaa, jos ei muuten niin muistoksi. Eipäs muuten tullutkaan koko joulun aikana katseltua sitä niin tarkasti kuin nyt kuvatessa:))

Taustasta olisi saanut nätimmän jos seinä olisi ollut hiukan kauempana, mutta kukka oli jo sen verran heikossa hapessa,että olisi todennäköisesti kuukahtanut lopullisesti, jos olisin lähtenyt pöytää siirtelemään. Joten näillä mennään!


maanantai 7. tammikuuta 2013

Luanikas reissu

Tuo otsikko ei suinkaan ole Viroa, ei, niin helppoa se ei ole. Se on Raumaa. Kyseessä on varmaan yksi maapallomme vaikeimmista kielistä. Oli mukavaa kulkea pimenevässä talvi-illassa (oikeastaan purevassa viimassa) ja kuunnella kun ohikulkijat ja vastaantulijat puhuivat. Parhaimmillaan siitä ei paljoa ymmärrä, mutta mukavalta se silti kuulostaa:))

Raumalainen esimerkiksi tekee sinunkaupat sanomalla: "San snää mnuu snuuks, snuuks mnääki snuu sano." Jos taas Raumalainen sanoo: "Kat ko kat kara rapui" tai "Katt katt kara rapui", se on Suomeksi "Katso, kun kissa juoksee portaita" (murretiedot wikipediasta). Tosin aito murre on häviämässä niin Raumalla kuin muuallakin. Tämä kaupunkihan on vanhoista hyvin säilyneistä rakennuksista pitävälle kuvaajalle aivan paratiisi.

Tämä on Rauman vanha raatihuone vanhan Rauman kaupunginosassa. Tänne on pakko päästä joskus vähintään päiväksi kuvaamaan!


sunnuntai 6. tammikuuta 2013

Joulun ripeitä

Loppiaista vielä puolitoista tuntia jäljellä:) Eli pistetään nyt vielä viimeinen joulukuva. Rauman suunnalla tuli muutama päivä sitten käytyä kyläily- ja valokuvausreissulla. Tämä kuusi nököttää, tai ainakin silloin vielä nökötti, Rauman torilla vanhassa kaupungissa. Se kaupunginosa olisi satojen kuvien arvoinen...


lauantai 5. tammikuuta 2013

Suvannon kappeli

Olen kuvannut kirkkojen ohella satunnaisesti myös sellaisia siunauskappeleita, jotka olen kokenut arkkitehtuurillisesti tai muulla tavalla mielenkiintoisiksi kuvauskohteiksi. Tässä vaihtelun vuoksi yksi kohde tästä valikoimasta.

Tämä Suvannon kappeli sijaitsee Pohjois-Pohjanmaalla, Ylivieskassa. Se on Ylivieskan seurakunnan pääkappeli ja sitä käytetään siunaustilaisuuksien ohella paljon muuhunkin toimintaan, kuten konsertteihin, kuoroharjoituksiin ja jumalanpalveluksiin. Kappelissa pidetään myös seurakunnan kerhoja, joille siellä on omat toimitilat. Kappeli valmistui vuonna 1986.

Rakennus on yleisilmeeltään niin valoisa ja positiivisessa mielessä ei-kappelimainen, että sitä on vaikea siunauskappeliksi ulkopäin katsottuna uskoakaan. Eikä synkkyydestä ole tietoa sisälläkään. Kappelissa on jopa kahvio! Kellotornikin on suunniteltu todella hämäävästi vasemmalla puolella näkyvän tiiliaidanpätkän yhteyteen. Kaikesta näkyy tietoinen synkkyyden välttäminen. Ja miksipäs ei. Minkä vuoksi siunauskappelien pitäisikään aina olla tummia kivirakennuksia, joiden huipulla on musta risti. Kappelissa, jota käytetään paljon muuhunkin toimintaan, tuo ei varmasti viisasta olisikaan. Suunnittelija, Arkkitehtitoimisto Paloranta, on onnistunut hienosti. Vuonna 2006 samainen yritys on suorittanut vielä kappelin peruskorjauksen ja laajennustyön.

Kappelin välittömässä läheisyydessä sijaitsee myös hautausmaa-alue.


Osoite: Renssulantie 12, Ylivieska


torstai 3. tammikuuta 2013

Oikea asuntovaunu!

Asuntovaunuksi nimitetään melkein mitä tahansa perässä vedettävää muovilaatikkoa, jossa on pyörät alla. Mutta katsokaapas tätä! Onko tämä nyt sitten omakotitalovaunu vai mikä? Bongasin ilmestyksen Pohjanmaalla. Oli kuulemma paikallistelevisiokin tulossa paikalle hetken kuluttua...

Tästä rakennusidea autotalliin kevättalven pakkasille! Saa kuulemma katsastettuakin, tai ainakin tämä yksilö oli katsastettu:)


Kivireki

"Painaa kuin kivireki" sanoi vanha kansa joskus. Joskus tuossa kivireessä on saattanut olla melkoisia jalokiviäkin. Tässä erään "kivireen" kiviä, joita siihen rekeen ei vielä oltu ehditty nostaakaan. Aitoja kiviä suoraan suomalaisesta luonnosta.


tiistai 1. tammikuuta 2013

Uusi vuosi taivaalla

Tässä muutama tulituskuva. Tätähän sitä nyt jatkuu varmaan lähes aamuun asti.

Roomalainen.

















Sehän valaisee hyvin:)

Väreissäkin löytyy.

Komeetta!

Ja tietysti juuri puuhun!

Ja lopuksi se iso jytky:)

Eivät olleet omia raketteja mutta hienoja olivat ja niitä oli paljon. Kuvaaja ei sen sijaan saanut tällä kertaa oikein kameran vipstaakeja oikeisiin asentoihin:) Eihän tuollaisen yksittäisen raketin kuvaaminen ihan helppoa toisaalta olekaan, melkein vastaavaa kuin yrittäisi ampua ilmaan heitettyä pingispalloa jousipyssyllä:) Automaattitarkennuskaan ei tarkenna pimeässä. Pitää sekin tehdä vielä käsin, aikaa on vähän jne..

Selittelyä ja selittelyä. No, eihän ne kuvat siitä sen paremmiksi muutu. Päätin kuitenkin nyt pistää blogin täytteeksi:)

Nyt on uusi vuosi suurimmalta osin jo tulitettu. Toivon mukaan suuremmilta vahingoilta yön aikana säästytään. Itse kompastuin pimeässä kameran kanssa. 300 millinen tele oli kamerassa kiinni ja kuin ihmeen kaupalla sain suojeltua sekä sen että kameran. Tuossa olisi voinut käydä ikävästi... Nyt ei tullut kuin pari mustelmaa.

Hyvää uutta vuotta jo toivottelin tuossa toisaalla. Toivottavasti siitä tulee mahdollisimman monelle oikeasti hyvä:) On se silti hyvä ettei uusi vuosi ole montaa kertaa vuodessa:))