sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Hyvää joulua!

Blogini lukijat niin lähellä kuin kaukana. Oikein hyvää, rauhallista ja mukavaa joulua!


lauantai 20. joulukuuta 2014

Paluu Pälkäneen rauniokirkolle - kuvakertomus

Tarkemmin blogini kirkkoesittelyjä seuranneet ehkä huomasivat, että tämä kirkko on jo esitelty, eikä siitä ole itse asiassa kuin vajaa vuosi. Sen tähden en tarkemmin kirkon historiaa tässä yhteydessä käy läpi. Tuon em. esittelyn ulkokuva oli kuitenkin jo vuodelta 2008, enkä silloin astunut raunioituneen kirkon muurien sisäpuolelle, kun en tiennyt, onko se täysin turvallista. Pari viikkoa sitten vierailin kirkolla uudelleen ja tuo puute tuli samalla korjattua. Tässä muutama kuva. Halutessasi voit lukea vielä kirkon aiemmin julkaistun esittelyn tästä klikkaamalla.

Siinä se seisoo omassa yksinäisyydessään. Ja ilman kattoa. Edelleen. Luultavasti loppuelämänsä.


Mikään kovin pieni kirkko tämä ei silti ole ollut, vaikka se aikoinaan pienuutensa takia hylättiinkin. Seurakuntaa mahtoi silloin käydä kirkossa paljon. Katsotaanpa nyt sitten sisälle, kun on varma tieto, ettei rakennus romahda niskaan. Joitakin vuosia sitten ympärillä oli kieltokyltit.
















Hyinen kirkkosali. Tuuletus kyllä toimii, lämmitys sitten vähän heikommin. Onkohan alttaritaulun paikalla ollut ikkunassa lasimaalaus? Tunnelmaa ei voi väittää näissä olosuhteissa kovinkaan lämminhenkiseksi.
















Pääovelta vasemmalle katsoessani huomasin tällaisen portaikon. Takaparvekeko kirkossa? Todennäköisesti nämä portaat aikoinaan sinne johtivat, tuskin muuallekaan. Päätytorniakaan kun kirkossa ei ole ollut.
















Tässä avoin ikkuna, oikein kirjaimellisesti! Komea ikkuna. Varmasti vielä komeampi silloin, kun kirkko oli vielä käytössä.


















Ja tässä avoin ikkuna ylöspäin katsottaessa. Mahdollisesti takaparvekkeen aikoinaan. Paksut on kirkossa seinät.

















Tästä jykevästä ovesta kirkon etuosassa papit aikoinaan kävelivät sakastiin. Sakasti on vielä pystyssä kattoineen päivineen. Sen ulkoikkuna oli suojattu tukevalla ristikolla.
















Näkymää kirkon etuosasta pääovelle päin. Molemmin puolin näkyvät teräsvaijerit tukevat päätyseiniä.

Jotenkin tätä koko kokonaisuutta katsoessa tuli surkea olo. Tällaisia kattoa vailla olevia rapistuneita rauniokirkkoja kyllä aina silloin tällöin näkee, mutta niistä harvan historia on sellainen kuin tämän. No, ehkä 1800-luvulla ajateltiin toisin. Uusi ehkä tässäkin tapauksessa nähtiin automaattisesti parempana ja edistyksellisenä ja vanha jouti mennä. Nykyisin tosin kirkossa pidetään tilaisuuksia silloin tällöin, myös talvisena aikana ja kirkkoraunion arvo ymmärretään. Silti - kuten aiemmin jo totesin - kirkko saattaa viettää loppuelämänsä tämän näköisenä. Laajoja korjaustöitä sille tuskin on tulossa tulevaisuudessakaan.

Pälkäneen uusi nykyinen kirkko valmistui vuonna 1839.







Kettingeillä ympäröity kivikasa kirkkopihan laidassa suurten kuusten alla muistuttaa paikalla joskus sijainneesta puisesta tapulista. Siinä kaikki mitä sitä on jäljellä, kivijalka-ainekset.

Kovia kokenut kirkkovanhus löytyy osoitteesta Rauniokirkontie, Pälkäne
























perjantai 19. joulukuuta 2014

Kohta se koittaa - ovella jo

Tällaista tuotantoa eilen illalla keittiössä ja tänä aamuna täällä blogissa. Kohta tämänkin vadin ympärille voi kokoontua herkullisten syöminkien merkeissä. =D

lauantai 13. joulukuuta 2014

Vesilahden kirkko

Kohta se joulu taas koittaa. Mutta ennen kuin koittaa, on vielä pari "kirkkoesittelylauantaita", joista toinen on tänään. Katsotaan siis Vesilahden kirkkoa, josta kuvia on käytettävissä hieman tavallista enemmän. Itse paikkakuntahan sijaitsee reilun 30 kilometrin ajomatkan päässä Tampereelta Etelän suuntaan. Asukkaita on noin 4500. Mutta nyt itse kirkon kimppuun.

Kuvauspäivänä sää oli mitä mainioin. Parikymmentä vuotta sitten sitten peruskorjattu ja muutamia vuosia sitten ulkomaalattu kirkko esiintyi kuvissa hyvin edukseen. Kirkko on valmistunut vuonna 1802 ja sen on rakentanut kirkonrakentaja Matti Tolpo.

Kirkkosali on muodoltaan suorakaiteen muotoinen, ja kulmistaan viistetty. Pienistä sivulaivoistaan huolimatta kirkkoa ei voi tyypittää varsinaisesti ristikirkoksi, vaan kysymyksessä on siis pitkäkirkko pienillä sivusakaroilla. Kaikkien lehtereiden reunat on koristeltu Raamatun henkilöitä esittävin kuvin.  Parvella näkyvät urut ovat Kangasalan urkutehtaan edeltäjän, Bror Axel Thulén rakentamat ja alunperin vuodelta 1887. Vuonna 1937 ne kuitenkin uudistettiin Kangasalan urkutehtaan toimesta. Salin nykyinen värimaailma on sama, mikä kirkossa oli vuoden 1840-peruskorjauksen jälkeen.

Alttaritaulu on tuntemattomaksi jääneen taiteilijan työ. Aiheena on Jeesus Getsemanessa. Taustalla näkyvä puinen krusifiksi on peräisin 1400-luvun alkupuolelta.
















Koristeellinen saarnastuoli tuo mieleen blogissani aiemmin esitellyn Kangasalan kirkon saarnastuolin. Se on peräisin 1600-luvulta ja sen esikuvana on ollut Turun linnan kirkon saarnastuoli. Ilmeisesti sitten näin myös Kangasalla. Jopa saarnastuolia kannatteleva Kristoforos on siellä aivan samoin toteutettu.














Saarnastuolin vastakkaisella puolella on erikoinen toinen "saarnastuoli", joka on toiminut kanttorin, tai ehkä paremminkin "esiveisaajan" työpisteenä hamassa menneisyydessä, ennen urkuja ja urkureita. Mahtaakohan olla nykyisin käytössä missään tilanteessa, mene ja tiedä. Joskus tällaisia erikoisuuksia maamme kirkoissa näkee, mutta harvinaisia ovat.













Tätä kirkkoa ei pitkäkyntisen kannata lähestyä, sillä joka puolella näytti olevan valvontakameroita. Peltikatto hohtaa vielä uutuuttaan, kunnes ajan patinotumana tummuu, eikä siihen mene kovinkaan montaa vuotta.















Puiden lomasta, kirkon ohittavan tien toiselta puolelta löytyy alunperin edellisen kirkon yhteyteen vuonna 1782 rakennettu kellotapuli. Nykyiselle kirkolle se tarjoaa hieman erilaista arkkitehtuurista kontrastia.















Lopuksi pala seurakunnan yleistä historiaa: Vesilahti on ollut hyvin vanha, suuri emäseurakunta, josta sittemmin sen ympärillä olevat nykyiset seurakunnat ovat itsenäistyneet. Tutkijoiden mukaan tällä samalla paikalla on sijainnut jopa 6-7 kirkkoa.
















1400-luvun loppupuolella valmistui hautausmaan kupeeseen kivisakasti ja myöhemmin tarkoituksena oli rakentaa paikalle myös kivikirkko. Myöhemmin rakentaminen aloitettiinkin, mutta työ jäi rahanpuutteesta johtuen kesken ja 1800-luvun lopulla kivikirkon keskeneräiset seinät purettiin ja käytettiin nykyisen kiviaidan rakennusmateriaaliksi, Kivisakasti - joka sekään ei ilmeisesti koskaan toiminut varsinaisena sakaristona - on pystyssä edelleen.



Osoite: Rautialantie 208, Vesilahti

tiistai 9. joulukuuta 2014

Päivän kevennys!

Ikuistin tällaisen kaverin viime kesänä. Kuvat sopinevat näin pikkujouluaikaan julkaistaviksi. :)


torstai 27. marraskuuta 2014

Muistoja kesästä - osa 4

Kuva, joka ei esitä juuri mitään, mutta kyllä tämäkin varmaan tehoaa ja kesän tuo mieleen näin syksyn pimeydessä =D. Sarja päättyy tähän.




lauantai 22. marraskuuta 2014

Pyhän Aleksanteri Nevalaisen ja Pyhän Nikolaoksen kirkko

Kirkkosarja jatkuu edelleen tamperelaisella kirkolla. Tällä kertaa kirkko ei ole Evankelis-Luterilaisen seurakunnan kirkko, kuten lähes kaikki tämän sarjan kirkot, vaan ortodoksinen kirkko aivan Tampereen kaupungin keskustassa.

Kirkon virallinen nimi on varsin pitkä. Kirkko on kuitenkin ilmeisesti vain nimetty kyseisten henkilöiden mukaan ilman sen suurempia yhtymäkohtia. Tästä voit lukea, kuka oli tuo Pyhä Aleksanteri Nevalainen ja tästä saat taustatietoa Pyhästä Nikolaoksesta. Ortodoksiset kirkot on usein tapana nimetä jonkin pyhimyksen mukaan.

Komea kirkko, vai mitä? Kirkon tornit ovat ortodoksiperinteelle ominaisesti sipulihuippuiset. Muotoilu kuvaa tulenliekkiä, joka taas kristillisessä symboliikassa on Pyhän Hengen vertauskuva.

Erityisen mielenkiintoista tässä kirkossa on se, että se on valmistunut vuonna 1896 venäläiseksi varuskuntakirkoksi. Kun Pyhä synodi Konstantinopolissa lopullisesti vahvisti Suomen kirkon autonomisen aseman 1923, kirkosta tuli Tampereen ortodoksisen seurakunnan kirkko.

Kirkon on suunnitellut venäläinen insinöörieversti T.V. Jassikov. Tyylillisesti se edustaa ns. uusvenäläistä tyyliä, jonka juuret ulottuvat jo 1500-luvulle ja johon sekoittuu myös bysanttilaista arkkitehtuuria. Tyyli oli suosittu venäjällä 1800-luvun lopulla.

Kirkon tyyli on kauttaaltaan erityisen loistelias kultauksineen ja kirkkaine väreineen. Nykyisin se on lähes alkuperäisasussaan ja näin loistelias lisä Tampereen kaupunkikuvassa.

Osoite: Tuomiokirkonkatu 27, Tampere




torstai 20. marraskuuta 2014

Muistoja kesästä - osa 3

Maaseutumaisissa tunnelmissa sarjaa jatketaan. :) Olisipa tuossa ladossa vielä aito pärekatto. No, kaikkea ei voi saada..


lauantai 15. marraskuuta 2014

Viinikan kirkko

Tampereen kirkkoja on esitelty blogissani aikaisemminkin. Luterilaisia kirkkoja Tampereen kaupungin alueella on viisitoista, joten vielä on monta läpikäymättä. :) Tällä kertaa katsotaan Viinikan kirkkoa.

Viinikan kirkko valmistui vuonna 1932. Sen suunnitteli tamperelaissyntyinen arkkitehti Yrjö Vaskinen. Kirkkoa pidetään hänen ehdottomana päätyönään.

Viinikan kirkko on näyttävä rakennus. Sen 50-metriä korkea torni näkyy kauas kaupungin yli. Se on myös maamme ensimmäinen kirkko, jonka yhteyteen rakennettiin muitakin seurakunnan tiloja, kuten pappila ja kerhotilat. Niinpä kirkkoa voidaankin pitää maamme ensimmäisenä monitoimikirkkona. Se on myös maamme ensimmäinen ns. lähiökirkko. Tyylillisesti se edustaa sekä klassismia että funktionalismia.

Kirkon sisustus on pelkistetty, mutta näyttävä. Sisältä kirkko on yksilaivainen. Alttaritaulun paikalla alttariseinän syvennyksessä on hyvin suurikokoinen, kullattu puinen Kristus-veistos. Sen valmisti kuvanveistäjä Väinö Richard Rautalin. Kirkkosalin koristemaalaukset tekivät taiteilijat Eino Rapp ja Eino Kauria. Kangasalan urkutehtaan valmistamissa uruissa vuodelta 1932 on 20+4 äänikertaa.

Kirkkoa remontoitiin viimeksi vuosina 2005-2006, jolloin mm. sen sisätilat saivat nykyisen arvokkaan ilmeensä. Nykyisin kirkko on alkuperäisasussaan ja todella komea esimerkki viime vuosituhannen alkupuolen kirkkorakennuksesta. Museovirasto luokitteli korjatun kirkon uusien arvokirkkojen joukkoon.



Osoite: Kaartotie 1, Tampere


torstai 13. marraskuuta 2014

Muistoja kesästä - osa 2

Sarjan toinen osa. Harvinainen näky tuo maitoauto jo maaseudullakin nykyään. Tosin niin ovat kyllä muuten nuo lehmätkin!


lauantai 8. marraskuuta 2014

Messukylän kirkko

Messukylän seurakuntaa ja sen kirkkoja on käsitelty blogissani jo aiemmin Messukylän vanhan kirkon ja Tampereen vanhan kirkon esitelyiden yhteydessä. Niinpä en ala sitä nyt tässä kohtaa tarkemmin kertaamaan. Mennään suoraan asiaan, eli Messukylän kirkkoon. Tällä kertaa katsomme uutta kirkkoa, joka toimii nykyisin seurakunnan pääkirkkona.

Kirkko ei kuitenkaan ole kovin uusi. Tämä päätytornillinen punatiilikirkko valmistui vuonna 1879. kirkon piirsi arkkitehti Theodor Höijer. Rakennustaiteellisesti se edustaa uusgotiikkaa.

Istumapaikkoja kirkossa on 790. Alttaritaulu on taidemaalari Alexandra Såltinin maalaama. 24-äänikertaiset urut ovat urkurakentamo Tuomen valmistamat.

Kirkon alkuperäinen torni sortui vajaat kymmenen vuotta kirkon valmistumisen jälkeen. Torni rakennettiin uudelleen entistä matalampana. Tämä torni on käytössä edelleen.

Kirjailija Kalle Päätalo on haudattu kirkon vieressä sijaitsevalle hautausmaalle.


Osoite: Messukylänkatu 48, Tampere

perjantai 7. marraskuuta 2014

Lunta!

Upeaa, että maisema muuttuu vihdoinkin valkoiseksi. Mutta vaikka näin onkin, silti tällaiseen kuvankäsittelyllä tuotettuun tilanteeseen on vielä pitkä matka. Sitä paitsi koskaan ei voi tietää, montako minuuttia tuo ensi lumi maassa pysyy. :) Hyvää alkutalvea nyt kuitenkin!




torstai 6. marraskuuta 2014

Muistoja kesästä - osa 1

Näin syksyn synkillä säillä on mukava muistella parempaa aikaa. Tässä sarjassa kuva viime kesältä marraskuun ajan torstaisin. Tässä ensimmäinen. Lämpöä oli reilusti yli 30!


lauantai 1. marraskuuta 2014

Hyvää pyhäinpäivän iltaa

Tänään taas se ilta, jolloin muistetaan keskuudestamme poistuneita ja monet hautausmaat loistavat kynttilöistä.

Valkeakosken kappelikirkko

VIIKON 44 KIRKKOESITTELY

Joskus aiemmin kerroin Valkeakosken pääkirkon surullisesta tilanteesta. Kaupungin päätaajamassa on vaikeiden kosteusvaurioiden kanssa kamppailevan pääkirkon lisäksi kuitenkin kappelikirkko, joka tosin on huomattavan pieni, mutta täyttänee tässä tilanteessa tehtävänsä suurimpia seurakunnallisia tapahtumia lukuun ottamatta.

Kirkko on valmistunut vuonna 1958, joten se on reilut kymmenen vuotta vanhempi kuin pääkirkko. Kirkon piirsi arkkitehti Pekka Saarema.

Tämä kirkko on hyvässä kunnossa. Pääkirkon ongelmien paljastuttua se remontoitiin täydellisesti muutama vuosi sitten. Kirkkoa on aikaisemmin käytetty pääasiallisesti hautauskappelina. Sen vieressä on myös hautausmaa. Nykytilanteessa tämä pieni kappelikirkko toimii Valkeakosken keskustan alueen pääasiallisena kirkkona. Siellä pidetään jumalanpalvelukset ja muutkin kirkolliset tilaisuudet ja toimitukset.

Osoite: Kangaskatu 4, Valkeakoski

perjantai 31. lokakuuta 2014

Rauhallista halloween-iltaa

Pari tunnelmaan sopivaa kuvaa. Kuten näet, synkkien portaiden jälkeen koittaa valo, mutta onko se sittenkään houkutteleva?


Tästä kuvasta voit myös etsiä, montako haamua löydät ikkunoista. :)



tiistai 28. lokakuuta 2014

Päivän kevennys!

Päivän paras hetki :)) Eikös muuten olekin hulppeat maisemat ympärillä verrattuna tähän hetkeen!


sunnuntai 26. lokakuuta 2014

Syksyn synkkää

Sunnuntain kukkaset -sarja päättyi, eikä tässä enää kukkakuvia liiemmälti olekaan. Se, mikä tuolta vielä löytyi, on tämä surkea vaahteranlehti. Sopinee sarjan päätökseksi ja yleistä tunnelmaa kuvaamaan. No, pianhan se on kesä taas!


lauantai 25. lokakuuta 2014

Pyhäjoen kirkko

Pyhäjoki on pieni, vajaan 3500 asukkaan kunta Pohjois-Pohjanmaalla. Se on tullut viime aikoina tunnetuksi siitä, että paikkakunnalle rakennetaan lähivuosien aikana maamme uusin ydinvoimala, mikä on herätänyt voimakkaita tunteita. Viime kesänä ajoin oletetun voimalatyömaan ohi. Yleensähän rakennustyömailla on suuret kyltit: Tähän rakennetaan - mutta tällä työmaalla en - ainakaan itse - nähnyt niitä missään. Matalalla profiililla ilmeisesti mennään. Mutta nyt katsotaan seurakuntaa ja sen kirkkoa.

Pyhäjoen seurakunnan perustamisvuotena pidetään vuotta 1573. Kyseessä on siis vanha, alunperin suuri emäseurakunta, josta sitten myöhemmin monet seurakunnat ovat itsenäistyneet.

Pyhäjoella on ollut kirkkokin pitkään. Ensimmäinen kirkko oletettavasti rakennettiin seurakunnan perustamisen aikoihin. Tämän puukirkon torni oli peräti 56 metriä korkea, vaikka kirkko muuten pieni olikin. Kirkko purettiin uuden tieltä 1850-luvulla.

Toinen valmistui vuonna 1844. Se oli Carl Ludvig Engelin piirtämä suuri, 1200-paikkainen puinen empiretyylinen ristikirkko. Kirkkoa pidettiin yhtenä arvokkaimmista Engelin kirkoista. Se tuhoutui salamaniskun sytyttämässä tulipalossa juhannusyönä 1974. Kirkon irtaimisto saatiin kuitenkin lähes täysin pelastettua.

Nykyinen kirkko edustaa rakennustaiteellisesti modernismia. Kirkon rakentamisesta järjestettiin kilpailu, johon tuli 161 ehdotusta. Kilpailun voitti arkkitehtitoimisto Karvala & Silvennoisen ehdotus Pyhäjoen kirkoksi ja kirkko valmistui heidän piirustustensa mukaan vuonna 1977.

Alttaritaulun korvaa tässä kirkossa suuri, valkoinen risti. Lisäksi kirkon kuorissa on näyttävä Kari Juvan tiilireliefi. 26-äänikertaiset urut valmistuivat samana vuonna kuin kirkkokin ja ne rakensi ovat Urkurakentamo Tuomi. Istumapaikkoja kirkossa on kaikkiaan 576.

Eräs edellisen kirkon tulipalosta pelastetuista esineistä on tämä vanhaa rovastia muistuttava vaivais(?)ukko kehyksineen. Se sijaitsi edellisessä kirkossa pääoven aivan pääoven vieressä ja pääoven vieressä se nykyisessä kirkossakin seisoo. Ukko on vuodelta 1855.
















Kirkon kattoristi toi itselleni mieleen rubiikin kuution.

Pyhäjoen kirkko on mielestäni yksi tyylikkäimmistä modernin suuntauksen kirkoista. Se on tyylikäs myös sisältä, jonne en kuvausiltana valitettavasti päässyt.


Osoite: Vanhatie 27, Pyhäjoki










torstai 23. lokakuuta 2014

Keksi hirviölle nimi

Siestan aikaan - siis silloin kun päivä oli vielä pitkä ja lämmin - tällainen myrkynvihreä olio mönki pitkin... niin, no -  eihän se toisaalta kova karjaisu ollut, mitä nyt limsalasi nurin ja se pieni pöytä sen alta. Niin, ja naapurin lapset tulivat katsomaan mikä siellä mökillä on hätänä =D.

No, leikki sikseen. Tärkein kuitenkin onnistui, eli ehdin saada kammotuksesta huonon kuvan. Mikä tässä on kyseeessä? Eli olisiko sittenkin pitänyt yrittää lyödä vielä kovempaa? Karkuunhan tuo lähti nopeasti juoksemaan. Seuraamaan en lähtenyt :)




sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Sunnuntain kukkaset

Sarjan viimeinen kuva. Kukkakin jo siinä kunnossa että parempi lopettaa ja tyytyä lakastumiseen...





torstai 16. lokakuuta 2014

Syksynvaloa

Syksy on kohta pimeimmillään, mutta silloin se vasta pimeää oli, kun tällaisilla sitä valaista yritettiin. :)




sunnuntai 12. lokakuuta 2014

lauantai 11. lokakuuta 2014

Alavetelin kirkko

Alaveteli on pieni, entinen kunta Pohjanmaalla. Se erotettiin Kruunupyystä itsenäiseksi kunnaksi vuonna 1896 ja liitettiin siihen takaisin vuoden 1969 -alusta. Alavetelissä on kaunis puinen ristikirkko. Rakennustaiteellisesti se edustaa empiren ja 1700-luvun loppupuolen kansanomaisen puukirkonrakennustyylin synteesiä. Kirkon rakentaminen aloitettiin välittömästi, kun Alavetelistä tuli Kruunupyyn kappeliseurakunta vuonna 1752. Kirkko poikkeaa enimmästä osasta puisia ristikirkkojamme monimuotoisuudellaan; Se on sekä ulko- että sisäviistetty, mikä saa aikaan sen, että se on hyvin monikulmainen. Myös kirkon katto on monipuolisesti viistetty.

Kirkon on alunperin rakentanut Matti Honka vuosina 1751-1754. Se on ensimmäinen Matti Hongan rakentama kirkko. Tosin alkuperäistä kirkkoa on sittemmin sekä laajennettu että muutettu. Nykyinen kirkko sai ulkonäkönsä ja -muotonsa vuosien 1817 ja 1890 -peruskorjauksista. Tämä selittää tyylilliset erikoispiirteet.

Kirkkosalin arvokkain ja hienoin esine on vuodelta 1752 peräisin oleva näyttävä barokkiklassistinen saarnastuoli.  15-äänikertaiset urut vuodelta 1975 ovat Kangasalan urkutehtaan valmistamat. Alttaritalulu on 1890-luvulta ja peräisin Ruotsista Göteborgista. Istumapaikkoja kirkossa on noin 500.

Kellotapuli rakennettiin kirkon viereen vuosina 1764-1967. Alunperin Matti Hongan rakentamaa tapulia on muuteltu oleellisesti 1800-luvun lopun peruskorjauksessa.
Vaivaisukko tapulin ulkoseinässä.


Osoite: Kirkkomäentie, Alaveteli, Kruunupyy