lauantai 15. kesäkuuta 2019

Muutama potkuripörriäinen ja lopuksi kunnon päräytys

Tampere-Pirkkalan lentokentällä ei ole tullut käytyä aikoihin, eikä tämänkäänkertainen kuvausrupeama tarjonnut mitään tajunnanräjäyttäviä tyyppibongauksia. Turhaan sain odotella, että kentälle laskeutuisi jokin "varsinainen tapaus", kuten esimerkiksi jokin kevättalvella kentällä vierailleista Boeing 747 -jättiläisistä (kyllä, luit oikein, tämäkin ihme on nyt Pirkkalassa nähty moneen kertaan) tai sitten joku suuri, Natonkin käytössä kovasti oleva kentällä aina silloin tällöin nähty Boeing C17 Globemaster. Ei, tällä kertaa kenttä sai suurimman osan ajasta uinua päiväunta aivan rauhassa. En minä silti aivan ilman kuvia kotiin joutunut palaamaan ja lopuksi sain olla jopa kunnon metelin todistajana. katsotaan.

OH-NAL. Komea Cessna 177B Cardinal. Ymmärtääkseni tämä virtaviivainen, alunperin yksityisomistukseen jenkeistä suomeen ostettu kone on ollut jo pitkään Pirkanmaan moottorilentoklubin omistama.

OH-U438. Tästä koneesta tuli surullisen kuuluisa puolitoista kuukautta tämän jutun julkaisemisen jälkeen.  31.7.2019 se syöksyi hetkeä nousun jälkeen maahan ja 50 vuotias lentäjä sai surmansa.

Nyt pääsimme perimmäisten asioiden äärelle. Cessna 152. Mainittakoon, että tämän huippusuositun yleisilmailu- ja koulutuskoneen mallin piirustukset polveutuvat jo 1950-luvulla suunnitellusta Cessna 150:sta!

Voimakas vasta- ja hajavalo oli todellinen ongelma. Tässä em. kone laskussa A24:lle.

Samantyyppinen kone toisenlaisella värityksellä.

Teknisistä tiedoista voisi mainita, että tämähän on siis rekisteröity kahdelle henkilölle, mottorin teho on 108 hevosvoimaa, huippunopeus 202 km/h, maksimi lentokorkeus 4480 metriä ja -lentomatka 1158 kilometriä. Koneen isoveli, Cessna 172, on rekisteröity neljälle ja on ehkä maailman suosituin siviilikone.

Tästä alkaa erikoisuuksien osasto. Koska kenttää käytetään myös lentoneiden kehittelyyn ja uusien konetyyppien testailuun, Patria sai yhden itävaltalaisen Diamond DA40 koneen käyttöönsä. Ei tämä nyt sentään ihan uusi ole, konettyyppi näki päivänvalon jo 1997, mutta kehiteltävää varmasti löytyy tässä vaiheessa elinkaarta vielä paljonkin. Katsopa, miten veikeästi kone hymyilee. :)

kone on muotoilultaan varsin moderni. Myös tekniikka on lujasti tätä päivää, ehkä tulevaisuuttakin. Ääni on uskomattoman hiljainen, melkein kuin henkilöautossa. Kone on rakennettu kevyestä komposiittimateriaalista. Kuvitelkaa, että tätä konetta valmistetaan myös dieselinä ihan euroopan liikenteeseen!

Tässä se tulee: Diamond DA42 Twin Star Diesel! Huippumoderni kaksimoottorinen kahdella dieselmoottorilla varustettu mittarilentokelpoinen nelipaikkainen koulu- ja yleisilmailukone. Patrialla on Pirkkalassa näitä koneita jopa kaksi. Huhut dieselin kuolemasta taitavat olla hieman ennenaikaisia.

Ääni on tässäkin todella hiljainen, mutta samalla mielenkiintoinen. Jotenkin se on erilainen kuin bensakoneiden. Siinä on mukana jotain vanhojen tähtimoottoreiden upeaa jylhää jylinää. Tulkaa kuuntelemaan, tykkään itse kovasti!

Tässä sama kone laskussa kiitoradalle. Tästä kuvakulmasta koneen erikoiset muodot tulevat hyvin esille.

Tämäkin kuuluu Pirkkalan kentän kummallisuudet -osastoon, sillä eipä näitä Hawk-koulutuskoneita tosiaan kovin usein kentällä näe. Koneen ääni oli enkelilaulua verrattuna siihen, että hetkeä myöhemmin kentätä räjähti ilmaan...

...juurikin F16 Hornet. Maamme ilmavoimien ylpeys ja meluallergiggojen kauhu. Koneesta on tosi vaikea saada kuvaa, koska se liikkuu nopeasti kuin sähköiskun saanut rusakko ja pitää lentäessään sellaista ääntä, että kuolleidenkin luulisi heräävän ainakin kahdenkymmenen kilometrin säteellä. Jos tällaista meteliä ei vihollinen lähde karkuun, niin ei sitten kyllä mitään muutakaan!

Aseistus siipien alla on tymäkkä. Ihan kuin kone olisi suorastaan härnännyt kuvaajaa, mene ja tiedä mutta monen monta vaarallisen näköistä syöksyä sain kyllä nähdä...

Kaiken kaikkiaan ihan kannattava kuvausreissu,  vaikka alkuun hieman hiljaista olikin.










maanantai 10. kesäkuuta 2019

Kalvolan kirkko

Ilmari Launis (1881-1955) on eräs suosikkikirkkoarkkitehdeistäni erityisesti hänen monipuolisuutensa vuoksi. Monesti saman arkkitehdin kirkot ovat ainakin jossain määrin samannäköisiä. Tämä on selkeästi havaittavissa esimerkiksi 1800-luvun alun arvostetuimman kirkkojen suunnittelijan, Carl Ludvin Engelin (1778-1840) puukirkoissa. Ilmari Launiksen suunnittelemista kirkoista ei voi sanoa samaa. Hänen piirtämänsä kirkot ovat kaikki omalla persoonallisella tavalla yksilöitä, useimmissa tapauksissa jopa arkkitehtuuriltaan keskenään täysin erilaisia. Piirtämänsä 16 kirkon lisäksi hän maalasi monen moneen kirkkoon alttaritaulun ja lasimaalauksia. Hän suunnitteli myös lukuisten kirkkojen peruskorjaukset. Tämä kaikki teki hänestä ehkä suurimman 1900-luvun alun kirkkoarkkitehdin.

Tämä hänen siuunnittelemansa Kalvolan kirkko Hämeenlinnassa valmistui vuonna 1921 ja se edustaa mielestäni hyvin arkkitehti launiksen monipuolista osaamista; hän maalasi myöskin kirkon sisätilojen koristemaalaukset sekä lasimosaiikit.

Tyyliltään kirkko on kolmilaivainen basilika, eli keskilaiva kohoaa sivulaivoja korkeammalle, kuten ulkokuvastakin voi havaita. Kolmilaivaisia kirkkoja on maassamme paljon, mutta aidossa basilikassa em. arkkitehtooninen seikka pitää täyttyä.

Kirkkoa vastapäätä sijaitsevan hautausmaan laidalta löytyy keskiaikainen, silloisen puukirkon yhteyteen rakennettu kivisakaristo. Itse kirkko on paikalta hävinnyt tosin jo ajat sitten...

Kalvolan kirkko on hieno lisä maamme persoonallisten 1900-luvun alkupuolen kirkkojen joukkoon. Kannattaa käydä katsomassa, jos paikalle osuu!

Kirkko löytyy osoitteesta Iittalantie 300, Iittala, Hämeenlinna