tiistai 30. syyskuuta 2014

Päivän kevennys!

Pakkohan se oli tällekin nauraa, vaikka niin tosissaan poseerasikin. Ehkä juuri sen vuoksi se naurattikin. :)

PS. Tiedätkö muuten, mikä eläin tässä sinua heinä suupielessä tuijottaa? Vastaus löytyy Vikin kommentista. :)


sunnuntai 28. syyskuuta 2014

Sununtain kukkaset

Tyttären kuvaama tällä(kin) kertaa... :) Ja joskus pari kuukautta sitten kuvattu.


lauantai 27. syyskuuta 2014

Iisalmen vanha kirkko

"Iisalamesta iliman aikojaan" - näin Iisalmessa kuulema sanotaan. Nyt menemme Pohjois-Savoon katsomaan katsomaan Iisalmen vanhaa kirkkoa.

Iisalmen vanha kirkko on - varsinkin sisältä - oikea helmi. Se rakennettiin vuonna 1780 ja se on aikansa suurimpia puukirkoja maassamme; Istumapaikkoja on 1200. Kirkko sain nimen Kustaa Aadolfin kirkko. Sen rakentaja ei silti suinkaan ole Kustaa Aadolf, vaan tunnettu kirkonrakentaja Simon Jylkkä-Sivén. Museovirasto on luokitellut sen valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. Astutaanpa sisälle.

Nykyisen alttaritaulun on maalannut taidemaalari Alexandra Såltinin vuonna 1886.

Komea saarnastuoli ei ole alkuperäinen, vaan se tuli kirkkoon vuoden 1927 -peruskorjauksen yhteydessä. Edellinen saarnastuoli oli yleisilmeeltään huomattavasti vaatimattomampi.

Urkuparvella ovat historiallisesti erittäin arvokaat Zachariassenin urkutehtaan 18-äänikertaiset urut vuodelta 1883! Soitin on vuosien 2000-2001 restauroinnissa palautettu mahdollisimman tarkoin alkuperäisasuunsa.

1700-luvun puolivälistä peräisin olevan tapulin rakentajaa ei tiedetä, ei itse asiassa tarkkaa valmistumisvuottakaan.





























Onnistuneen kuvauskohteen kruunasi vielä kirjailija Juhani Ahon hauta aivan kirkon tuntumassa. Kirkko on kaikesta päätellen suosittu matkailukohde. Paikalla oli minun lisäkseni jopa kaksi muuta kirkon kuvaajaa ja oppaalla suuri turistiryhmä, jonka sain ihmeen kaupalla rajatuksi omien otosteni ulkopuolelle.


Osoite: Kirkkotie 20, Iisalmi










tiistai 23. syyskuuta 2014

Ilmojen arkkitehdit

Viivan piirtäjät. Isoveli ja pikkuveli. :) Molemmat napattu 300-millisellä täydestä lentokorkeudesta, siis maasta vajaa 10 km ylöspäin. Päälle lisäksi rankka croppaus jälkikäsittelyssä.

Ylemmässä kuvassa Virgin Atlanticin pitkänmatkan ilmalinjuri A340 ja alemmassa viilettää Finskin Embraer ihan kotimaanlennolla.


lauantai 20. syyskuuta 2014

Oulujoen kirkko

Tällä kertaa kirkkoesittelyissä hypätään kartalla hieman Pohjoisemmaksi, Ouluun. Sieltä poimimme kaupungin kaakkoispuolella sijaitsevan Oulujoen kirkon.

Tämän kirkon tekee erittäin merkittäväksi se, että se edustaa arkkitehtoonisesti maassamme hyvin harvinaista puujugendia. Muistaakseni tässä blogissanikaan ei ole ennen tätä esitelty kuin yksi täysin jugend-tyylinen puukirkko. Suuresta harvinaisuudesta on siis kysymys. Sen on huomannut myös museovirasto, joka on julistanut Oulujoen kirkon valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. Katsotaanpa kirkkoa tarkemmin.

Kirkko on rakenettu vuonna 1908. Sen suunnitteli lääninarkkitehti Viktor J. Sucksdorff. Wikipedia toteaa sen olevan Pohjois-Suomen ainut säilynyt puinen jugend-kirkko. Itselleni herää nyt vain kysymys, että mikäs se pari vuotta sitten esittelemäni Pyhännän kirkko Pohjois-Suomessa sitten on? Samanlainen jugend-kirkko se on kuin tämäkin. Mutta yhtä kaikki, harvinaisuus on tämä.

Kirkkoa on vuosien saatossa korjailtu ja muuteltu useaan kertaan. Viimeisin peruskorjaus, vuonna 1984, oli itseasiassa myös entisöinti, jossa kirkko palautettiin mahdollisimman lähelle sen alkuperäistä olemusta.

Wikipedia kertoo, että kirkon kuorissa on sen rakenteen erikoisin ja ainutlaatuisin ratkaisu; Kuorin päätyseinällä sijaitsevat sekä alttari, saarnatuoli, kuorolehteri että kirkon urut yhtenä kokonaisuutena ja että vastaavaa ratkaisua ei löydy mistään toisesta suomen kirkosta.

Ei tekisi mieli taas saivarrella, mutta useita kertoja ko. kirkon sisällä (intissä olessani) käyneenä totean, että nuo wikipedian mainitsemat "urut" ovat vain pienet kuoriurut (6 äänikertaa, tiedot omasta lähdemateriaalistani). Tuo pikkusoitin tuli kirkkoon sen viimeisen remontin yhteydessä, vaikka se onkin rakennettu jo vuonna 1932. Varsinainen säestyssoitin on aivan perinteiseen tapaan vastakkaisella parvekkeella, josta löytyvät Kangasalan urkutehtaan rakentamat 25-äänikertaiset urut vuodelta 1972. Samoin on lehterin laita, kyllähän sieltä edestä pikkusoittimen viereltä tosiaan eräänlainen "lehteri" löytyy sieltäkin. Takaparveke on pääparveke. Esim. Helsingin tuomiokirkosta löytyy vastaavanlainen järjestely, joten "ainutlaatuisesta" ei mielestäni oikein voi puhua. Eikä muuten myöskään ensimmäisestä ristiriidasta johon törmään kirkkojen tietoja hakiessani.

Mutta: Kirkon suunnittelijan alkuperäinen idea oli kyllä tuo, että nimen omaan kirkon pääurut sijaitsisivat kirkon etuosassa, jossa ne muuten sijaitsivatkin aina vuoteen 1972 asti, jolloin nykyinen soitin takaparvelle valmistui. Takaparvikin tiettävästi rakennettiin kirkkoon vasta 1950-luvulla. Joka tapauksessa wikipedian tiedoissa on tässä kohtaa pieni epätarkkuus. Kuorin erikoislaatuisista ratkaisuista johtuen kirkossa ei ole varsinaista alttaritaulua.

Kirkon torni on yllättävän korkea: Jopa 43 metriä! Jos sitä on vaikea tästä kuvasta uskoa, niin harhan aiheuttaa se, että kirkko on muutenkin puukirkoksi ulkomitoiltaan varsin suuri ja korkea. Kirkko on kaiken kaikkiaan komea ja arkkitehtoonisesti varsin erikoislaatuinen puukirkkko, jota kannattaa käydä katsomassa vaikka ihan vain ulkopuoleltakin. Vastaavanlaisia kirkkoja ei maastamme taatusti montaa löydy!

Osoite: Oulujoentie 69, Oulu





tiistai 16. syyskuuta 2014

Päivän kevennys!

Tarina Toffeepuusta

En olisi uskonutkaan, että kertoisin tällaista tarinaa, mutta nyt on pakko. Tarina on totta, koska itse sen olen kirjoittanut ja itse myös kuvasin nämä kuvat. Tarina on kirjoitettu (ja kuvattu) silloin, kun kesä oli kuumimmillaan, niin kuin muuten myös kärpäset, paarmat ja muut itikat. =D

Katsokaa nyt. Siinä se on. Aito toffeepuun kanto.

Tämän vuoden sato näyttää olevan hyvä. Puuhan aivan tirisee tuoretta toffeeta. Kaikki itikatkin siinä viihtyvät! Tästä vain ottamaan jäätelön päälle, mansikoiden päälle... vaikka kermavaahdon päälle. Nyt sitä riittää. - Tai kypsyköön nyt vielä rauhassa pari päivää...

Seuraavalla viikolla lähestyn toffeepuuta, tällä kertaa sanko ja iso lapio kädessä... ja pettymys oli karvas.

Tällainen kanto siinä vain odotteli. Aivan tavallistakin tavallisempi. Päivän polttamakin vielä. Itikatkin olivat sen päältä kadonneet. Toffeepuusta ei jäänyt muuta todistetta kuin nämä kaksi ylempää toffeeta tihkuvaa kuvaa, jotka kiistattomasti todistavat sen olleen hetkellisesti olemassa.

Mitä tästä opimme? Ainakin sen, että jos kohtaat tofeepuun, maista sen antimia välittömästi. Uskon että koet makuelämyksen, joka on erilainen kuin mikään aikaisemmin kokemasi tai kuvittelemasi!

Muista silti: En ota vastuuta mahdollisesti löytämäsi toffeepuun antimien laadusta, koska en tätäkään päässyt ajoissa maistamaan. Tästä syystä jos tuota maistat, niin omalla vastuulla sitten maistat.

=D

lauantai 13. syyskuuta 2014

Kouvolan keskuskirkko

Kouvolan keskuskirkko on keskellä Kouvolan kaupunkia puistomaisella alueella sijaitseva kirkko, joka aina silloin tällöin on nähty maamme rumimpien kirkojen gallupeissa vahvana ehdokkaana. Se valmistui vuonna 1977 ja oli epäilemättä jo silloin aikaansa edellä. Ilmeisesti nykyäänkin, sillä kaikkien silmä ei ole vieläkään tottunut sen karun yksinkertaiseen arkkitehtuuriin, joka jättää konstruktiiviset rakennusosat monin paikoin näkyville. Yleisilme on siis karu, mutta kirkon ulkonäkö on kuitenkin katsojan silmissä.

Kuten kuvasta näkyy, kirkko poikkeaa maamme keskimääräisestä kirkkoarkkitehtuurista aika paljon. Toisaalta, kuka sen oikean kirkkoarkkitehtuurin sitten määrittää? Onko kirkon oltava meillä joko päätytornillinen pitkäkirkko tai pyörökeskeinen puukirkko? Onko tämän kirkon kohdalla käytännöllisyys ollut osasyy arkkitehtuuriin vai onko sitten haluttu tehdä jotain "normaalista" poikkeavaa? Tässä ainakin kirkon suunnittelija, arkkitehtitoimisto Jaakko ja Kaarina Laapotti on onnistunut hyvin! Olisi ollut mielenkiintoista päästä tuonne sisälle, mutta kuvausiltana se ei onnistunut.

Tilaa kirkkosalissa on 800 henkilölle. Kirkossa ei ole perinteistä alttaritaulua, vaan sen paikalla on alttariseinän rakenneruudukkoon sijoitettu metallisommitelma. Sen on toteuttanut arkkitehti Jaakko Laapotti. Urut ovat suhteellisen suuret, 42-äänikertaiset. Ne on valmistanut Kangasalan urkutehdas 1978.

Kirkon pääsisäänkäynninin yhteydessä on erillinen teräsrakenteinen kellotorni.

Museovirastossa modernin kirkon arkkitehtuuria on ymmärretty, sillä kirkko on luokiteltu valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.

Osoite: Marjoniementie 5, Kouvola



torstai 11. syyskuuta 2014

Uskomattomia vanhan ajan puurakennelmia!

Tämän jutun julkaisuaikaan on kesä jo todennäköisesti kaukana, mutta kun tätä kirjoitan, on reilusti yli 30 asteen helle ja moni hakee viilennystä olotilaansa sopivista sisätiloista. Melkein sattumalta päädyin vanhaan viileään museorakennukseen, jossa oli menossa varsin erikoislaatuinen näyttely. Tässä nyt kuvareportaasi aiheesta.

Tasokkaasti on osattu jo aikoinaan puusta rakentaa. Aikaansaannoksista näkee, ettei käytettävissä ole ollut nykyajan tekniikkaa puun työstämiseen, mutta se juuri tekeekin näistä niin kovin kiinnostavia. Näissä tosin puutyön taso on jo sen verran hyvä, että esineet ovat enemmän näyttelytavaroita, eivätkä niinkään lasten leikkeihin tarkoitettuja. Ainakin itse päättelin näin.

Iso Valmet. Katsokaa, sen kuvioidut pyörätkin ovat puuta!

Toinen Valmet Ukko-Mestarilla täydennettynä. Melkoinen ukko-mestari on ollut varmasti tuon käyttäjäkin. :) Tietoja kumpaisestakin voit yrittää lukea pienellä präntätystä tekstistä ko. kohteiden alapuolelta. Parhaiten se onnistuu klikkaamalla kuva isoksi.

Power-Major, MF 135, tuttavallisemmin Massikka ja Nuffield. Varsinkin keskimmäinen "konetyyppi" on minulle lapsuudesta ja nuoruudesta hyvinkin tuttu. :)

Iso David Brown ja vanha kunnon Dexta vierekkäin. Hyvä että tuo aura on kuitenkin tuon Taavetin nostovarsissa kiinni, Dextalla jäisi tuollaisen kanssa alakynteen. :)

Lapsuudesta tutun näköinen puimuri. Kyllä näitä vielä nykyisinkin joskus käytettynä myynnissä näkee. Tarvitsijoita ei taida tosin kovin paljon olla, sen verran pieni on nykymittapuulla tuo työleveys.
Tämä ei näytä tutulta. Tai siis näyttää tutulta, muttei muuten kuin kuvista. Sen verran kuitenkin vanhempaa mallia tuo. Näyttää olevan ns. "säkkikone". 50-luvulla tai 60-luvun alussa ollaan.

Tämä Claas on jo saanut viljasäiliön selkäänsä. Hieman uudempi malli siis. Mallia en silti lähde veikkailemaan.
Vuosimallin suhteen lienee vielä 60-luvun edustaja.

Ford County. Aikansa nelivetoinen traktorihirmu
Tämä näyttelyn Deutz ei ollut minulle tuttu, mutta se muistuttaa paljonkin jo lapsuudessani harvinaisia 2-sylinterisiä Porsche-traktoreita, joissa niin ikään tuo niittokoneneen terä kiinnitettiin tuohon sivulle. Niiden käyntiääni muistutti  mäkättävää lammasta!
Tässä mennään vielä hieman historian lehdillä taaksepäin. Tosin olihan tämä maamme monissa maataloissa yleisesti käytetty työskentelytapa vielä 60-luvullakin. Sen jälkeen hevoset häipyivät yleisesti elämän menosta lähes täydellisesti. Nyt taas aika on sellainen, että peltihevonen on melkein vaikeampi löytää kuin oikea hevonen. Sitä se suosittu ratsastusharrastus teettää!

Ravit jostain kaukaa menneisyydestä. Takana ilmeisesti joku huoltokomppanian edustaja. :) Vai onko se itse se kuuluisa Leipuri Hiiva? Lakki jotenkin viittaisi siihen suuntaan. :)






lauantai 6. syyskuuta 2014

Pirkkalan vanha kirkko

Kirkkoesittelyissä pysytään Pirkanmaan kirkoissa, joista tällä kertaa on vuorossa Tampereen vieressä sijaitsevan Pirkkalan kirkko. Se on huomattavasti perinteisemmän näköinen kuin paikkakunnan uusi kirkko, vaikka tästäkin löytyy joitakin arkkitehtoonisia erikoisratkaisuja.

Kirkko ei nimestään huolimatta kuitenkaan ole kovin vanha. Se valmistui vuonna 1921 Pirkkalan kirkoksi, kun Nokia erotettiin Pirkkalasta. Kirkon on piirtänyt arkkitehti Ilmari Launis. Uuden (nykyisen) kirkon rakentamiselle nykyiseen Pirkkalan keskustaan oli ainakin kaksi syytä; Vanhan kirkon kaukainen sijainti (5 km matkan päässä keskustasta) ja pienuus.

Kirkkoon mahtuu vain 150 ihmistä. Alttaritaulu on taiteilija Uuno Aulangon maalaama ja vuodelta 1937. Urut ovat 16-äänikertaiset ja peräisin vuodelta 1972.

Tällä samalla paikalla on sijainnut aiemmin ainakin yksi kirkko, mahdollisesti useampikin. Pirkkalan seurakunnan historia kun juontaa juurensa jo 1200-luvulta. Vuosina 1857-1920 alueella ei ollut kirkkoa, vaan Pirkkalan kirkkona toimi silloin nyk. Nokian kirkko.

Kirkon ympärillä sijaitsee Pirkkalan vanha hautausmaa sankarihautoineen. Hautausmaalla on myös uudempi, 1990-luvulla käyttöön otettu alue.

Osoite: Anian rantatie 226, Pirkkala



torstai 4. syyskuuta 2014

Maatalous vanhaan aikaa -arvauskilpailun osa 5, viimeinen osa.

Edellisen viikon torstain kuvassa näkyi puimakone. Kone, joka aikoinaan merkitsi suurta helpotusta viljankorjuussa. Lisätietoa voit lukea tästä.

Sitten vielä viimeinen kuva, jonka myötä saadaan ikäänkuin ympyrä sulkeutumaan. Mikäpä kuvassa?

Oikean vastauksen julkaisen ensi viikolla, jos se ei kommenteissa sitä aikaisemmin selviä. Ensi viikon torstaina palataan vielä aiheeseen hieman toisenlaisen kuvakavalkadin merkeissä!


tiistai 2. syyskuuta 2014

Päivän kevennys!

Nykyajan linnunpöntöissäkin on ilmeisesti vaatimustaso kiristynyt? No, kelpaahan sitä talvella tällaisissa pöntöissä lintujen oleskella kun eristykset ovat kunnossa ja lämpöä riittää. :)