sunnuntai 30. huhtikuuta 2017

Muuramen kirkko

Vappu, tuo ensimmäinen virallinen kesäpäivä koittaa huomenna. Sää on tosin monin paikoin ollut kaikkea muuta kuin kesäinen, mitä tämä toissa talvena otettu Muuramen kirkon kuva omalta osaltaan ilmentää. :) Lumiauroille on ollut töitä.

Muurame on noin kymmenen tuhannen  asukkaan kunta Keski-Suomessa Jyväskylän kupeessa. Paikkakunnalla on Alvar Aallon piirtämä kirkko, jota seuraavaksi katsomme.

Kirkko valmistui vuonna 1929 ja se edustaa Alvar Aallon arkkitehtuurille tyypillistä funktionalismia, jossa on mukana italialaisia tyylipiirteitä mm ikkunoissa ja varsinkin kellotornissa. Aalto ei tosin ollut tämän kitkon arkkitehtuuriin täysin tyytyväinen ja hänen kerrotaan nimittäneen kirkkoa nuoruudensynniksi. Kirkko koki historian saatossa lähinnä sisätiloiltaan useita värimuutoksia. Vuosina 2015-2016 tehdyssä perusorjauksessa kirkko palautettiin alkuperäisasuunsa ja se onkin nykyisin sisäpuolelta varsin hieno hillittyine väreineen ja puupintoineen. Tosin kaikkea leimaa tietty pelkistyneisyys, kuten Aallon arkkitehtuurissa yleensäkin.

Kirkko sijaitsee komeasti harjun päällä, josta se näkyy hyvin. Tosin ympärillä on paljon puita, suorastaan metsää. Kirkon ympäristössä on myös hautausmaa. Nykyisin krkkko on mukana Tiekirkko-ketjussa.

Tiekikko ajalla 10.6.-5.8. ma-pe klo 10-17 (tiedot 2016)
Kirkkotie 7, Muurame


sunnuntai 23. huhtikuuta 2017

Kempeleen kirkko

Kempeleen uusi kirkko on valmistumisestaan asti herättänyt paljon mielipiteitä. Moni sanoo, ettei se ole kirkon näköinen lainkaan. Samaahan sanotaan melkein kaikista moderneista kirkoista. Niistä ani harva on siinä mielessä perinteisen näköinen, että sen tavallaan "hyväksyy" kirkoksi. Tämä herättääkin kysymyksen, minkä näköinen kirkon pitäisi olla.

Palalaneen Ylivieskan kirkon tilalle on moni toivonut rakennettavaksi aivan samanlaista. Kirkko on kuitenkin aina oman aikansa tuotos. Ajatus siitä, että nyt 2000-luvulla rakennettaisiin samanlaisia kirkkoja kuin esimerkiksi 1700-luvun lopulla, on mahdoton. Emmehän me rakenna talojakaan samalla tavalla. Miksi kirkkoa ei sitten voitaisi rakentaa?

Nykyajan kirkkojen rakentamista säätelevät aivan samanlaiset lakipykälät, paljon tiukemmatkin, kuin muidenkin rakennusten kohdalla. On vaatimuksia ulkonäön suhteen, ts. pitää sulautua massaan tietyllä tavalla. On vaatimuksia paloturvallisuuden suhteen. On vaatimuksia energiatehokkuuden ja käytännöllisyyden suhteen. Lisäksi monet vanhat kirkot ovat yksinkertaisesti nykypäivän seurakunnallisista tarpeista johtuen tietyllä tavalla epäkäytännöllisiä ja puukirkot melkein aina talvisin kylmiä. Miksi ei sitten rakennettaisi edes ulkoisesti samannäköisiä vaikka eri materiaalista? Ehkä siksi, että emme elää enää uusklassismin tai uusgotiikan aikaa. Henkilökohtaisesti pidän enemmän vanhemmista kirkoista, mutta olen satojen kirkkotutustumisteni aikana oppinut ymmärtämään myös nykyajan kirkkoarkkitehtuuria ja sen syitä.

Kempeleen uusi, Pyhän Kolminaisuuden kirkko valmistui vuonna 1993 arkkitehti Jorma Tepon piirustusten mukaan. Jos tarkkaan katselee, siitäkin löytää perinteisiä kirkkojen tyylipiirteitä. Esimerkiksi modernisti runkohuoneeseen liitetty kellotapuli, korkeat ikkunat kirkkorakennuksessa, pyöreät muodot katoissa tuovat mieleen 1800-luvun kirkkoja. Em. sisäistäminen tosin edellyttää katsojalta aikamoista avarakatseisuutta.

Kuten sanottu, itselleni vanhemmat kirkkorakennukset ovat lähempänä sydäntä kuin nämä modernit. Se ei kuitenkaan estä ennakkoluulottomasti pohtimasta, miksi kirkkojen rakennustyyli on vuosisatojen kuluessa niin paljon muuttunut. Asian havainnollistamiseksi voisimme ajatusleikkinä ottaa vertaulukohdaksi auton, jossa muutos on ollut vielä suurempi. Me ihailemme monesti museoissa 1900-luvun alun T-Fordeja, mutta olisimmeko valmiit siihen, että nykypäivänä kaikki autot olisivat edelleen samankaltaisia. Tuskin.

Osoite: Piriläntie 190, Kempele



perjantai 21. huhtikuuta 2017

Lentokonepläjäys 3 - eli pikkuräpistimiä Pirkkalasta

Lupasin vielä kolmannen lentokoneaiheisen kuva-artikkelin lähiaikoina. Tuohon kattaukseen tuli luvattua pienempiä lentokoneita. Kun arkistojani sittemmin tarkemmin tutkin huomasin, että kokoelma jääkin varsin vajaaksi. Piti siis tehdä kuvauskeikka lentokentälle. Parin tunnin kuluessa sain vain muutaman metallilinnun kokoelman täydennykseksi, mutta riittävästi kuitenkin. Sääkin oli sinänsä kaunis, vaikkakin todella kylmä ja aikaa tuli viettyä autossa ikkunat tiiviisti kiinni kuitenkin valmiina syöksymään ulos heti, sopivan kuvauskohteen ilmestyessä näkösälle. Tässäpä muutama otos useammalta kuvauskerralta.

OH-U408. Nopeasti vilkaistuna tämä näyttää ihan normikoneelta, mutta kyseessä on kuitenkin Pirkan Ilmailukerhon ultrakevyt, minkä huomaakin siipirakenteita lähemmin katsomalla. Tämä Comco Ikarus on maamme yleisin ultarkevyt lentokone. Valmistaja on saksalainen ja lajissaan maansa suurin.

Helsingin Malmin kentältä on  siirtynyt Pirkkalaan hieman erikoisempaa kalustoa. Tämä itävaltalaisvalmisteinen Diamond DA42 twin star on todella erikoinen näky kaksine moottoreineen ja merkillisine runkomuotoineen. Konetta käytetään ilmeisesti opetustarkoituksiin. Ainakin kuvauspäivänä tuntui siltä, kuin oltaisiin harjoiteltu nousuja/laskuja. Oikein urakalla.

Tästä kuvakulmasta koneen merkilliset muodot näkyvät hyvin. Koneen runko on valmistettu komposiittimateriaaleista ja ilmeisesti materiaalin suoma kestävyys on antanut mahdollisuuden hieman vapaanpaan muotoiluun. Istumapaikkoja koneessa on neljä ja sen rekisterinumero on OH-RAJ.

Samanlainen muotokieli rungossa tässäkin koneessa. Tämä OH-STL on edellisen koneen tavoin siirtynyt Pirkkalaan Malmilta. Omistaja on Malmin ilmailukerho. Onkohan se sitten kohta Pirkkalan ilmailukerho. No, toisaalta tiedän kolmenkymmen vuoden takaa yhden pikkukaupungin etelä-pohjanmaalta, jossa toimi vuosikaudet sellainen liike kuin "Tampereen säästö-asu". Eli jos se siellä onnistui, niin ehkäpä yhtälailla Malmin ilmailukerho voisi toimia Pirkkalassakin. Toimiihan siellä muuten Satakunnan lennostokin!

Koulutuskone tämäkin ja hymy näyttää olevan leveä - vai onko se virnistys tai irvistys?

OH-TPF. Terveisiä Malmilta tässäkin tapauksessa. Kovasti ovat pieni-äänisiä nämä. Melua on tuskin syntyy enempää kuin ohi ajavasta henkilöautosta. Ainakin näin laskukiidossa. :)

Jo pelkästään tämän takia kannatti tulla kentälle. Pirkkalassa ei todella ole Vinkaa kovin usein  näkynyt. Ehkä vain ilmailunäytöksissä. Nyt näistäkin saadaan nauttia ainakin silloin tällöin. Kauhavallahan ilmasotakoulun huomassahan nämä majaansa ovat pitäneet, mutta nythän sekin on lakkautettu... Viimeksi olen itse kuvannut Vinkaa vuonna 2010. Eipä näitä näillä leveysasteilla ole paljoa näkynyt. Koneen tarkka tyyppi on siis Valmet L-70 Vinka ja tämä yksilö tuntee rekisteritunnuksen VN18. Omistaja on Suomen ilmavoimat.

OH-CKF. Kovastipa näitä koulutuskoneita nykyisin lentelee. Tämä on Cessna C152. Maineikas, mallina vanha, mutta edelleen suosittu ylätaso, jonka tunnistaa helposti.

Ja kuten äsken tuli mainittua siitä helposta tunnistettavuudesta, ehkä jo tiedätkin, mikä kone tämä on? Aivan oikein. Tosin tämä Cessna ei ole C152 vaan C172. Mistäs sen tietää? Cabiinia katsomalla. C152 on kaksipaikkainen ja lähinnä koulutuskone, kun taas tämä C172 on on nelipaikkainen. Koneen valmistus alkoi muuten jo vuonna 1956 ja se on edelleen tuotannossa ja maailman suosituin siviilikone.

Tämäkin pikkuräpistimiin luettava eräänlainen ultrakevyt suoritti ylilennon jyrkässä nousussa kirkuvan metelin säestyksellä.

=DD














sunnuntai 16. huhtikuuta 2017

Karungin kirkko, Tornio

Karunki oli itsenäinen pieni kunta, joka vuoden 1973 -alusta liitettiin Tornion kaupunkiin. Tämän vuoksi sen kirkkokin osana nykyistä Tornion luterilaista seurakuntaa on huomattavasti tyypillisiä seurakuntien sivukirkkoja komeampi ja myös suurempi. Katsotaan hieman tarkemmin.

Kirkon suunnitteli suomalainen arkkitehti A. W. Arppe. Hänellä oli erityisen suuri rooli 1800-luvun alun sodan runtelemien julkisten rakennusten korjaussuunnittelussa. Hän ehti toimia myös intendenttikonttorissa Chales Bassin ja Carl Engelin aikakaudella. Hän on suunnitellut maahamme monia kirkkoja ja muutaman kellotapulin.

Tätä Karungin kirkkoa rakennettiin varsin pitkään, kolme vuotta. Kirkko oli valmis vuonna 1817. Tasavartisessa ristikirkossa on istumapaikkoja noin 550. Kirkko on peruskorjattu viimeksi vuonna 1983. Rakennustyylillisesti siinä näkyvät jo hyvin uusklassismin tyylipiirteet.

Kellotapulia alettiin rakentaa samalla kuin kirkkoa ja pienempitöisenä se valmistuikin jo samana vuonna, 1915.

Kirkko löytyy Kirkkotien varrelta Tornion Karungista. Tiekirkko-ketjussa se ei ole mukana, mutta kauniina pienenä hautausmaan ympäröivänä kirkkona silti ihan katsomisen arvoinen, jos tuolla suunnalla liikuskelee.








tiistai 11. huhtikuuta 2017

sunnuntai 9. huhtikuuta 2017

Simon kirkko

Simon kirkko näyttää nopeasti katsottuna ulkonäöllisesti aika pelkistetyltä. Tätä tehostaa kirkon täysvalkoinen maalaus. Kyllähän tämän silti kirkoksi tunnistaa, vaikka se hieman 1800-luvun erittäin suurelta maalaistalolta näyttääkin. Katsotaan tarkemmin.

Kirkon suunnitteli varsin tunnettu Ernst Lohrmann ja se valmistui vuonna 1846. Itselleni tulee tästä kirkosta mieleen saman arkkitehdin piirtämä Kuhmalahden kirkko, joka löytyy "Kirkkoja Pirkanmaalta" -osastosta tältä samalta sivustolta.

Yhtymäkohdat Kuhmalahden kirkkoon eivät lopu ulkonäöllisiin seikkoihin, vaan ne jatkuvat sisälläkin; Kumpikin kirkko on kolmilaivainen, ns. basilika-tyylinen ja molemmissa on ainoastaan takalehteri. Simon kirkossa keskimmäinen laiva on sivulaivoja korkeampi, kuten aidossa basilikassa kuuluukin. Kuhmalahden kirkossa kaikki laivat ovat samankorkuiset, mutta katto muuten koristeellisempi. Molemmissa kirkoissa salin kattoa kannattelevat suuret roomalaistyyliset pylväät ja molemmissa on tilaa noin neljällesadalle ihmiselle. Molemmat kirkot ovat empiretyylisiä ja molemmissa - niin molemmissa - tapuli on oleellisesti eri tyylinen kuin itse kirkko ja peräisin 1700-luvulta!

Heikki Väänänen rakensi tämän renessanssi-tyylisen kellotapulin Simon edellisen kirkon yhteyteen vuonna 1773.
























Kirkon parkkipaikalta löytyi hauska yksityiskohta. On hyvä, että viranhaltijoilla on omia parkkiruutuja, koska aikataulut voivat toisinaan olla niin tiukat, että parkkipaikan etsiminen täpötäydeltä pihalta ei ole kovin hyvä juttu. Sellaisiakin tilanteita on. Tässä kuitenkin jokaiselle työntekijälle on oikein hierarkisesti nimikoitu oma paikkansa, mitä en näiden satojen kirkkokuvausten yhteydessä ole koskaan aikaisemmin nähnyt. Kuvan voi klikata suuremmaksi täyteen kokoonsa.

Kirkko sijaitsee kauniilla paikalla vesistön läheisyydessä Simoniemessä kirkonkylän tuntumassa.

Osoite: Kirkkotarhantie 3, Simo


sunnuntai 2. huhtikuuta 2017

Hartolan kirkko

Hartolassa on hieno kivikirkko, jota pääsin viime loppukesän helteillä kuvaamaan myös sisältä. Tässä kansallisromanttista tyylisuuntaa edustavassa kirkossa on myös Jugendin ja uusklassismin tyylipiirteitä. Kirkko rakennettiin vuosina 1911-1913 arkkitehti Josef Stenbäckin piirustusten mukaan.

Erityistä huomiota tässä kirkossa kiinnitti katon huipulla olevan ristin alla sijaitseva suurikokoinen, neljästä ilmansuunnasta tuettu pallomainen jalusta sekä suurikokoisen pyöreälinjaisen kuparikaton muoto. Kirkko sijaitsee hautausmaan laidassa aivan keskustan alueella. Kirkko on tiettävästi järjestyksessä Hartolan neljäs.

Kirkon opas sytytti ystävällisesti kuvauksen ajaksi kirkon keskikäytävän valaisimet. Näin kaunis on näkymä urkuparven alta pääovelta kirkkosaliin katsottaessa.

Alttarikaide ja -pöytä lähietäisyydeltä. Kirkkotekstiilit on suunnitellut Railimaria Rajasmaa ja ne otettiin käyttöön 1998.

Alttaritaulun korvaava lasimaalaus - "Teidän edestänne" - on Josef Stenbäckin suunnittelema ja saksalaisen taiteilijan Heinrich Schiffersin toteuttama.

Istumapaikkoja kirkossa on nykyisin 1000 henkilölle. Yhtenäinen lehteri kiertää alttariseinää lukuun ottamatta koko kirkkosalin.

Urut ovat historiallisesti arvokkaat. Ne rakensi B.A. Thúle jo vuonna 1896. Sittemmin soitinta on kuitenkin muuteltu ja niiden kokoakin on kasvatettu. Alunperin 15-äänikertainen soitin on nykyisin 19+1 äänikertainen. Vaikuttava näky joka tapauksessa, aivan kuten koko kirkkokin.

Hartolan kirkossa kannattaa ohi kulkiessaan ehdottomasti pistäytyä varsinkin, ikun se on mukana taas ensi kesän tiekirkko-ketjussa. Se on, omalla persoonallisella tavallaan hieno lisä maamme kirkkojen joukkoon ja lisäksi siinä on aimo annos myös arvokkuutta.


Tiekirkko ajalla 10.6.-21.8. ma-su klo 11-18 (tiedot 2016)
Osoite: Keskustie 55, Hartola