lauantai 27. helmikuuta 2016

Vetokannaksen kirkko

Ennen kuin katsotaan tämänkertaista kirkkoa, ajattelin puhua hieman valosta, lähinnä auringon-sellaisesta. Oppineet kuvaajat opettavat, että paras ajankohta maisemakuvien ottamiseen on aina joko varhain aamulla auringonlaskun aikoihin tai sitten illalla saman mötikän laskiessa ja hieman sen jälkeen. No, eipä se kirkkokuvauksessa oikein toimi. Näissä kun joutuu kuvailemaan silloin kun paikalla parhaimmillaan satojen kilometrien päässä on, eikä aurinko kovinkaan usein siloin satu sille optimaalliselle paikalla taivaalla. Joskus kuitenkin näin näy, kuten tässä. Vaan mitä se sitten tarkoittaa?

Vetokannaksen kirkko sijaitsee Vaasan kaupungissa tiheästi rakennetulla alueella, jossa on lisäksi puustoa. Kirkko on käytännössä kuvattava siitä suunnasta, mistä sen parhaiten kuvatuksi saa, vaihtoehtoja ei ole paljon. Parhaalla kuvausajankohdalla ei ole näissä tapauksissa paljonkaan merkitystä, kun kuvakulmat ovat niin rajoitetut. Illalla aurinko paistaa kuvauskulmiin nähden aivan väärästä suunnasta ja tässä suurimmaksi haasteeksi muodostuikin sen väisteleminen. Tämän kirkon kuvaaminen keskellä pävää voisikin olla se hyvä ratkaisu. Silloin ehkä valo osuisi suoraan rakennukseen. No, tällä mennään nyt.

Kirkko valmistui vuonna 1961 arkkitehti Gösta Bergmanin piirustusten mukaan. 60-luvun modernia kirkkorakennustahan se edustaa, mutta omasta mielestäni tuossa on kuitenkin jotain tuttuakin mukana. Onhan jo tuo kolmiomuoto jo sinällään vahva raamatullinen symboli. Näen siinä myös jotain vanhempaa kivikirkkoperinnettä. Tiedän, eihän se silti samanlainen, mutta sinnepäin kuitenkin. Kirkoksi tunnistaa. Takana siintävä sivusiipi rikkoo hieman tunnelmaa, mutta tyypillinen näky pikkukirkoissa.

Salissa on 150 istumapaikkaa, 10 äänikertaiset Heinrichin urkurakentamon urut vuodelta 1969 ja alttaritauluna puinen risti. Rakennus sisältää myös muita tiloja kirkkosalin lisäksi, kuten diakonia- ja päiväkerhotilat. Kirkon takana on pelkistetty kellotapuli, jossa on yksi kello.

Gerbyntie 27, Vaasa


torstai 25. helmikuuta 2016

Kesän esimakua, osa 4

Tulva! Tai ei sittenkään. Jonkinlainen pato kai tuo lienee. Veteen se teki mukavat pyörteet. Tällä hetkellä tuolla ehkä on niitä vähemmän. :)


torstai 18. helmikuuta 2016

Kesän esimakua, osa 3

Oll' kaunis kesäilta... No, niin se silloin olikin. Ja silloin oli myös KUUMA. Kamera oli tuskaisen painava kantaa mukana, vaikka ei mikään poikkeuksellisen iso ollutkaan. :) Jos tarkkaan katsot, näet puiden takaa lähestyvät ukkospilvet, mikä tuolloin tuntui melkein armahdukselta. Kohta tämäkin taas koittaa. :)

PS. Tämän piti ilmestyä jo eilen. Näin se automaattijulkaisu joskus jätättää...



lauantai 13. helmikuuta 2016

Juupajoen kirkko

Vimpelin kirkkoa on jossain yhteydessä mainostettu maamme ainoaksi pyöreäksi kirkoksi. Se ei pidä paikkaansa. Jossain taas mainostetaan, että Vimpelin kirkko on maamme ainoa pyöreä puinen kirkko. Itsekin taisin niin lähteiden perusteella kirjoittaa Vimpelin kirkon kirkkoesittelyn yhteydessä. Tämänhetkisen tietämykseni varassa sekään ei nimittäin pidä ihan tarkalleen paikkaansa. Juupajoen kirkko on nimittäin pohjamuodoltaan Vimpelin kanssa samantyyppinen ja vastaavanlainen kahdeksankulmainen, tosin hieman kookkaammilla sivusiivillä varustettu pohjamuoto löytyy esimerkiksi Sumiaisista. Harvinainen kirkkotyyppi siis, mutta ei ainulaatuinen silti. Tällä kertaa katsomme Juupajoen kirkkoa, joka on tyyliltään "pyöreä" kirkko, mutta jota sanotaan mutterikirkoksi.

Tästä Juupajoen kirkosta voi vilpittömästi sanoa, että se jos mikä on sievä. Melkein liiankin sievä, kirkko kun näyttää keskellä pienehköä hautausmaata suorastaan hämmentävän pieneltä, eikä vaikutelma häviä lähemmäksi käveltäessä. Mieleeni tuli jonkinlainen kota tai maja.

Kirkko on tuntemattomien kansanmiesten rakentama ja se on rakennettu vuosina 1838-1846. Piirustusten tekijääkään ei tiedetä. Vuosina 1915-1917 kirkolle tehtiin laajempi perukorjaus, jonka suunnitelma oli Ilmari Launiksen tekemä. Viimeisin peruskorjaus kirkolle tehtiin vuosina 1998-1999.

Pieneen kirkkoon mahtuu yllättävän paljon ihmisiä, 420 henkilöä. Tämä selittynee sillä, että kirkossa on sekä sivuparvekkeet että urkuparveke. Nämä kolme parvea yhdistyvät toisiinsa ja niin parvekkeet kiertävät kirkkosalin sen etuosaa lukuun ottamatta. Takapalvella sijaitsevat 15-äänikertaiset urut vuodelta 1987 ovat Erolan urkurakentamon valmistamat. Kirkon Pyhää ehtoollista esittävän alttaritaulun on maalannut Ilmari Launis 1917. Hän on myös tehnyt kirkkosalin lasimaalaukset.

Erillinen kellotapuli on rakennettu vuonna 1840. Senkään rakentajat eivät ole tiedossa. Tapulissa on kaksi kelloa.



























Tuntemattoman tekijän tekemän tapulin portaiden vieressä sijaitsee niin ikään tuntemattoman tekijän tekemä vaivaisukko. Sen uskotaan olevan peräisin 1830-luvulta.

Osoite: Kopsamontie 230, Juupajoki



torstai 11. helmikuuta 2016

Kesän esimakua, osa 2

Pyöröpaali. Oikein paketoituna. Ennen vanhaan oli heinäseipäitä. Ehkä tulevat polvet näkevät näissä paaleissa jotain samanlaista maalaisromantiikkaa, kuten itse näen niissä menneen ajan heinäseipäissä. Sää oli kaunis sinä iltana kun tuon paalin kuvasin. Taustalla muutama sen lajitoveri.


lauantai 6. helmikuuta 2016

Viljakkalan kirkko

Viljakkala oli pieni itsenäinen kunta vuoden 2006 -loppuun saakka. Sen jälkeen se on kuulunut Ylöjärveen.

Viljakkalan empire-tyylisen kirkon on piirtänyt arkkitehti Carl Ludvig Engel ja se valmistui vuonna 1842. Se on järjestyksessä toinen kirkko Viljakkalassa.

Jeesusta ristillä esittävän alttaritaulun on maalannut Ikaalislainen tiademaalari Felix Frang vuonna 1896. Nykyiset urut ovat vuodelta 1990 ja ne rakensi Hans Heinrichin urkurakentamo. Äänikertoja niissä on 19.  Istumapaikkoja kirkossa on 500 henkilölle.

Kirkolle tehtiin peruskorjaus vuonna 1989, ulkomaalaus on viimeksi suoritettu vuonna 1993.
Kirkko on sisätiloiltaan suhteellisen pelkistetty. Nykyinen värimaailma tekee siitä silti varsin kauniin.

Kirkon sisätiloista on todella vaikuttava virtuaaliesittely Ylöjärven seurakunnan sivuilla. Esittelyyn pääset tästä.

Osoite: Kirkkokuja, Viljakkala, Ylöjärvi


torstai 4. helmikuuta 2016

Kesän esimakua, osa 1

Kohtahan se on taas kesä. Yhtä nopeasti se sieltä tulee, kuin menee ohikin =D. Mutta hiljalleen siihen voi jo alkaa virittäytyä, vaikka sitten kuvia katselemalla. Tässä joka torstai ilmestyvässä sarjassa seuraa epämääräinen valikoima kuvia viime kesältä. Alla ensimmäinen. Tyttäreni nappasi viime kesänä kuvan metsätieltä. Ehkä tunnelmassa on jotain salaperäisyyttäkin  mukana...