maanantai 29. lokakuuta 2012

Midnigt Hawks

Maamme ilmavoimilla on ollut jo pitkään alkeiskoulutussuihkukoneena Hawk -koulutuskoneet. Tämä konetyyppi ansaitsee mielestäni muutaman kuvan ja otetaan ne nyt mahdollisimman juhlallisista puitteista :)

Ilmavoimien ylpeys on Midnight Hawks -taitolentoryhmä. Tässä muutama kuva tuosta lentueesta. Kuvat ovat vuodelta 2010 kansainvälisestä TIAS -tapahtumasta (Tampere International Airshow) Tampere-Pirkkalan lentoasemalta. Kerrassaan valtava ilmailutapahtuma ja samalla lentokonekuvaajan paratiisi :)

Täältä tullaan! Jättövanat ovat hienot.
Näitä on hankala kuvata kun kohteet ovat niin vikkeliä. Moni kuva meni suoraan roskikseen.
Kaartoa, jatkuvaa kaartoa esitys, tietenkin!
Näiden kohdalla melutaso tosin on kuin partakoneesta, mikä kovasti helpottaa kuvaamista. Kun näiden jälkeen lähti Hornetit taivaalle, meinasi pää hajota..
Näistä kuvissa näkyy, miten lähellä toisiaan nuo lentävät. Todella lähellä. Eikä kyseessä suinkaan ole kuulema vain optinen harha.
Ryhmälle hyvin tyypillinen muoto. Tässä muodostelmassa tehtiin monet henkeäsalpaavat syöksyt, piruetit ja pyörimiset.
Näytöksen lopussa ryhmästä erkani yksi kone, joka teki muutaman näyttävän kaarroksen lähietäisyydellä.
Koneet eivät sentään laskeutuneet ryhmässä:D. Yksi kerrallaan kiltisti kentälle tultiin ja tässä ensi kerran tämän näytöksen kohdalla noudatettiin kai turvaetäisyyksiä :))

sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Valokuvakierros Turun linnassa

Laivaristeilyllä kesällä 2010 tuli kuvattua Turun linna M/S Amorellan aurinkokannelta. Samalla tuli mieleen, että tuollahan voisi käydä ihan sisäpuolellakin kameran kanssa. Tänä keväänä tuli sitten toteutettua tuo idea. Estettä kuvauksellekaan ei neuvonnassa ollut, joten julkaisen tässä nyt tuon käynnin kuvia suurin piirtein siinä järjestyksessä kuin niitä kuvasin. Kuvat on käsitelty vanhahenkisiksi. Tämä kuvakokoelma on kuitenkin vain pieni otanta linnan valtavasta huonemäärästä.
Linnan jyhkeä olemus on vaikuttava jo kaukaa ja historian siipien havina alkaa tuntua yhä enemmän linnaa lähestyttäessä. Linnan rakentaminen on aloitettu kuulema jo 1200-luvulla, joten se on samaa ikäluokkaa kuin Turun tuomiokirkko. Odotukset ovat korkealla.
On täällä joskus lapsena tullut käytyä, mutta siitä en muista enää mitään.
Linnan sisäpihalla pääsee yhä enemmän keskiaikaiseen tunnelmaan...
...mutta historiallista tunnelmaa alkaa jo aulatiloissa rikkoa se, että linnaa on monin paikoin remontoitu ja ajanmukaistettu huomattavan paljon. Tästä syystä opastettu, sinänsä loistava kierroskin muodostuu hieman harppivaksi, kun monet komeat nykyaikaiset tilat täytyy yrittää sivuuttaa tunnelmassa pysymiseksi.

Tässä näkymää kierroksen alkupuolelta. Tämäkin huone kuuluu rankasti remontoituihin tiloihin. Mielestäni "restauroinnit" olisi ollut hyvä toteuttaa enemmän vanhaa kunnioittaen. Kirkkaita halogeenejakaan ei ehkä olisi ollut välttämätöntä ruuvata kiinni rakenteisiin. Jalustalamput rikkoisivat mielestäni tunnelmaa vähemmän,
koska ne olisivat kuitenkin vain irtaimistoa.
Muotia Turun linnan tapaan. Iso plussa linnalle siitä, että melkein joka toisessa huoneessa oli
mies tai nainen pukeutuneena keskiaikaisiin vaatteisiin, mutta tällaista haarniskamiestä en sentään nähnyt missään kansan perään katsomassa:) Sääli, eiköhän löytynyt sopivaa kokoa, vai onkohan tällaisessa rautapalttoossa vain se "yksi koko, joka sopii kaikille."























Hitaalle päiväkävelyllekin linnan uumenissa paikallinen muoti olisi ollut varmasti epämukava, mutta että vielä taisteluihinkin tuollaisella varustuksella. Toivottavasti vastustajatkin olivat yhtä kömpelöliikkeisiä - ja toivottavasti haarniskan lukuisten nivelten voitelu oli kunnossa! Kilinä ja kolina lienee silti ollut hyökkäyksessä melkoinen. Eipä käy kavereita kateeksi. Tästäköhän se sanonta "ennen oli miehet rautaa" - tulee:)






















LEGO -rakennelmia keskiaikaisessa linnassa! Pakkohan nuo oli kuvata, mutta muuten pidin
edes jonkinlaisen keskiaikaisen illuusion säilyttämiseksi katseeni tuosta pois, vaikka muuten legojen ystävä kovasti olenkin:)
Lisää rakennelmia. Keskiaikaisessa linnassa on ilmeisesti asunut varsinainen pienoismalliharrastaja! Kierroksen edetessä linnan "ajan hermolla oleminen" alkaa nyppiä yhä enemmän.

Ymmärän kyllä sinänsä, että rakennelmien tarkoitus on näyttää linnan arkkitehtuuria mutta silti...
























Linnan kirkko, eli Sturekirkko. Seinällä oleva puinen ristiinnaulitun patsas lienee melkoisen vanha. Tuo ympyräpiirustus on keskiajalta peräisin oleva vihkiristi.






























Linnan kirkossa Neitsyt-Maria istuu Jeesus-lapsi sylissään valtaistuimella. Tämäkään ei ole onneksi ihan nykyajan taidetta. Jos täältä olisi löytynyt LEGO-rakennelmia, olisin paennut ulos kauhun vallassa.




























Linnan kirkon katto on historian saatossa romahtanut tai sortunut. Nykyisempi tyly puukatto näkyy ylempänä.































Toinen linnan hartauspaikoista Sturekirkon ohella on Nunnakappeli. Tässä pala sen upeaa kattoa, joka pääkirkosta poiketen on säilynyt ehjänä vanhassa asussaan.





























Hieno puuveistos Nunnakappelin ikkunasyvennyksessä.

































Nunnakappelin puinen ristiinnaulittu näyttää vähemmän riutuneelta kuin linnan pääkirkossa.
































Tätä kattoa kuvaa mielellään. Nunnakappelissa edelleen...

































Portaita alas tuntemattomaan...


































Nyt ollaan linnan vankityrmässä. Aikansa vangeille tämä ei ollut varmaankaan mikään
viiden tähden hotelli. Historian lähteiden mukaan Jaakko Ilkkaa pidettiin täällä vankina,
mutta hän onnistui kuin onnistuikin pakenemaan varmana vankipaikkana pidetystä
tyrmästä. Huhuttiin, että hän pakeni olemattoman pienen ulosteidenpoistohormin kautta,
mutta pudotus olisi ollut melkoinen ja vaikka hän ehkä laihtunut olikin, ei varmaan sentään
niin paljon, että sitä kautta olisi mahtunut... Todellisuudessa ilmeisesti joku linnan työntekijä
auttoi häntä pakenemaan ihan ovien kautta. Rotat ovat lattialla luomassa realistista tunnelmaa;)
Tunnelmaa edelleen linnan vankityrmästä... Eipä lie ole ollut Jaakko Ilkalla kaksiset
oltavat. Ei ihme, että tuli koti-ikävä.
Tätäkään hökötystä tuskin käytettiin minkäänlaiseen nautinnon tuottamiseen. Tosin pelotevaikutus tällaisella pienelläkin hirsipuulla oli ilmeisesti suurempi, kuin sen potentiaalinen käyttövoima.





























Portaita ylös ja toisia alas. Oikealle kaartuvat portaat olivat aikanaan turvallisuusnäkökohta sen vuoksi, että linnan väen paetessa torneihin vihollisen hyökätessä, oli alhaalta lähestyvän vihollisen mahdotonta lyödä tornista alaspäin lähestyvää taistelijaa miekoilla tai seipäillä kaartuvan portaikon taakse, kun taas vastapuolelle tämä porrasmalli tarjosi pidemmän työskentelytilan ja näkyvyyden. Tosin tämä sai aikaan sen, että vasenkätiset hyökkääjät olivat vihollisten puolella erityisen haluttuja. Heitäkin oli toisaalta hyvin vähän ja määrä väheni entisestään jokaisen taistelutilanteen myötä...

Varsinaiset torneihin menevät portaat olivat lisäksi ympyränmuotoisesti oikealle kaareutuvia, mikä lisäsi taistelun vaikeustasoa vielä entisestään.











Kummitusko se sieltä ikkunan takaa luuraa? Ei suinkaan, nyt ei sentään olla Lontoon Towerissa (siellähän löytyy oma kummitustarina joka huoneelle) :D. Alunperin linnassa ei ollut ikkunaruutuja, vaan pelkät ikkuna-aukot. Tästä syystä linnassa, varsinkin talvisin, oli todella kylmä. Kummitustarinoita ei täällä tarvinnut keksiä, todellisuus oli pahempi.























Tämän takan tarinaa en muista. Ilmeisesti kuitenkin vanha tulisija kyseessä.
































Legendan mukaan eräs linnanherra oli kuusivarpainen. Sen tähden hänelle valmistettiin
erikoisrakenteiset kengät. Tästä tuli perimätiedon mukaan myöhemmin suorastaan muoti.

Kuva keskiajalta linnan seinässä.



























Vessa, jota perimätiedon mukaan sai käyttää vain kuningas linnassa ollessaan, mutta käytännössä muutkin käyttivät sitä salaa. Erityisen surkuhupaisa oli tarina, että kuninkaalla oli potalla käydessään kuninkaallinen pyllynpyyhkijä mukanaan, koska ajateltiin, että moinen tehtävä olisi ollut kuninkaalle itselleen liian epäarvokas! Kerrotaan myös, että pyyhkijän toimi oli aikanaan hyvin arvostettu! Lisäksi mukaan vessaan tuli kuninkaan henkivartija. Mahtoi täällä olla näillä neliöillä ahdasta :D. Näin siis Turun linnassa keskiajalla.


















Ikkunoiden äärellä vietettiin paljon aikaa, koska sisällä linnassa muuten oli suhteellisen pimeää.
































Tässä ollaan linnan ruokasalissa. Ruokailuun linnassa, varsinkin juhlatilanteissa, liittyi monenlaista viihdykettä. Joskus paistettu lintu saatettiin pistää tarjoiluvadin alle höyheniin verhottuna. Joskus taas esim. kanipaistia tarjottaessa paistin kanssa saman kuvun alle pistettiin pari elävää kania, jotka sitten kupua nostettaessa lähtivät hyppelemään ympäri ruokasalia! Sanonta, "pimeällä keskiajalla" ei liene täysin perusteeton!

Olutta käytettiin linnassa oppaan mukaan poikkeuksellisen paljon, koska palkkio linnan työntekijöille oli täydellisen ylläpidon ja majoituksen lisäksi lähinnä olutta. Myös hierarkia vaikutti "palkkaukseen", eli mitä suurempi herra oli kysymyksessä, sitä enemmän hän sai olutta. Tosin oppaan mukaan alimmillakaan hierarkian asteilla olevien ei oluen puutteesta tarvinnut kärsiä. Olutta tarjottiin linnassa myös lapsille aivan pienimpiä lukuun ottamatta. Huh!

Yksi linnan ruokiin liittyvä mielenkiintoinen seikka oli se, että ruoan painosta jopa puolet saattoi olla suolaa! Tällaisella tönkkösuolauksella saatiin kyllä ruoat säilymään, mutta suolapitoista ruokailua seuranneessa kaameassa janossa sitä olutta kyllä varmasti kuluikin sitten melkoisesti...
Kaikesta vaikuttavuudestaan huolimatta linna jätti jotenkin ristiriitaisia tunteita. Se on sinänsä hieno kuin mikä, ja vaikuttavan suurikin, mutta minun silmääni aivan liikaa modernisoitu. Olkoonkin sitten, että linna vaurioitui pahoin Neuvostoliiton pommituksessa keväällä 1941 ja suuren korjauksen tarvetta tuli. Onneksi modernisointi ei ole sentään ulottunut upeaan julkisivuun. Sekin varmasti olisi ollut mahdollista ajanmukaistaa uudella "hienolla" rappauksella, punatiilikatoilla, nykyaikaisilla ovilla, ikkunoilla ja muulla kaikella, jolta tämä linna ainakin toistaiseksi on saanut - Luojan kiitos - olla rauhassa!

Silti hieno käyntikohde ja maamme tunnetuin linna. Linnahan luokitellaan yhdeksi huomattavimmista keskiaikaisista säilyneistä rakennuksista!



P.S. Syyskuun 2012 -blogissani on "valokuvakierros Hämeen linnassa" -kirjoitus. Kannattaa katsoa, voi vähän vertailla tunnelmia.








lauantai 27. lokakuuta 2012

Alavieskan kirkko

Pohjois-Pohjanmaalla sijaitseva Alavieskan etelätornillinen tiilestä rakennettu pitkäkirkko on useita kirkkoja suunnitelleen rakennusmestarin, Juho Karvosen, piirtämä. Kirkon rakennustyö oli hieman tavallista pitkäaikaisempi projekti. Se alkoi vuonna 1939, mutta sodan syttyminen ja sitä seurannut rakennustarvikepula viivästyttivät kirkon valmistumista niin, että se saatiin vihittyä käyttöön vasta vuonna 1948. 
Kirkko on seurakunnan neljäs kirkkorakennus. Ensimmäinen kirkko valmistui Alavieskaan  jo vuonna 1651. Oli aikanaan tärkeää, että tämä kirkko rakennetaan tiilestä, koska seurakunnan edellinen, Simo Jylkkä-Silvénin piirtämä suurehko puinen ristikirkko vuodelta 1795 paloi salamaniskun sytyttämänä maan tasalle vuonna 1916. Menetys oli seurakunnalle suuri. Komean kirkon mukana tuhoutui myös sen arvokas kolmiosainen alttaritaulu. Ja lähes kaikki muukin. Vain kattokruunut ja seinälampetit saatiin pelastetuksi palavasta kirkosta. Palon jälkeen seurakunnan kirkkoväärti Heikki Jutila piirsi ja rakennutti poikiensa Heikin ja Aukustin kanssa väliaikaiseen käyttöön tarkoitetun "Lautakirkon", joka lopulta korvasi seurakunnan kirkkorakennuksen peräti kolmenkymmenen vuoden ajan. Tämä vaatimaton "Lautakirkko" saatiin  rakennetuksi pienillä palovakuutusrahoilla. 


Alavieskan nykyinen neljäs kirkko edustaa perinteisiin pohjaavaa kirkonrakennustyyliä. Juuri tällaisiahan ne postikorttien tunnelmalliset kirkot monesti ovat. Kirkkoon mahtuu 450 henkilöä. Varsinaista alttaritaulua kirkossa ei ole, vaan sen paikalla on itseoppineen alavieskalaisen taiteilijan, Hugo Kähtävän, tekemä krusifiksi. Myöhemmin hän teki vielä kirkkoon "Hyvä Paimen" -veistoksen. Kirkon urut ovat perinteiseen tapaan takaosassa urkuparvella. Ne on valmistanut Kangasalan urkutehdas vuonna 1948. Soittokoneisto on pneumaattinen ja äänikertoja niissä on 18.


Kirkkopihassa erikoisuutena on seurakunnan ensimmäisen kirkon ajoilta säilynyt puinen pohjalaistyylinen kellotapuli, joka on peräisin  1740-1750-luvun taitteesta. Tapuli purettiin ja siirrettiin jo edellisen kirkon rakentamisen aikana sen nykyiselle paikalle kirkon pihamaalle.  


Osoite: Papinpolku 1, Alavieska

torstai 25. lokakuuta 2012

Tampere by night

Öistä Tampereen kantakaupunkia lintuperspektiivistä. Eihän se ihan Manhattan ole mutta muutama tuikku kuitenkin.  Nykyisin tämä pitää reilulla 216 000 asukkaallaan Suomen kolmanneksi suurimman kaupungin titteliä hallussaan.

Vasemmalla siintää Näsinneula sinisin valonheittimin valaistuna. Tuo 168 metriä korkea näköalatorni, jonka huipulla on hitaasti pyörivä ravintolakerros. Matka ylös korkeuksiin taitetaan kahdella pikahissillä 32 sekunnissa.

Toinen kaukana horisontissa siintävä "sinivalotettu" korkea laatikko on Tampereen yliopistollisen sairaalan 14-kerroksinen päärakennus. Suomen toiseksi suurin sairaala muuten. Se on helppo uskoa.

Pääkatua, Hämeenkatua, ei kuvasta oikein saa esiin, mutta Näsinneulasta jonkin matkaa oikealle, siintää Paasikiven-Kekkosentien, eli Tampereen rantatien katuvalojen kaari. Tuo nelikaistainen ohitusväylä on yksi Tampereen ruuhkaisimmista ja jossain vaiheessa se saatetaan muuttaa levennettynä maanalaiseksi. Saa nyt sitten nähdä, miten tuo suunnitelma etenee.

Aivan etualalla näkyvä valtava rakennuskompleksi on Pyynikin ammattioppilaitos.

Kuvaa suuremmaksi klikkaamalla voi valomerestä löytää kolme kirkkoakin, mutta luulen, että tuo edellyttää jo kaupungin tuntemista :)

tiistai 23. lokakuuta 2012

Mitäpäs siinä tuijottelet...:)

Pistetäänpä välillä koirakuvakin tänne. Veikkaan että tämän otuksen kuvia tulee vielä lisääkin :)


maanantai 22. lokakuuta 2012

Lentokone peltotöissä

Tällainen hauska tilanne tuli ikuistettua Tampere-Pirkkalan lentokentälle A24 -kiitoradan päässä.

Näytti aivan siltä kuin Ryanairin B737-800 olisi ryhtymässä heinätöihin. Noilla silppureilla luulisi valmista tulevan nopeasti :)
Kyllä se siitä kuitenkin kääntyi. Ja hetken päästä nousi. Taisi olla kone aika täynnä kun näin kaukaa joutui vauhtinsa hakemaan.








sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Isonkyrön kirkot




Pyhän Laurin Kirkko eli Vanha Kirkko.
Kyrönjoen varrella pohjanmaalla sijaitseva keskiaikainen harmaakivikirkko rakennettiin todennäköisesti vuosina 1513–1533. Se on yksi pohjanmaan seitsemästä keskiaikaisesta harmaakivikirkosta. Kirkon huomattavin nähtävyys on sen sisältä löytyvät 114 seinämaalausta, jotka ovat peräisin 1560-luvulta. Maalausten jokainen rivistö muodostaa ympäri seiniä kiertävän raamatullisen kuvakertomuksen. Vuonna 1666 nämä maalaukset peitettiin kalkkimaalilla ja ne olivat unholassa yli 200 vuotta. Seinämaalaukset löydettiin uudelleen vuonna 1885, mutta niiden entisöinti valmistui vasta 1936.

TIEKIRKKO 3.6.-19.8.2012 ark. klo 11-18 ja la-su klo 12-16  (tiedot 2012)
Osoite: Museotie, Isokyrö



Uusi kirkko
Arkkitehti Georg Th. Chiewitzin piirtämä uusgoottilaistyylinen, peittämättömästä punatiilestä rakennettu tornillinen ristikirkko valmistui vuonna 1877. Sen altaritaulu on taiteilija Ida Silverbergin vuonna 1878 maalaama. Se on kopio Rubensin taulusta "Kristus ristillä". 24-äänikertaiset urut ovat urkurakentamo Veikko Virtasen vuonna 1963 -rakentamat. Niiden julkisivu selkäpillistöä lukuun ottamatta on peräisin edellisistä, vuodelta 1881 -peräisin olevista Åkerman & Lund -urkurakentamon rakentamista uruista. Kirkossa on noin 1000 istumapaikkaa.


Osoite: Ruusupurontie 31, Isokyrö





tiistai 16. lokakuuta 2012

Joutsenia!

Joutseniakin vielä näkee. Vähän aikaa. Veikkaan, että tämä alkaa olla taas tältä kesältä ohi. Tässä muutama loppukesän kuva.

Kaunis pariskunta. Joutsenhan on yksiavioinen, eli se elää saman kumppanin kanssa koko elämänsä!
Tyytyväisiähän nuo elämäänsä näyttävät olevan...

...vaikka ilmat jo koleat ovatkin...
...ja pitkä lento kohti lämpimämpiä maita alkaa ihan kohta.

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Fouga Magister taivaalla

Pari vuotta sitten minulla oli erittäin harvinainen tilaisuus kuvata ilmavoimiemme entistä suihkukoulutuskonetta, Fouga Magisteria, ihan taivaalla lentävänä. Nykyisin tämä näissä kuvissa lentävä FM-51, yksi kolmesta lentokelpoisesta Fougasta maassamme, on siviiliomistuksessa ja rekisterinumeroltaan OH-FMM.
















































Vuonna 1988 nämä poistuivat maamme ilmavoimien käytöstä. Tilalle tulivat Hawk Hawk Mk 51, -51A  ja -66 -koneet.
Konetyypistä hieman lisää tekstiä ja pari kuvaakin vuoden 2012 -syyskuun "Keski-suomen ilmailumuseossa" -blogikirjoituksessani.