perjantai 2. elokuuta 2019

Klaukkalan kirkko

Maamme kartalta katsoen pienen matkan Helsingin yläpuolella sijaitseva Nurmijärvi on poikkeuksellisen suuri kunta. Kerrotaan, että se olisi saanut kaupunginoikeudet jo ajat sitten, mutta jostain syystä päättäjät ovat tästä halunneet kieltäytyä. Kunnan väkiluku on tällä hetkellä yli 42 000. Nopeimmin kunnan väkiluku kasvaa Klaukkalan taajamassa, josta onkin tullut hyvin kaupunkimainen kokonaisuus. Klaukkalan alueen väkiluku on reilu 17 000. Nykyisin koko Nurmijärven kunnan alueen lasketaan kuuluvan Helsingin keskustaajamaan, jonka ajatellaan olevan yhtenäinen kaupunkialue. Klaukkalassa on omintakeisen näköinen kirkko.

Erikoinen on ehkä sana, jolla tätä kirkkoa kuvailisi. Kirkon runko on betonia ja julkisivu on verhoiltu kuparipeitteellä. Tästä suunnasta kuvattuna kirkko näyttäytyy melkoisena mustana möhkäleenä. Eri ilmansuunnista katsottuna ikkunoita kuitenkin löytyy, eivätkä ne kaikki ole aivan lattiatasossa, kuten kuvaa katsomalla voisi päätellä. Liikaa niitä ei kuitenkaan todennäköisesti ole. Ajankohdasta johtuen en päässyt katsomaan kirkkoa sisältäpäin.

Kirkko valmistui vuonna 2004. Sen suunnitteli arkkitehti Lassi Lassila. kirkkosalissa on 300 istumapaikkaa ja se on yleissävyiltään hyvin vaalea.

Klaukkalan kirkko muodostaa hyvän kontrastin Nurmijärven kirkolle, joka on hyvin perinteinen puinen ristikirkko. Paikkakunnalla on lisäksi kolmas, Rajamäen kirkko, jonka arkkitehtuuri taas poikkeaa näistä molemmista edellisistä.

Kirkko löytyy Klaukkalan taajamasta osoitteesta Ylitilantie 6

keskiviikko 10. heinäkuuta 2019

Illanviettoa Helsinki-Vantaalla

Muutama viikko sitten ulkoilutin kameraa Uudellamaalla. Haaviin (kameraan siis) tarttui yhtä ja toista mielenkiintoista. Pakollinen perinne oli myös vierailu Helsinki-Vantaan lentoasemalla. Katriinantiellä on hyvät maksuttomat kuvauspaikat, joista koneita pääsee itse asiassa bongailemaan jopa paljon lähempää kuin vakiopaikallani Tampere-Pirkkalassa. Minkähän takia muuten nuo lentokentät ovat usein yhdistelmänimiä? No, ehkä ei ihan aina sentään, mutta nyt asiaan ja silmät kiitotielle!

Lufthansan A321-200 lähtökiidossa...

...ja sama kone taivaalla. Rekisterinumero on D-AIQA, jos se jotakin kiinnostaa.

Vielä toinen Lufthansalainen, tosin tämä kone on hieman edellisiä pienempi A321-100. Rekisterinumeroa en saanut tästä talteen.

Embraer ERJ-190 juuri kiitoradalta nousseena.

Toinen Embraer. Rekisteritunnukseltaan OH-LKE.

OH-LXH eli A320-200.

Edellisen kuvan kone hetkeä myöhemmin.

LY-GGC. Tästä melkein tuli UFO, mutta onneksi sain rekkarin talteen. Kyseessä on siis B737-300 eli tämä kone ei ole se Boeingin sarjan lippulaiva, edelleen maailmanlaajuisessa lentokiellossa oleva 737-8 max, joka syöksähteli turhan innokkaasti maahan nousun jälkeen, vaan lähes 30 vuotias veteraani, joka on tainnut olla jostain syystä jo monta vuotta ilman teippauksia. Tosin historiansa mukaan se näyttää olleen vuokrattunakin monelle lentoyhtiölle. Nykyistä omistajaa en saanut pikahaulla selvitetyksi.

Pahus! Juuri kun olin vaihtamassa kuvauspaikkaa, tuli tämä iso A330-300. Sääli. Toisaalta jos tulija olisi ollut Finskin lippulaiva A350-900, olisin haronut hiuksiani harmista.. Se on oikeasti iso ja komea kone!

British Airwaysin A320-232 rekisteriltään G-EUYE nopeasti ilmaantuvan auringon aikaan saamassa ylivalotuksessa.

Edellisen kuvan kone Yritin nopeasti korjailla valotusta.Vieläkin tuota näyttää olevan ihan tarpeeksi.

PH-DWS, eli Embraer ERJ-135. Lentoyhtiö on Jet Netherlands.

 Vielä lopuksi Ukraine Internationalen ERJ-190...

...sekä kuva lentoaseman rakennuksista kaukaa kuvauspaikalta katsottuna. Kiitos katsomisesta!















tiistai 2. heinäkuuta 2019

1960-1970 -lukujen autojen näyttely

Tässä eräänä päivänä tuli taas käytyä Vehoniemen automuseossa, jonka olen esitellyt  useissa aikaisemmissa julkaisuissa. Jos aihe kiinnostaa tarkemmin, voit etsiä lisätietoja museosta sivuston sisällysluettelon kohdasta "Automuseo". Lue nyt kuitenkin tämä juttu ensin.

Tällä hetkellä museossa näytti olevan pääteemana 1960-1970 -luvun autot. Itselleni 1970-luvun alkupuolella syntyneenä tässä sarjassa oli monta mielenkiintoista nostalgista automerkkiä ja -mallia. Kurkataanpa tarkemmin.

Aivan klassikolla alkoi kierros. Yksi aikamme suosituimmista automalleista oli suosittu jo 1970-luvulla. Pitkä on ollut Corollan taival, eikä ymmärtääkseni edes kovin mutkainenkaan. Tällaista väriä en lapsuudestani tosin muista. Yleensä nämä olivat ankean harmaita tai sitten sinapinkeltaisia. Valkoisiakin joskus näkyi. Tämä Ferrarinpunainen on hyvin tyylikäs.

Datsun 160J. Näitä Datsuneita oli 70-80 -luvuilla paljon yksinkertaisilla mallimerkinnöillä 100 (100A), 120A, 140A jne. Tuo numero kertoo koneen iskutilavuuden. Kuvan autossa se on 1600 kuutiota, mikä oli kohtuullisen paljon tuohon aikaan, mutta ei auto silti mikään raketti ollut. Tekniikan maailman mittauksissa kiihtyvyys 0-100km/h oli 14,2s.

Yleensä mallimerkinnän perässä oli jokin kirjain, kuten tässä tapauksessa "J". Yleisin taisi olla "A", jonka nimellä alkuaan valmistettiin legendaarista 100A:ta, tai myöhemmin isompien moottorien aikana 120A tai 140A Cherryä tai merkinnällä "Y" edellisen porrasperäversiota, Sunnyä. Kaikki mallit ovat olleet hyvin suosittuja, tämä kuvan 160J sen sijaan jo harvinaisempi.

Upea Saab 99, josta mallista myöhemmin kehittyi suosittu 900 sekä vähän aikaa tuotannossa ollut 99:n ajanmukaistettu malli Saab 90.

Saabeissa on aina totuttu näkemään hyvin persoonallisia teknisiä ratkaisuja. Esim 9-sarjalaiset, mukaan lukien 92, 95 ja 96 -mallit olivat kaikki etuvetoisia, mikä oli varsin edistyksellistä aikakaudellaan. Niissä oli erikoisena piirteenä myös se, että etuvetoisuudesta huolimatta moottori oli sijoitettu eteen pitkittäin, ei poikittain ja vaihteisto sijaitsi sen alla. Saab oli myös erittäin merkittävä turbomoottoreiden kehittäjä. Jotkut huoltotoimenpiteet koettiin muita automerkkejä vaikeammiksi ja syntyi käsite "Saabismi". Ajo-ominaisuuksiltaan ja mukavuudessa Saabit olivat aikaansa selvästi edellä. Ne olivat myös hyvin turvallisia kolaritilanteissa.

Tässä yhteydessä täytyy vielä mainita, että tämä maineikas, alunperin lentokonevalmistajana tunnettu tehdas ajautui konkurssiin vuonna 2009. Merkki katosi autonvalmistuksesta lopullisesti vuonna 2012 useiden pelastusyritysten jälkeen. Monet jäivät merkkiä kaipaamaan. Pienenä lohdutuksena voi todeta, että lentokoneiden valmistus jatkuu edelleen.

Mazda 1200 ei saavuttanut maassamme Datsuneihin tai Toyotoihin verrattavissa olevia myyntilukuja. Ongelma mallissa olivat huonot, suorastaan vaaralliset ajo-ominaisuudet. Moottori oli sinänsä pirteä. Tosin edellä mainitun huomioon ottaen en ole ihan varma, oliko se siunaus vai kirous...

Datsun Bluebird vuosimallia 1967 näyttää omaan silmääni muotoilultaan jopa aikalaistaan vanhemmalta. Tämä ehkä selittyy sillä, että uusi korimalli julkaistiin jo samana vuonna. Tiesitkö muuten, että viimeinen Bluebird valmistettiin vuonna 1990 ja sen seuraajaksi tuli varsin suosittu Nissan Primera.

Toyota Corona Van vuosimallia 1967. Coronan myyntiluvut jäivät ainakin meillä suomessa selvästi huippusuositusta Corollasta jälkeen, vaikkei sekään mikään harvinainen auto ollut.

Toyotan huippumalli Crown tarkoitti jo nimensä puolesta kruunua. Ulkonäöllisesti se lähenee vanhempia amerikan automalleja. Isoa autoa käytettiin aikanaan jonkin verran taksinakin. Mersu oli kuitenkin tuossa käytössä aikansa selvä ykkönen.

Hups! Tämän museon myytävät pienoismallitkin ovat niin yksityiskohtaisia, että haksahdin kuvaamaan niitäkin. Jääköön nyt julkaiseminen tällä kertaa tähän yhteen. Kuvassa komea A-kroppainen Opel Ascona. Pienoismallin hintaa ei tullut vilkaistua...

Lopuksi vähän toisenlaista tunnelmaa. Tämä rintamalla kaikesta päätellen aikoinaan palvellut Volvo L202 voisi ehkä kertoa meille surullisen jutun jos toisenkin. Ehkä on parempi, ettemme niitä kaikkia tiedä. Nyt vanhus viettää ehkä elämänsä parasta aikakautta entisöitynä ja puhtaana hyvän huolenpidon alla. Vieressä nököttävä lasten menopeli on ehkä selvinnyt elämässään huomattavasti vähemmin kolhuin. Ehkä se kertoo omia tarinoitaan joskus ambulanssille, mene ja tiedä!



lauantai 15. kesäkuuta 2019

Muutama potkuripörriäinen ja lopuksi kunnon päräytys

Tampere-Pirkkalan lentokentällä ei ole tullut käytyä aikoihin, eikä tämänkäänkertainen kuvausrupeama tarjonnut mitään tajunnanräjäyttäviä tyyppibongauksia. Turhaan sain odotella, että kentälle laskeutuisi jokin "varsinainen tapaus", kuten esimerkiksi jokin kevättalvella kentällä vierailleista Boeing 747 -jättiläisistä (kyllä, luit oikein, tämäkin ihme on nyt Pirkkalassa nähty moneen kertaan) tai sitten joku suuri, Natonkin käytössä kovasti oleva kentällä aina silloin tällöin nähty Boeing C17 Globemaster. Ei, tällä kertaa kenttä sai suurimman osan ajasta uinua päiväunta aivan rauhassa. En minä silti aivan ilman kuvia kotiin joutunut palaamaan ja lopuksi sain olla jopa kunnon metelin todistajana. katsotaan.

OH-NAL. Komea Cessna 177B Cardinal. Ymmärtääkseni tämä virtaviivainen, alunperin yksityisomistukseen jenkeistä suomeen ostettu kone on ollut jo pitkään Pirkanmaan moottorilentoklubin omistama.

OH-U438. Tästä koneesta tuli surullisen kuuluisa puolitoista kuukautta tämän jutun julkaisemisen jälkeen.  31.7.2019 se syöksyi hetkeä nousun jälkeen maahan ja 50 vuotias lentäjä sai surmansa.

Nyt pääsimme perimmäisten asioiden äärelle. Cessna 152. Mainittakoon, että tämän huippusuositun yleisilmailu- ja koulutuskoneen mallin piirustukset polveutuvat jo 1950-luvulla suunnitellusta Cessna 150:sta!

Voimakas vasta- ja hajavalo oli todellinen ongelma. Tässä em. kone laskussa A24:lle.

Samantyyppinen kone toisenlaisella värityksellä.

Teknisistä tiedoista voisi mainita, että tämähän on siis rekisteröity kahdelle henkilölle, mottorin teho on 108 hevosvoimaa, huippunopeus 202 km/h, maksimi lentokorkeus 4480 metriä ja -lentomatka 1158 kilometriä. Koneen isoveli, Cessna 172, on rekisteröity neljälle ja on ehkä maailman suosituin siviilikone.

Tästä alkaa erikoisuuksien osasto. Koska kenttää käytetään myös lentoneiden kehittelyyn ja uusien konetyyppien testailuun, Patria sai yhden itävaltalaisen Diamond DA40 koneen käyttöönsä. Ei tämä nyt sentään ihan uusi ole, konettyyppi näki päivänvalon jo 1997, mutta kehiteltävää varmasti löytyy tässä vaiheessa elinkaarta vielä paljonkin. Katsopa, miten veikeästi kone hymyilee. :)

kone on muotoilultaan varsin moderni. Myös tekniikka on lujasti tätä päivää, ehkä tulevaisuuttakin. Ääni on uskomattoman hiljainen, melkein kuin henkilöautossa. Kone on rakennettu kevyestä komposiittimateriaalista. Kuvitelkaa, että tätä konetta valmistetaan myös dieselinä ihan euroopan liikenteeseen!

Tässä se tulee: Diamond DA42 Twin Star Diesel! Huippumoderni kaksimoottorinen kahdella dieselmoottorilla varustettu mittarilentokelpoinen nelipaikkainen koulu- ja yleisilmailukone. Patrialla on Pirkkalassa näitä koneita jopa kaksi. Huhut dieselin kuolemasta taitavat olla hieman ennenaikaisia.

Ääni on tässäkin todella hiljainen, mutta samalla mielenkiintoinen. Jotenkin se on erilainen kuin bensakoneiden. Siinä on mukana jotain vanhojen tähtimoottoreiden upeaa jylhää jylinää. Tulkaa kuuntelemaan, tykkään itse kovasti!

Tässä sama kone laskussa kiitoradalle. Tästä kuvakulmasta koneen erikoiset muodot tulevat hyvin esille.

Tämäkin kuuluu Pirkkalan kentän kummallisuudet -osastoon, sillä eipä näitä Hawk-koulutuskoneita tosiaan kovin usein kentällä näe. Koneen ääni oli enkelilaulua verrattuna siihen, että hetkeä myöhemmin kentätä räjähti ilmaan...

...juurikin F16 Hornet. Maamme ilmavoimien ylpeys ja meluallergiggojen kauhu. Koneesta on tosi vaikea saada kuvaa, koska se liikkuu nopeasti kuin sähköiskun saanut rusakko ja pitää lentäessään sellaista ääntä, että kuolleidenkin luulisi heräävän ainakin kahdenkymmenen kilometrin säteellä. Jos tällaista meteliä ei vihollinen lähde karkuun, niin ei sitten kyllä mitään muutakaan!

Aseistus siipien alla on tymäkkä. Ihan kuin kone olisi suorastaan härnännyt kuvaajaa, mene ja tiedä mutta monen monta vaarallisen näköistä syöksyä sain kyllä nähdä...

Kaiken kaikkiaan ihan kannattava kuvausreissu,  vaikka alkuun hieman hiljaista olikin.










maanantai 10. kesäkuuta 2019

Kalvolan kirkko

Ilmari Launis (1881-1955) on eräs suosikkikirkkoarkkitehdeistäni erityisesti hänen monipuolisuutensa vuoksi. Monesti saman arkkitehdin kirkot ovat ainakin jossain määrin samannäköisiä. Tämä on selkeästi havaittavissa esimerkiksi 1800-luvun alun arvostetuimman kirkkojen suunnittelijan, Carl Ludvin Engelin (1778-1840) puukirkoissa. Ilmari Launiksen suunnittelemista kirkoista ei voi sanoa samaa. Hänen piirtämänsä kirkot ovat kaikki omalla persoonallisella tavalla yksilöitä, useimmissa tapauksissa jopa arkkitehtuuriltaan keskenään täysin erilaisia. Piirtämänsä 16 kirkon lisäksi hän maalasi monen moneen kirkkoon alttaritaulun ja lasimaalauksia. Hän suunnitteli myös lukuisten kirkkojen peruskorjaukset. Tämä kaikki teki hänestä ehkä suurimman 1900-luvun alun kirkkoarkkitehdin.

Tämä hänen siuunnittelemansa Kalvolan kirkko Hämeenlinnassa valmistui vuonna 1921 ja se edustaa mielestäni hyvin arkkitehti launiksen monipuolista osaamista; hän maalasi myöskin kirkon sisätilojen koristemaalaukset sekä lasimosaiikit.

Tyyliltään kirkko on kolmilaivainen basilika, eli keskilaiva kohoaa sivulaivoja korkeammalle, kuten ulkokuvastakin voi havaita. Kolmilaivaisia kirkkoja on maassamme paljon, mutta aidossa basilikassa em. arkkitehtooninen seikka pitää täyttyä.

Kirkkoa vastapäätä sijaitsevan hautausmaan laidalta löytyy keskiaikainen, silloisen puukirkon yhteyteen rakennettu kivisakaristo. Itse kirkko on paikalta hävinnyt tosin jo ajat sitten...

Kalvolan kirkko on hieno lisä maamme persoonallisten 1900-luvun alkupuolen kirkkojen joukkoon. Kannattaa käydä katsomassa, jos paikalle osuu!

Kirkko löytyy osoitteesta Iittalantie 300, Iittala, Hämeenlinna




tiistai 1. tammikuuta 2019

Vuosi 2018 meni mutta...

...joulun aika jatkuu silti vielä hetken. Siksipä annan tämän lumitontun toivottaa teille lukijoilleni oikein hyvää vuotta 2019!


lauantai 22. joulukuuta 2018