Alppivuohi

...Niin, vai mikä tämä nyt taas oli, en muista enää. Oli joka tapauksessa ihan kiva päivä Korkeasaaressa. Niin, ja kiitokset tyttärelle kuvan julkaisuluvan myöntämisestä!

Peto kukkapenkissä

Pelottavat on perhosen silmät vaikka olento muuten ihan kaunis onkin... vai voisiko tätä nyt sanoa nappisilmäksi :)

Kotilo kylässä

Tällainen poikkeuksellinen suuri kotilo mönki eräänä hellepäivänä pihamaalle. Olisi ehkä pitänyt pistää tuohon viereen vaikka tulitikku mittatikuksi, mutta ei ollut aikaa hakea. :)

Hirveän kuuma!

Alkaa olla olo kuin hornankattilassa. Jos vielä lämpöisemmäksi menee, niin hyvästi ulkolämpömittari kun mitta-asteikko loppuu ja elohopea räjähtää..

Lehmä ei ole minun, onneksi. Eihän näitä tällaisilla säillä hoitaa jaksaisi, jos muutenkaan. Olivat jotenkin nekin niin korvat luimussa että voisi luulla kuuma olevan niilläkin. Itse olin pyörtyä heti kun nousin autosta helteeseen ja tytär joutui kuvaamaan elikon!

Terveisin +33°C

Petollinen lempeys

Niin söpö, että tekisi mieli halata...

...mutta näin nopeasti saattaa ääni kellossa muuttua. Halaisitko nyt?

Koiranpäivän kunniaksi!

Tänään on koiran päivä. Sen kunniaksi kuva meidän perheen karvaturrista, taas jälleen. :)

Päivän kevennys!

Kissanpojat ovat aina kivoja. Keksitkös sopivaa puhekuplaa tähän. :))

Päivän kevennys!

Ystävykset.

(Kuvan jippo: välissä on paksu teräslasi. :))

Talvitunnelmia

Taas tuli hieman lunta, tämä sen kunniaksi :))

Päivän kevennys!

Eipä sitä suotta sanota, että onnellinen kuin porsas pahnoilla. ;) Sarja jatkuu helmikuussa.

Päivän kevennys!

Voiko ilme enää ylimielisempi olla...

Päivän kevennys!

Muiskis!

Ja sinä painut kameroinesi muualle, tämä ei kuulu sinulle ollenkaan!

Jääkarhuja tervehtimässä

Tämä kuvakavalkadi on Ranuan eläinpuistosta. Söpöjähän nuo ovat, vaikka niin vaarallisia ovatkin. :)

Päivän kevennys!

Jos haluat menettää yöunesi, vilkaise tätä. Varsinainen tappajahai, vai mitä?

Päivän kevennys!

Piilo se on pienikin piilo!

Leipä maistuu :D

Päivän kevennys!

Tä? Minäkö muka pahalla päällä?
Sarja jää kesätauolle mutta palaa taas jossain vaiheessa syksyn koittaessa. :)

No nyt sillä on jo poikaset!

Jaa että millä? No sillä inhottavasti raakkuvalla, siivekkäällä olennolla, joka reilu kuukausi sitten kolisteli talon katolla tutkien aivan erityisesti savupiippua. Elikko piti sen verran kovaa meteliä, että kiipesin kaiken uhalla katolle pari kunnon lautaa kädessä.

Ei, en minä nyt sentään sitä lyömään sinne mennyt, ei. Tarkoitus oli vain oleellisesti vaikeuttaa olennon piippuun pääsemistä. Näin kesällähän ei noita tulisijoja luultavasti paljoakaan tarvita, joten piipun päälle voikin pistää pari lautaa. Asetin laudat paikoilleen ja poistuin tyytyväisenä maan kamaralle toivoen, että muistan poistaa ne ennen syksyn takkatulien tekoa, koska muussa tapauksessa lienee kohta samantapainen meteli talon sisällä kuin aikaisemmin katolla, kun savu puskee huoneisiin ja talon väki väki ”innostuu”:/

Yö siinä sitten menikin kovin rauhallisesti. Aamulla viiden jälkeen heräsin niin kamalaan raakkumiseen, että luulin piippua ihmettelemään saapuneen koko naakkasuvun. Kuulosti siltä, että laudat olivat tehneet tehtävänsä ja työstäni ylpeyttä tuntien käänsin vain kylkeä ja jatkoin unia vielä hetken.

Kello seitsemältä jotenkin tuntui siltä, että nyt vuorostaan jostain ilmanvaihtokanavasta kuului naakan tyytyväinen räkätys. Päätin nousta katolle ja en meinannut uskoa silmiäni.

Niitä lautoja piipun päältä ei nimittäin löytynyt mistään. Ei koko katolta eikä edes talon viereltä. Päätin ottaa järeämmät konstit käyttöön.

Kiipesin katolle uudelleen kädessä tällä kertaa vanhan hiiligrillin ristikkoa ja tiiliskivet. Ristikot siis piipun hormien päälle ja vielä tiiliskiviä niiden päälle. Sitä ennen tietysti huutelin piippuun, että nyt on viimeinen mahdollisuus poistua paikalta tätä kautta. Eipä siellä kukaan näyttänyt olevan kotona.

Hypätäänpä tähän hetkeen. Nyt naakalla on poikaset meikäläisen työhuoneen ilmanvaihtoventtiilin hormissa aivan ventiilin takana. Luonnollisesti haluan pitää tuon venttiilin nyt tiiviisti kiinni, vaikka hyviä lähikuvia sanan varsinaisessa mielessä varmasti noista linnunpoikasista saisinkin. Emo käy niitä alituiseen ruokkimassa ja nauraa hormista pilkallisesti. Katolla en ole enää uskaltanut käydä edes katsomassa. Liekö hajottaneet koko piipun, mene ja tiedä. Tai minkä lie venttiilin kautta sitten ovatkaan tuonne päässeet. Oli miten oli. Tämän erän nuo siipiveikot voittivat. Tekisi mieli kutsua paikalle muurari ja käskeä sen muurata joka ainoa reikä umpeen minkä ikinä talosta löytää. Ja kun ensi kevään linnunpesäpuuhat jälleen koittavat, se on varmaan siihen mennessä tehtykin!

Kuva ei ole jutun linnuista, koska niitä en periaatteestakaan kuvaamaan mene!

PS. Osaako joku sanoa kuinka kauan nuo poikaset vielä tuolla pimeässä ilmanvaihtokanavassa viihtyvät ja miten lähtemistä voisi nopeuttaa? Alkaa mennä jo oikeasti hermot tuohon meteliin. t. nimim. ”muuraria tai pienisilmäisempää piipunristikkoa odotellessa” 

Kesän esimakua, osa 8

Sarja jatkuu jälleen tuokiokuvalla viime kesältä.  Musta kissa yritti kävellä tien yli mutta onneksi lähestyvä auto esti sen. Huh, läheltä piti. Eipä huono-onni sitten toteutunut*, eikä kuskin tarvinnut sylkäistä kolmea kertaa olkansa yli. =DD. - Hyvä, koska jos kuski olisi alkanut äkkiä sylkemään olkansa yli takapenkkiläisiä kohti, olisi huono onni seurannut silloinkin varmasti ja kipeästi ;)

*"Jos näet mustan kissan kävelevän tien yli, se tietää huonoa onnea. Tämän voit välttää ainoastaan sylkäisemällä heti kolme kertaa vasemman olkapääsi yli." (kansanperinne)

Kesän esimakua, osa 7

Sarvipää! Tai siis sarvieläin aitona pellolla. Näitä kohta taas pellolla näkee, mutta harvinaisiksi ovat käyneet. Kuvan yksilö ei taida edustaa tämän lajin valtaväestöä, joten tällaisen bongaaminen on vielä paljon vaikeampaa :))