Valokuvakierros Turun linnassa

Laivaristeilyllä kesällä 2010 tuli kuvattua Turun linna M/S Amorellan aurinkokannelta. Samalla tuli mieleen, että tuollahan voisi käydä ihan sisäpuolellakin kameran kanssa. Tänä keväänä tuli sitten toteutettua tuo idea. Estettä kuvauksellekaan ei neuvonnassa ollut, joten julkaisen tässä nyt tuon käynnin kuvia suurin piirtein siinä järjestyksessä kuin niitä kuvasin. Kuvat on käsitelty vanhahenkisiksi. Tämä kuvakokoelma on kuitenkin vain pieni otanta linnan valtavasta huonemäärästä.

Linnan jyhkeä olemus on vaikuttava jo kaukaa ja historian siipien havina alkaa tuntua yhä enemmän linnaa lähestyttäessä. Linnan rakentaminen on aloitettu kuulema jo 1200-luvulla, joten se on samaa ikäluokkaa kuin Turun tuomiokirkko. Odotukset ovat korkealla.
On täällä joskus lapsena tullut käytyä, mutta siitä en muista enää mitään.

Linnan sisäpihalla pääsee yhä enemmän keskiaikaiseen tunnelmaan...

...mutta historiallista tunnelmaa alkaa jo aulatiloissa rikkoa se, että linnaa on monin paikoin remontoitu ja ajanmukaistettu huomattavan paljon. Tästä syystä opastettu, sinänsä loistava kierroskin muodostuu hieman harppivaksi, kun monet komeat nykyaikaiset tilat täytyy yrittää sivuuttaa tunnelmassa pysymiseksi.

Tässä näkymää kierroksen alkupuolelta. Tämäkin huone kuuluu rankasti remontoituihin tiloihin. Mielestäni "restauroinnit" olisi ollut hyvä toteuttaa enemmän vanhaa kunnioittaen. Kirkkaita halogeenejakaan ei ehkä olisi ollut välttämätöntä ruuvata kiinni rakenteisiin. Jalustalamput rikkoisivat mielestäni tunnelmaa vähemmän,
koska ne olisivat kuitenkin vain irtaimistoa.

Muotia Turun linnan tapaan. Iso plussa linnalle siitä, että melkein joka toisessa huoneessa oli
mies tai nainen pukeutuneena keskiaikaisiin vaatteisiin, mutta tällaista haarniskamiestä en sentään nähnyt missään kansan perään katsomassa:) Sääli, eiköhän löytynyt sopivaa kokoa, vai onkohan tällaisessa rautapalttoossa vain se "yksi koko, joka sopii kaikille."

Hitaalle päiväkävelyllekin linnan uumenissa paikallinen muoti olisi ollut varmasti epämukava, mutta että vielä taisteluihinkin tuollaisella varustuksella. Toivottavasti vastustajatkin olivat yhtä kömpelöliikkeisiä - ja toivottavasti haarniskan lukuisten nivelten voitelu oli kunnossa! Kilinä ja kolina lienee silti ollut hyökkäyksessä melkoinen. Eipä käy kavereita kateeksi. Tästäköhän se sanonta "ennen oli miehet rautaa" - tulee:)

LEGO -rakennelmia keskiaikaisessa linnassa! Pakkohan nuo oli kuvata, mutta muuten pidin
edes jonkinlaisen keskiaikaisen illuusion säilyttämiseksi katseeni tuosta pois, vaikka muuten legojen ystävä kovasti olenkin:)

Lisää rakennelmia. Keskiaikaisessa linnassa on ilmeisesti asunut varsinainen pienoismalliharrastaja! Kierroksen edetessä linnan "ajan hermolla oleminen" alkaa nyppiä yhä enemmän.

Ymmärän kyllä sinänsä, että rakennelmien tarkoitus on näyttää linnan arkkitehtuuria mutta silti...

Linnan kirkko, eli Sturekirkko. Seinällä oleva puinen ristiinnaulitun patsas lienee melkoisen vanha. Tuo ympyräpiirustus on keskiajalta peräisin oleva vihkiristi.

Linnan kirkossa Neitsyt-Maria istuu Jeesus-lapsi sylissään valtaistuimella. Tämäkään ei ole onneksi ihan nykyajan taidetta. Jos täältä olisi löytynyt LEGO-rakennelmia, olisin paennut ulos kauhun vallassa.

Linnan kirkon katto on historian saatossa romahtanut tai sortunut. Nykyisempi tyly puukatto näkyy ylempänä.

Toinen linnan hartauspaikoista Sturekirkon ohella on Nunnakappeli. Tässä pala sen upeaa kattoa, joka pääkirkosta poiketen on säilynyt ehjänä vanhassa asussaan.

Hieno puuveistos Nunnakappelin ikkunasyvennyksessä.

Nunnakappelin puinen ristiinnaulittu näyttää vähemmän riutuneelta kuin linnan pääkirkossa.

Tätä kattoa kuvaa mielellään. Nunnakappelissa edelleen...

Portaita alas tuntemattomaan...

Nyt ollaan linnan vankityrmässä. Aikansa vangeille tämä ei ollut varmaankaan mikään
viiden tähden hotelli. Historian lähteiden mukaan Jaakko Ilkkaa pidettiin täällä vankina,
mutta hän onnistui kuin onnistuikin pakenemaan varmana vankipaikkana pidetystä
tyrmästä. Huhuttiin, että hän pakeni olemattoman pienen ulosteidenpoistohormin kautta,
mutta pudotus olisi ollut melkoinen ja vaikka hän ehkä laihtunut olikin, ei varmaan sentään
niin paljon, että sitä kautta olisi mahtunut... Todellisuudessa ilmeisesti joku linnan työntekijä
auttoi häntä pakenemaan ihan ovien kautta. Rotat ovat lattialla luomassa realistista tunnelmaa;)

Tunnelmaa edelleen linnan vankityrmästä... Eipä lie ole ollut Jaakko Ilkalla kaksiset
oltavat. Ei ihme, että tuli koti-ikävä.

Tätäkään hökötystä tuskin käytettiin minkäänlaiseen nautinnon tuottamiseen. Tosin pelotevaikutus tällaisella pienelläkin hirsipuulla oli ilmeisesti suurempi, kuin sen potentiaalinen käyttövoima.

Portaita ylös ja toisia alas. Oikealle kaartuvat portaat olivat aikanaan turvallisuusnäkökohta sen vuoksi, että linnan väen paetessa torneihin vihollisen hyökätessä, oli alhaalta lähestyvän vihollisen mahdotonta lyödä tornista alaspäin lähestyvää taistelijaa miekoilla tai seipäillä kaartuvan portaikon taakse, kun taas vastapuolelle tämä porrasmalli tarjosi pidemmän työskentelytilan ja näkyvyyden. Tosin tämä sai aikaan sen, että vasenkätiset hyökkääjät olivat vihollisten puolella erityisen haluttuja. Heitäkin oli toisaalta hyvin vähän ja määrä väheni entisestään jokaisen taistelutilanteen myötä...

Varsinaiset torneihin menevät portaat olivat lisäksi ympyränmuotoisesti oikealle kaareutuvia, mikä lisäsi taistelun vaikeustasoa vielä entisestään.

Kummitusko se sieltä ikkunan takaa luuraa? Ei suinkaan, nyt ei sentään olla Lontoon Towerissa (siellähän löytyy oma kummitustarina joka huoneelle) :D. Alunperin linnassa ei ollut ikkunaruutuja, vaan pelkät ikkuna-aukot. Tästä syystä linnassa, varsinkin talvisin, oli todella kylmä. Kummitustarinoita ei täällä tarvinnut keksiä, todellisuus oli pahempi.

Tämän takan tarinaa en muista. Ilmeisesti kuitenkin vanha tulisija kyseessä.

Legendan mukaan eräs linnanherra oli kuusivarpainen. Sen tähden hänelle valmistettiin
erikoisrakenteiset kengät. Tästä tuli perimätiedon mukaan myöhemmin suorastaan muoti.

Kuva keskiajalta linnan seinässä.

Vessa, jota perimätiedon mukaan sai käyttää vain kuningas linnassa ollessaan, mutta käytännössä muutkin käyttivät sitä salaa. Erityisen surkuhupaisa oli tarina, että kuninkaalla oli potalla käydessään kuninkaallinen pyllynpyyhkijä mukanaan, koska ajateltiin, että moinen tehtävä olisi ollut kuninkaalle itselleen liian epäarvokas! Kerrotaan myös, että pyyhkijän toimi oli aikanaan hyvin arvostettu! Lisäksi mukaan vessaan tuli kuninkaan henkivartija. Mahtoi täällä olla näillä neliöillä ahdasta :D. Näin siis Turun linnassa keskiajalla.

Ikkunoiden äärellä vietettiin paljon aikaa, koska sisällä linnassa muuten oli suhteellisen pimeää.

Tässä ollaan linnan ruokasalissa. Ruokailuun linnassa, varsinkin juhlatilanteissa, liittyi monenlaista viihdykettä. Joskus paistettu lintu saatettiin pistää tarjoiluvadin alle höyheniin verhottuna. Joskus taas esim. kanipaistia tarjottaessa paistin kanssa saman kuvun alle pistettiin pari elävää kania, jotka sitten kupua nostettaessa lähtivät hyppelemään ympäri ruokasalia! Sanonta, "pimeällä keskiajalla" ei liene täysin perusteeton!

Olutta käytettiin linnassa oppaan mukaan poikkeuksellisen paljon, koska palkkio linnan työntekijöille oli täydellisen ylläpidon ja majoituksen lisäksi lähinnä olutta. Myös hierarkia vaikutti "palkkaukseen", eli mitä suurempi herra oli kysymyksessä, sitä enemmän hän sai olutta. Tosin oppaan mukaan alimmillakaan hierarkian asteilla olevien ei oluen puutteesta tarvinnut kärsiä. Olutta tarjottiin linnassa myös lapsille aivan pienimpiä lukuun ottamatta. Huh!

Yksi linnan ruokiin liittyvä mielenkiintoinen seikka oli se, että ruoan painosta jopa puolet saattoi olla suolaa! Tällaisella tönkkösuolauksella saatiin kyllä ruoat säilymään, mutta suolapitoista ruokailua seuranneessa kaameassa janossa sitä olutta kyllä varmasti kuluikin sitten melkoisesti...

Kaikesta vaikuttavuudestaan huolimatta linna jätti jotenkin ristiriitaisia tunteita. Se on sinänsä hieno kuin mikä, ja vaikuttavan suurikin, mutta minun silmääni aivan liikaa modernisoitu. Olkoonkin sitten, että linna vaurioitui pahoin Neuvostoliiton pommituksessa keväällä 1941 ja suuren korjauksen tarvetta tuli. Onneksi modernisointi ei ole sentään ulottunut upeaan julkisivuun. Sekin varmasti olisi ollut mahdollista ajanmukaistaa uudella "hienolla" rappauksella, punatiilikatoilla, nykyaikaisilla ovilla, ikkunoilla ja muulla kaikella, jolta tämä linna ainakin toistaiseksi on saanut - Luojan kiitos - olla rauhassa!

Silti hieno käyntikohde ja maamme tunnetuin linna. Linnahan luokitellaan yhdeksi huomattavimmista keskiaikaisista säilyneistä rakennuksista!



P.S. Syyskuun 2012 -blogissani on "valokuvakierros Hämeen linnassa" -kirjoitus. Kannattaa katsoa, voi vähän vertailla tunnelmia.