Oulujoen kirkko

Tällä kertaa kirkkoesittelyissä hypätään kartalla hieman Pohjoisemmaksi, Ouluun. Sieltä poimimme kaupungin kaakkoispuolella sijaitsevan Oulujoen kirkon.

Tämän kirkon tekee erittäin merkittäväksi se, että se edustaa arkkitehtoonisesti maassamme hyvin harvinaista puujugendia. Muistaakseni tässä blogissanikaan ei ole ennen tätä esitelty kuin yksi täysin jugend-tyylinen puukirkko. Suuresta harvinaisuudesta on siis kysymys. Sen on huomannut myös museovirasto, joka on julistanut Oulujoen kirkon valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. Katsotaanpa kirkkoa tarkemmin.

Kirkko on rakenettu vuonna 1908. Sen suunnitteli lääninarkkitehti Viktor J. Sucksdorff. Wikipedia toteaa sen olevan Pohjois-Suomen ainut säilynyt puinen jugend-kirkko. Itselleni herää nyt vain kysymys, että mikäs se pari vuotta sitten esittelemäni Pyhännän kirkko Pohjois-Suomessa sitten on? Samanlainen jugend-kirkko se on kuin tämäkin. Mutta yhtä kaikki, harvinaisuus on tämä.

Kirkkoa on vuosien saatossa korjailtu ja muuteltu useaan kertaan. Viimeisin peruskorjaus, vuonna 1984, oli itseasiassa myös entisöinti, jossa kirkko palautettiin mahdollisimman lähelle sen alkuperäistä olemusta.

Wikipedia kertoo, että kirkon kuorissa on sen rakenteen erikoisin ja ainutlaatuisin ratkaisu; Kuorin päätyseinällä sijaitsevat sekä alttari, saarnatuoli, kuorolehteri että kirkon urut yhtenä kokonaisuutena ja että vastaavaa ratkaisua ei löydy mistään toisesta suomen kirkosta.

Ei tekisi mieli taas saivarrella, mutta useita kertoja ko. kirkon sisällä (intissä olessani) käyneenä totean, että nuo wikipedian mainitsemat "urut" ovat vain pienet kuoriurut (6 äänikertaa, tiedot omasta lähdemateriaalistani). Tuo pikkusoitin tuli kirkkoon sen viimeisen remontin yhteydessä, vaikka se onkin rakennettu jo vuonna 1932. Varsinainen säestyssoitin on aivan perinteiseen tapaan vastakkaisella parvekkeella, josta löytyvät Kangasalan urkutehtaan rakentamat 25-äänikertaiset urut vuodelta 1972. Samoin on lehterin laita, kyllähän sieltä edestä pikkusoittimen viereltä tosiaan eräänlainen "lehteri" löytyy sieltäkin. Takaparveke on pääparveke. Esim. Helsingin tuomiokirkosta löytyy vastaavanlainen järjestely, joten "ainutlaatuisesta" ei mielestäni oikein voi puhua. Eikä muuten myöskään ensimmäisestä ristiriidasta johon törmään kirkkojen tietoja hakiessani.

Mutta: Kirkon suunnittelijan alkuperäinen idea oli kyllä tuo, että nimen omaan kirkon pääurut sijaitsisivat kirkon etuosassa, jossa ne muuten sijaitsivatkin aina vuoteen 1972 asti, jolloin nykyinen soitin takaparvelle valmistui. Takaparvikin tiettävästi rakennettiin kirkkoon vasta 1950-luvulla. Joka tapauksessa wikipedian tiedoissa on tässä kohtaa pieni epätarkkuus. Kuorin erikoislaatuisista ratkaisuista johtuen kirkossa ei ole varsinaista alttaritaulua.

Kirkon torni on yllättävän korkea: Jopa 43 metriä! Jos sitä on vaikea tästä kuvasta uskoa, niin harhan aiheuttaa se, että kirkko on muutenkin puukirkoksi ulkomitoiltaan varsin suuri ja korkea. Kirkko on kaiken kaikkiaan komea ja arkkitehtoonisesti varsin erikoislaatuinen puukirkkko, jota kannattaa käydä katsomassa vaikka ihan vain ulkopuoleltakin. Vastaavanlaisia kirkkoja ei maastamme taatusti montaa löydy!

Osoite: Oulujoentie 69, Oulu