Mikään kovin pieni kirkko tämä ei silti ole ollut, vaikka se aikoinaan pienuutensa takia hylättiinkin. Seurakuntaa mahtoi silloin käydä kirkossa paljon. Katsotaanpa nyt sitten sisälle, kun on varma tieto, ettei rakennus romahda niskaan. Joitakin vuosia sitten ympärillä oli kieltokyltit.
Hyinen kirkkosali. Tuuletus kyllä toimii, lämmitys sitten vähän heikommin. Onkohan alttaritaulun paikalla ollut ikkunassa lasimaalaus? Tunnelmaa ei voi väittää näissä olosuhteissa kovinkaan lämminhenkiseksi.
Pääovelta vasemmalle katsoessani huomasin tällaisen portaikon. Takaparvekeko kirkossa? Todennäköisesti nämä portaat aikoinaan sinne johtivat, tuskin muuallekaan. Päätytorniakaan kun kirkossa ei ole ollut.
Tässä avoin ikkuna, oikein kirjaimellisesti! Komea ikkuna. Varmasti vielä komeampi silloin, kun kirkko oli vielä käytössä.
Ja tässä avoin ikkuna ylöspäin katsottaessa. Mahdollisesti takaparvekkeen aikoinaan. Paksut on kirkossa seinät.
Tästä jykevästä ovesta kirkon etuosassa papit aikoinaan kävelivät sakastiin. Sakasti on vielä pystyssä kattoineen päivineen. Sen ulkoikkuna oli suojattu tukevalla ristikolla.
Näkymää kirkon etuosasta pääovelle päin. Molemmin puolin näkyvät teräsvaijerit tukevat päätyseiniä.
Jotenkin tätä koko kokonaisuutta katsoessa tuli surkea olo. Tällaisia kattoa vailla olevia rapistuneita rauniokirkkoja kyllä aina silloin tällöin näkee, mutta niistä harvan historia on sellainen kuin tämän. No, ehkä 1800-luvulla ajateltiin toisin. Uusi ehkä tässäkin tapauksessa nähtiin automaattisesti parempana ja edistyksellisenä ja vanha jouti mennä. Nykyisin tosin kirkossa pidetään tilaisuuksia silloin tällöin, myös talvisena aikana ja kirkkoraunion arvo ymmärretään. Silti - kuten aiemmin jo totesin - kirkko saattaa viettää loppuelämänsä tämän näköisenä. Laajoja korjaustöitä sille tuskin on tulossa tulevaisuudessakaan.
Pälkäneen uusi nykyinen kirkko valmistui vuonna 1839.
Kettingeillä ympäröity kivikasa kirkkopihan laidassa suurten kuusten alla muistuttaa paikalla joskus sijainneesta puisesta tapulista. Siinä kaikki mitä sitä on jäljellä, kivijalka-ainekset.
Kovia kokenut kirkkovanhus löytyy osoitteesta Rauniokirkontie, Pälkäne
Olipa mielenkiintoinen paikka. Todella surullinen mutta jollain tavavalla samalla kiehtova. Hienoja kuvia. Tämä olisi kohde, jossa voisin itsekin käydä =).
VastaaPoistaKiitos Katinka. Kyllä tuolla käydä kannattaa jos joskus matka sinnepäin käy. :)
PoistaTulee melankolinen tunne katsoessa herkkiä kauniita kuvia raunioituneesta, ennen niin hulpeasta kirkosta.
VastaaPoistaYlimmästä kuvasta tulee mieleen vanhanajankortti.
Satoiko lunta kuvatessasi, vai onko manipuloitu? Oli miten oli, mutta hienon lisä tenhon se antaa kuviin.:-)
Kyllä ja tuo on peräti 1400-luvulta. No, pitkä elinkaari sille silti ehti kertyä.
PoistaTuohon manipulatioon vastaan, että kyllä ja ei. Nimittäin lunta sateli hiljalleen, mutta niin hiljalleen, että sitä piti kuvankäsittelyn suomin keinoin hieman "terästää" niin tuli paremmin näkyville. Toi vähän lisäilmettä muuten suht vähävärisiin kuviin. Kiitos kommentista Liplatus.
Schöne kleine Kirche ist aber bei schönen Wetter im Sommer besser zu Besuchen.
VastaaPoistaGruß
Noke
It is true. Thank you for your comment, Noke.
Poistaz,on openluchtkerk is wel sfeervol maar welke temperatuur is daarbij?
VastaaPoistaAbout -5C. Thank you comment, Bas.
PoistaOnpas rauniot.. tämä pitäisi nähdä (joskus). Aivan mahtavan upean näköistä ja tuo historiakin. Mutta onpahan tämäkin sukupolvi tärvellyt ja purkanut upeita kohteita uuden ja "uljaamman" alta pois..
VastaaPoistaKun katsoi sun kuvia, tuli tunne että olisi jossain ulkomailla. Kun täällä ei juuri raunioita näe. Mitä nyt Suomenlinnassa ja Raaseporissa... ja näissäkin keskenään niin erilaiset.
Muutamia rauniokirkkoja meillä on, joista tunnetuimpia lienee Korsholman rauniokirkko Vanhassa Vaasassa. Siitä on esittely blogissani, löytyy Kirkkoja Pohjanmaalta -osastosta. Kiitos kommentista Orvokki.
Poista