Paluu Pälkäneen rauniokirkolle - kuvakertomus

Tarkemmin blogini kirkkoesittelyjä seuranneet ehkä huomasivat, että tämä kirkko on jo esitelty, eikä siitä ole itse asiassa kuin vajaa vuosi. Sen tähden en tarkemmin kirkon historiaa tässä yhteydessä käy läpi. Tuon em. esittelyn ulkokuva oli kuitenkin jo vuodelta 2008, enkä silloin astunut raunioituneen kirkon muurien sisäpuolelle, kun en tiennyt, onko se täysin turvallista. Pari viikkoa sitten vierailin kirkolla uudelleen ja tuo puute tuli samalla korjattua. Tässä muutama kuva. Halutessasi voit lukea vielä kirkon aiemmin julkaistun esittelyn tästä klikkaamalla.

Siinä se seisoo omassa yksinäisyydessään. Ja ilman kattoa. Edelleen. Luultavasti loppuelämänsä.

Mikään kovin pieni kirkko tämä ei silti ole ollut, vaikka se aikoinaan pienuutensa takia hylättiinkin. Seurakuntaa mahtoi silloin käydä kirkossa paljon. Katsotaanpa nyt sitten sisälle, kun on varma tieto, ettei rakennus romahda niskaan. Joitakin vuosia sitten ympärillä oli kieltokyltit.

Hyinen kirkkosali. Tuuletus kyllä toimii, lämmitys sitten vähän heikommin. Onkohan alttaritaulun paikalla ollut ikkunassa lasimaalaus? Tunnelmaa ei voi väittää näissä olosuhteissa kovinkaan lämminhenkiseksi.

Pääovelta vasemmalle katsoessani huomasin tällaisen portaikon. Takaparvekeko kirkossa? Todennäköisesti nämä portaat aikoinaan sinne johtivat, tuskin muuallekaan. Päätytorniakaan kun kirkossa ei ole ollut.

Tässä avoin ikkuna, oikein kirjaimellisesti! Komea ikkuna. Varmasti vielä komeampi silloin, kun kirkko oli vielä käytössä.

Ja tässä avoin ikkuna ylöspäin katsottaessa. Mahdollisesti takaparvekkeen aikoinaan. Paksut on kirkossa seinät.

Tästä jykevästä ovesta kirkon etuosassa papit aikoinaan kävelivät sakastiin. Sakasti on vielä pystyssä kattoineen päivineen. Sen ulkoikkuna oli suojattu tukevalla ristikolla.

Näkymää kirkon etuosasta pääovelle päin. Molemmin puolin näkyvät teräsvaijerit tukevat päätyseiniä.

Jotenkin tätä koko kokonaisuutta katsoessa tuli surkea olo. Tällaisia kattoa vailla olevia rapistuneita rauniokirkkoja kyllä aina silloin tällöin näkee, mutta niistä harvan historia on sellainen kuin tämän. No, ehkä 1800-luvulla ajateltiin toisin. Uusi ehkä tässäkin tapauksessa nähtiin automaattisesti parempana ja edistyksellisenä ja vanha jouti mennä. Nykyisin tosin kirkossa pidetään tilaisuuksia silloin tällöin, myös talvisena aikana ja kirkkoraunion arvo ymmärretään. Silti - kuten aiemmin jo totesin - kirkko saattaa viettää loppuelämänsä tämän näköisenä. Laajoja korjaustöitä sille tuskin on tulossa tulevaisuudessakaan.

Pälkäneen uusi nykyinen kirkko valmistui vuonna 1839.

Kettingeillä ympäröity kivikasa kirkkopihan laidassa suurten kuusten alla muistuttaa paikalla joskus sijainneesta puisesta tapulista. Siinä kaikki mitä sitä on jäljellä, kivijalka-ainekset.

Kovia kokenut kirkkovanhus löytyy osoitteesta Rauniokirkontie, Pälkäne