Killinkosken kirkko

Tavanomaisuudesta poiketen aloitan tämän kirkkoesittelyn hupaisalla, mutta toisaalta vähän harmittavallakin tapahtumalla, mikä sattui tätä kirkkoa kuvatessa.

Killinkosken kirkko on Virtain kunnassa sijaitseva, Virtain ja Ähtärin välisen tieosuuden varrella sijaitseva kyläkirkko. Kylän nimi viittaa kissaan, ainakin monella maamme kolkalla varsinkin vanhemman väen keskuudessa. Minä onneton lähestyin tätä kirkkoa kovassa kesähelteessä ja totesin, että kirkon pääporrastasanteella makasi iso musta kissa paistattelemassa päivää. Itse en siinä kiireessä hoksannut paikan ja tilanteen välistä yhtymäkohtaa, vaan hätistin kissan pois portailta ja tulevasta valokuvasta. Näin jälkeenpäin tuo on harmittanut todella paljon. Tässä olisi ollut hyvä tilanne kuvata Killinkosken kirkko oikein killin kanssa!

Tuolla pääportaikolla katoksen alla se makasi. En ole katkera, mutta kuitenkin... no ok, en ole katkera. En! Itse kirkko on vuodelta 1928. Suunnittelija on itse Josef Stenbäck. Tuo monien merkittävien ja upeiden kirkkojen arkkitehti.

Killinkosken kirkko on siitäkin syystä merkittävä, että se jäi suunnittelijansa viimeiseksi toteuneeksi työksi. Se on yksi Stenbäckin harvoista puukirkoista. Tyyliltään kirkko yhdistelee Stenbäckin tapaan Jugendia, kansallisromantiikkaa ja uusgotiikkaa.

Istumapaikkoja kirkossa on 150 henkilölle. 6-äänikertaiset urut vuodelta 1963, ovat peräisin Kangasalan urkutehtaalta.

Killinkosken kirkon luovutti siitä alunperin vastannut ja sen rakennuttanut rukoushuoneyhdistys Virtain seurakunnalle vuonna 1977. 

Killinkoskella sijaitsevat myös maineikkaat Inkan tehtaat. Taustaa Killinkosken nimen alkuperäisestä historiasta voit lukea tästä.






Osoite: Inkantie 11, Killinkoski

Syksyn uhmaajat, osa 2

Olkaa ihan huoleti, tästä ei tule samanlaista loppumattoman pitkää sarjaa, kuin tuosta kesän muistokukkasista. :)) Jotain silti kuitenkin löytyi vielä aihepiiristä niin päätin pistää esille. Sitkeitä ovat nämäkin päivänkakkarat, mutta kohta se nälkä ja vilu nämäkin voittaa...

Syksyn uhmaajat

Hienosti nämä männyt taistelevat syksyä vastaan kaiken muun kellastuessa ympärillä! Sää oli tänään enimmäkseen kaunis, mutta vaihteleva; Jo kymmenen minuutin kuluttua kuvanotosta satoi rakeita ja sitten vettä!

Ihmettelyä hautausmaalla

Kesällä tuli käytyä lomalla hautausmaallakin. Tätä asetelmaa katsellessa muistui mieleen, että ennen vanhaan vanhoja kirkkoherroja pelättiin. Ilmeisesti entisaikojen vanhoja kirkkoherroja pelätään vielä nykyäänkin? Vai minkä ihmeen takia ne sitten aikoinaan teljettiin hautausmailla tällaisiin leijonan häkkeihin, jonne ei uskalleta mennä vielä nykyäänkään edes ruohoa leikkaamaan? Ei ole ensimmäinen kerta, kun tällaiseen näkyyn törmää...

Aitolahden kirkko

Vähään aikaan tässä sarjassa ei ole esitelty modernia kirkkoa, joten korjataan puute tällä Tampereen Aitolahden kirkon esittelyllä. :)

2001 valmistunut Aitolahden kirkko on kolmen arkkitehdin työn yhteistulos. He ovat Erkki Karvala, Markku Koskinen ja Juha Röysä. Kirkon sisustuksen on puolestaan suunnitellut sisustusarkkitehti Taina Väisänen. Kirkko on saanut nimekseen osuvasti "Suojamuuri". Varsinainen kirkkosali on siis tuon punaisen "suojamuurin" sisäpuolella.

Kirkon salissa on kiinteät istumapaikat 200 henkilölle. Lisätilaa saadaan tarvittaessa salin 150 ja aulan 70 irtotuolilla. Näin juhla-aikoinakin saadaan kirkkoon riittävä istumapaikkaluku.

Salin materiaaleina on käytetty tiiltä, lasia, ja terästä. Pintamateriaaliaalina on käytetty myös käsiteltyä koivupuuta. Lattia on graniittia.  Lasisen alttaritaulun on valmistanut taidemaalari ja lasitaiteilija Hannu Konola. Salin krusifiksit, joista suurin pronssista valmistettu on yli kaksi metriä korkea, on muotoillut professori, kuvanveistäjä Kari Juva. Kastepöydän takana olevat maalaukset ovat taiteilija Olli Marttilan. Salista avautuvat suuret ikkunat ympäröivään luontoon. Kokonaisuus on varsin näyttävä.


Kirkon sisustus täydentyy vielä lähitulevaisuudessa mm. modernisti eteisaulatiloihin tulevalla Kari Juvan valmistamalla vaivaisukolla.

25-äänikertaiset urut ovat Urkurakentamo Martti Porthanin valmistamat. Ne otettiin käyttöön samalla kuin itse kirkkokin.

Kellotornissa on peräti neljä kelloa, joista suurin painaa 690 kiloa. Kellot ovat peräisin Hollannista.

Aitolahden kirkko on nykyaikainen monitoimikirkko, joka on rakennettu vuonna 1980 -valmistuneen arkkitehti Pertti Turusen suunnitteleman seurakuntatalon yhteyteen. Näin kokonaisuus käsittää monenlaisia tiloja mm. erilaisten kerhojen pitämistä varten.

Kirkko ei saamieni tietojen mukaan ole tiekirkko, mutta se on silti avoinna kesäaikaan. Tarkemmat, mahdollisesti vuosikohtaiset aukioloajat kannattaa tarkistaa Tampereen seurakuntien internetsivuilta www.tampereenseurakunnat.fi.


Osoite: Jenseninkatu 4, Tampere


 

Muistokukkia kesältä, osa 7

Jatkan edelleen tätä Muistokukkia kesälle -sarjaani, koska kesän hautajaiset ovat pitkät ja synkät. :D Toivottavasti kuitenkin syksy jatkuu yhtä kauniina kuin tähänkin asti. Joskus muistaakseni syksy on ollut niin synkkä, että kesän ikävöinti on jatkunut seuraavaan kevääseen saakka :))

Päivän kevennys

Päiväkävelyllä. :)

Kuutamolla

Vähän turhan isot kehykset. :)

Oulun Tuomiokirkko

Taas sitten vaihteeksi viikon kirkon pariin. :) Tällä kertaa vuorossa on Oulun tuomiokirkko. Joskus on kysytty, mistä tuo sana "tuomiokirkko" oikein tulee. Se on käännösvirhe sanasta dom church, joka taas tarkoittaa piispan kotikirkkoa. No, suomalaiset käänsivät sen ja... niin, tuomiokirkoksi se aikanaan vääntyi.:)

Oulun kaupungin kirkko valmistui alunperin vuonna 1777 ja se sai nimekseen Sofia Magdalenan kirkko. Kirkon suunnitteli ja sen rakennustöitä johti ruotsalainen rakennusmestari Daniel Hagman. Kirkkoa ei siis alunperin rakennettu tuomiokirkoksi, mikä on sinänsä hyvin yleistä maamme muidenkin tuomiokirkkojen kohdalla.

Yöllä 23.5.1822 -syttynyt tulipalo tuhosi Oulun kaupungin miltei kokonaan. Myös kirkko tuhoutui niin, että siitä jäivät pystyyn vain kiviseinät. Irtain ehdittiin onneksi palavasta kirkosta pääosin pelastaa.

Kirkko rakennettiin uudelleen alkuperäiset kiviseinät säilyttäen. Arkkitehti C. L. Engel laati kirkon piirustukset. Uusi suunnitelma oli hieman erilainen kuin edellinen; Siinä kirkko sai keskuskupolin ja tornin. Myös kattorakenteet olivat erilaiset. Kirkko valmistui vuonna 1832 ja sen korkea torni kolme vuotta myöhemmin.

Kirkko edustaa nykyasussaan uusklassista tyyliä. Sisätiloihin leimaa antavat suorat linjat, vaaleat pinnat, marmoroinnit ja kultaukset. Ne luovat kirkkosaliin arvokasta tunnelmaa. Nykyisin kirkossa on runsaat tuhat istumapaikkaa.

Alttaritaulun on maalannut taiteilija, hovimaalari R. W. Ekman Pariisissa vuonna 1859. Kuoriseinän ikkunoiden lasimaalaukset hankittiin Ruotsista vuonna 1898.

Kangasalan urkutehtaan rakentamat pääurut ovat vuodelta 1938. Äänikertoja niissä on 62. Urkujen fasadi on peräisin edellisistä uruista vuodelta 1841. 

Urkurakentamo Veikko Virtanen rakensi kirkon kuoriin 18-äänikertaiset kuoriurut vuonna 1983.

Kirkossa on lisäksi Stig Lundmarkin vuonna 1999 valmistama cembalo.

Tuomiokirkon aseman kirkko sai vuonna 1900, kun Ouluun asetettiin piispanistuin.

Osoite: Kirkkokatu, Oulu

Kesän muistolle, osa 6

Parista hämäävän kauniista päivästä johtuen ehdin jo hetkeksi tässä kesän muistelusarjassa päätyä suorastaan iloisiin tunnelmiin. Minua kuitenkin hyväntahtoisesti neuvottiin pysymään asiassa, eli sillä synkällä linjalla, koska kuitenkin jossainpäin suomea sataa ja on synkkää. Ja toden totta, yöllä tulikin sitten vettä täälläkin oikein kaatamalla! Surraanpa siis oikein kunnolla.:) Nyt on mustaa kehystä ja tummaa vinjetointia kuvassa, kuten kuuluukin olla. Tässä kesän muistolle taas muutama kukka. Ne on kuvattu ajalla, jolloin linnut lauloivat ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta (joka oli täynnä hyttysiä)!

Kukkia kesältä, osa 5

Niin, alunperinhän tämä sarja oli "muistokukkia kesälle", mutta on ollut sen verran komeaa säätä ja siinä sivussa upeaa ruskaa, etten taidakaan puhutella näitä muistokukiksi. :) Mutta kukkia kuitenkin. Ihan ojanpientareelta poimittu, tai siis kuvattu!

Kas Längelmävesi tuolla...

Kas Längelmävesi tuolla vöin hopeisin hohteli! Nyt tuo hohto on hieman himmennyt, mutta ympäröivässä luonnossa kyllä värejä riittää vielä jonkin aikaa.

Muistokukkia kesälle, osa 4

Ei neljättä ilman kolmatta, vai miten se meni :D Tässä joka tapauksessa tämän muistamissarjan neljäs osa. Onkos tämä leijonankita (vai jonkun muun eläimen kita) ? Oli nyt sitten kenen kita hyvänsä, mutta kaunis joka tapauksessa!

Petolahden kirkko

Minne maamme kartalla sijoittaisit Petolahden? Ole huoleti, ei sitä moni muukaan tiedä. Tosin monet jäävät paljosta paitsi, sillä kyseessä on yhdellä maamme kauneimmista alueista, Pohjanmaan rannikolla, sijaitseva entinen kunta, joka on vuoden 1973 -alusta ollut osa Maalahden kuntaa. Maisemat ovat Petolahdessa aivan yhtä upeat kuin itse Maalahdessakin, jonka kirkon olenkin esitellyt tässä blogissa jo aikaisemmin. Alue on täysin ruotsinkielinen, rakennukset monin paikoin punaisia ja idyllisiä. Suosittelen käymään tällä seudulla ihan kameran kanssa...

Petolahden kirkko on puinen ristikirkko, joka valmistui vuonna 1805. Kirkon rakensivat luvattomasti paikalliset talonpojat.:) Tyylillisesti se edustaa 1800-luvun klassista kirkonrakennustyyliä.

Ristikeskuksen huipulla oleva torni on lisätty myöhempien korjaus- ja remontointitöiden yhteydessä. Katto on perinteinen paanukatto.

9-äänikertaiset urut ovat Kangasalan urkutehtaan vuonna 1974 -valmistamat. Muusta kirkon sisustukseen liittyvästä en tietoja löytänyt.

Petolahden kirkko lähiympäristöineen on luokiteltu valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi.

 

Vaivaisukko





Osoite: Petolahden Kirkkotie 11, Petolahti

Tuomion päivä

Kukkakuvien lomassa päätin pistää jotain karmivampaa vaihteeksi. Toivottavasti tämä ei vie teidän katselijoiden yöunia.

Tämä kuva ehkä osoittaa, kuinka vaarallinen tuo photosoppi on noin vasemmalla kädellä käytettynä. Pahimmassa tapauksessa jopa ihmissuhteet voivat kärsiä:) Tässä kesällä olin tuttavalla muutaman päivän kylässä. Tuli ilta. Kamera oli käden ulottuvilla. Oli talossa parveke. Tuli kuva. Tuli kuvankäsittely kuvaan. Tuli lopputulos, josta tuttava ei pitänyt yhtään. Ehkä hän ei halunnut nähdä tällaista näkymää omalta parvekkeeltaan. :) Ei auttanut, vaikka kuinka yritin sanoa että kohtahan meillä on melkein tällaiset näkymät joka päivä, kun syksy taas koittaa. Vaati mokoma heti palauttamaan kuvan entiselleen. Minä sanoin, etten osaa. :DD

Kannattaa klikata kuva suureksi, niin se näyttää kauheammalta. :/ Kuva syntyi monen yrityksen kautta lopulliseen muotoonsa lähinnä sattumalta, eikä se ole kannanottoni saastumiseen tai mihinkään muuhunkaan. Toisaalta, kun katselee tällaista ydinkatastrofi-maailmaa, näyttää ulkona oleva alkysyksy kaikkine väreineen täydelliseltä paratiisimaisemalta! Eikös vaan!

Voidakseen arvostaa kauneutta on ensin opittava arvostamaan rumuutta - vai miten se sananparsi menikään? :)

 

Muistokukkia kesälle, osa 3

Kaiken uhallakin päätän jatkaa tätä varmaan monen mielestä raivostuttavaa kesän hautaamissarjaa. Mutta mikäs tässä on muistellessa. Ei mikään, ainakaan itselläni. Ennakkovaroituksena totean, että tätä sarjaa on vielä tulossa 11 osaa! Edellisen kukan lajimääritys meni minulta pieleen, mutta tämän kukan tiedän. Se on pensselikukka:)) Tällaisellahan sitä pienenä "maalattiin" kaikki seinät, mitä eteen tuli. Vedellä tietysti:)) ...Tai ainakin minä maalasin!

Muistokukkia kesälle, osa 2

Koska kesä alkaa olla miedosta auringon näkymisestä huolimatta jo hyvää vauhtia vainaa, otetaan taas sen muistoksi esille uudet rikkaruoh, tarkoitan... luonnon kukkaset. Edellinen muistokukka näyttää jo kuihtuvan hyvää vauhtia kun katsojamääriä katselee, eli häipyy unhoon samalla tavalla kuin tuo edesmennyt kesäkin.

Mutta ei se mitään, pitkien syyssateiden aikana meillä on hyvin aikaa muistella ja surra. Tässä uudet muistokukat viime kesälle ja kesältä. Olikos tämä nyt sitä angervoa, vai mitä? Kyllä se kuitenkin jo tähän aikaan kauniilta näyttää. Onneksi on kamerat olemassa!

Kesä ilman koneita

Menneenä kesänä ei tullut paljonkaan noita peltilintuja kuvattua. Kesäkuukausina ei tainut tulla tosiaan kertaakaan käytyä tuolla kantapaikallani, Tampere-Pirkkalan kentällä. Jotain vanhempaa kuvaa arkistojen kätköistä löytyi. Pistetäänpäs esille.

Joskus jostain lentonäytöksestä muutama vuosi sitten kuvattu "Kukkopilli" eli Fouga Magister. Tuon lempinimen kone ansaitsi aikanaan äänellään. :) Todellinen harvinaisuus on tämä nykypäivänä taivaalla. Suihkukone, jossa on potkurikoneen suorituskyky. =DD

Pirkkalan kentän yksi parhaista kuvauspaikoista on kiitotie 06:n päässä. Tänne on tosin hieman hankala löytää perille. Koska tie joutuu kiertämään sotilasalueen, matkaa terminaalilta tulee noin 15 minuutin verran autolla kohtuureippaasti metsäteitä ajaen.

Kartta kentän kuvauspaikoista ja ohjetta eri kuvauspaikoille pääsemiseksi löytyy tästä.










Tämä kuva harmitti aikanaan todella paljon. Em. paikassa kuvattu, ja tuolloin kone päätti puskea nousussa  melkein niskaan. :) No, ehkä todellinen syy oli kuitenkin liian pitkä objektiivi, jota en tilanteessa ehtinyt vaihtamaan. :)

Historiaa. Näitä ATR-72 -koneita kentällä näkee edelleen, mutta tämä kuvan lentoyhtiö hyytyi fuusioiden seurauksena jo vuosia sitten.

Vielä enemmän historiaa! Näillä Saab 2000 -räpistelijöillä Blue-ykkönen ei ole lentänyt enää moniin, moniin vuosiin. Lentoyhtiö on joskus ollut nimeltään Air Botnia ja on osa jokin aika sitten konkurssin partaalla keikkunutta SAS:ia.

Ilmavoimien Concorde! No, ei nyt sentään, tämähän pysyy ilmassa. :) Jaa, mutta onhan näitä Hornettejakin tainut tipahdella... Tämä on joka tapauksessa maamme ilmavoimien ylpeys ja se on helppo uskoa ainakin, jos yhtään ääntä kuuntelee. Ja sehän kuuluu. Hyvällä tuulella naapuripitäjään. Helposti ja vaikka kentältä saakka!











Tämä ei ole piilomainontaa,  jossain vaiheessa tällainenkin siellä taivaalla meni. Pidetään edelleen  aistit terävinä ja kamerat mukana näin syksyn sateillakin! :)

Päivän kevennys

Peto ja päivän paisti? - Ei! nämä ovat ystävät. :)