torstai 30. toukokuuta 2013
Junaradan varrella
Tuli tässä taannoin tehtyä kuvausretki vilkkaan junaradan varrelle. Näitä en ollutkaan aikaisemmin kuvannut ja lopputuloskin jättää monin paikoin toivomisen varaa:) Monopodi ehkä olisi ollut tässä kova sana. Nyt sen puuttuminen sai aikaan sen, että vauhdintuntua tavoitteleva kuvaaja täräytteli kameraa hieman liikaa. Tässä kuitenkin muutama kuva:
3227. Tavarajuna
Ja toisesta suunnasta hetken kuluttua henkilöjuna samanlaisen veturin vetämänä.
Lähemmäksi zoomaten...
Tämä juna ei ollut mitenkään tavattoman pitkä, mutta painoa oli ilmeisesti paljon, koska vanhoja dieselvetureita oli nokalla peräti kaksin kappalein.
Paljoakaan ei tarvinnut seuraavaa junaa odotella. Tämä oli hyvä kuvauspaikka.
Lähemmäksi...
...ja lähemmäksi. Kuinka monta henkilöä tuolla ratin takana istuu?
tiistai 28. toukokuuta 2013
Pirkkalasta pirahtaa :)
Olen joskus bongannut Tampere-Pirkkalan kentältä enemmän tai vähemmän sattumalta harvinaisempiakin koneita. Seuraavassa muutama kuva tätä satoa vuosien varrelta. Mukana on myös sellaisia lentoyhtiöitä, joita ei enää ole olemassa. Vanhin kuva on vuodelta 2006.
Kuvien laatu on kirjava, ei voi mitään. Osa on otettu jopa sen aikaisella kännykällä.:)
Nämä ATR-73 -koneet lentävät Pirkkalaan edelleen, mutta fuusion seurauksena lentoyhtiö on nyt FlyBe ja ulkonäkö erilainen.
Erilainen on nykyään tämä kuvauspaikkakin. Nykyisin tässä on korkea lauta-aita ja näkyvyys kentälle huomattavasti rajoitetumpi.
Wingo. Aikansa lyhytikäinen "lentoyhtiö", joka lensi kaikki reittinsä JetAirin Saab 340 -koneilla. Yhteistyö JetAirin kanssa päättyi 2010, ja siihen päättyi Wingon tarina.
Harvinaisuus näköpiirissä! Iljushin 62M ei tosiaankaan ole ollut kentällä yleinen näky koskaan. Muistaakseni vuotta 2007 elettiin. Millä asialla lie sitten liikkuikaan... Tämä oli ensimmäinen Neuvostoliittolainen pitkänmatkan matkustajakonemalli. Se tuli reittiliikenteeseen vuonna 1967.
Aikoinaan tuossa terminaalissa oli myös DHL:n tukikohta. Voi sitä aikaa ja meteliä kun aidot täyteen lastatut Boeing 727 -koneet tuohon rullasivat ja varsinkin kun kentältä lähtivät. Jossain vaiheessa tuokin tukikohta siirtyi Helsinki-Vantaalle. Sen jälkeen tästä kakkosterminaalista alkoi lennellä Ryanair, jonka koneita totisesti kentällä nykyisin riittää.:)
Maailman suurin sarjavalmisteinen rahtikone, Antonov 124, on vieraillut kentällä muutamia kertoja. Tuossa on lähes koko siiven alla oleva pohjapinta-ala pyöriä täynnä. Mahtava ilmestys oli!
Kuvien laatu on kirjava, ei voi mitään. Osa on otettu jopa sen aikaisella kännykällä.:)
Erilainen on nykyään tämä kuvauspaikkakin. Nykyisin tässä on korkea lauta-aita ja näkyvyys kentälle huomattavasti rajoitetumpi.
Aikoinaan tuossa terminaalissa oli myös DHL:n tukikohta. Voi sitä aikaa ja meteliä kun aidot täyteen lastatut Boeing 727 -koneet tuohon rullasivat ja varsinkin kun kentältä lähtivät. Jossain vaiheessa tuokin tukikohta siirtyi Helsinki-Vantaalle. Sen jälkeen tästä kakkosterminaalista alkoi lennellä Ryanair, jonka koneita totisesti kentällä nykyisin riittää.:)
sunnuntai 26. toukokuuta 2013
Hullu metso soitimella!
Tänään minulla oli tarkoitus kuvata häiriintynyttä metsoa, joka kuuleman mukaan käy lähitaisteluun kaikkien niiden kanssa, jotka uskaltautuvat hänen valtakuntaansa. On kuulema todella pahansisuinen tapaus.
Pahaksi onneksi tämän sotapäällikkömetson valtakunnan läpi kulkee yleinen tie. Jalankulkijat eivät enää tosin uskalla siellä kävellä, ja viime viikolla joku pahaa aavistamaton autoilija yritti valokuvata lintua, jolloin se melkein lensi autoon sisälle avoimesta ikkunasta. Siis siitä ikkunasta, josta tämä kaveri yritti sitä kameranputkella tähdätä. Autoilijan lähtiessä pakoon, lintu oli lähtenyt lentämään auton perään eläimellisellä nopeudella. Oli seurannut autoa kilometrin verran, ennen kuin oli luovuttanut. Paha keikka oli siis luvassa.
Matkaan siis vaaroja uhmaten. Olin varustautunut oikein kahden kameran voimin siltä varalta, että lintu nokkii toisesta objektiivin hajalle.
Vaaranpaikkaa lähestyttiin. Kuski oli valmiina painamaan kaasun pohjaan ja minä puolestani olin valmiina laukaisemaan kameran heti, kun se hullu lintu hyökkää. Auton lasit olivat tiukasti kiinni vaikka lintu on kuuleman mukaan niin pahapäinen, että nokkii lasitkin autosta rikki ja puhkoo vaikka renkaatkin että saa tunkeilijat häipymään paikalta tarpeeksi nopeasti. Hyvä tavaton kuinka toivoinkaan että tuota petoa ei näkyisi!
Eikä näkynyt. Isot varoituskyltit sen sijaan näkyi vaara-alueen molemmin puolin "Varokaa todella vihaista metsoa!" Ongelma oli olemassa, vaikka se ei meille näyttäytynytkään useista edestakaisista ajokerroista ja kovaäänisistä tyytyttämisistä huolimatta.
Sain pitää molemmat kamerani. Jotain sentään tarttui mukaan. Kaiken tämän jännityksen päälle sitä taas osaa antaa arvoa yksinkertaiselle luonnon kauneudelle. Toisaalta, saatan vielä palata tuolle savotalle. Jos vaikka sieltä saisi oikein kunnon taistelukuvan:) Mutta tällä kertaa mennään näillä.
PS. Harmittaa että ne varoituskyltitkin jäi kuvaamatta. Oli sen verran pelokas olo:) Täytyy yrittää korjata tilanne lähiaikoina... Tuli myös mieleen, että onko joku jo käynyt päästämässä linnusta ilmat pihalle kun niin hiljaista oli..
Pahaksi onneksi tämän sotapäällikkömetson valtakunnan läpi kulkee yleinen tie. Jalankulkijat eivät enää tosin uskalla siellä kävellä, ja viime viikolla joku pahaa aavistamaton autoilija yritti valokuvata lintua, jolloin se melkein lensi autoon sisälle avoimesta ikkunasta. Siis siitä ikkunasta, josta tämä kaveri yritti sitä kameranputkella tähdätä. Autoilijan lähtiessä pakoon, lintu oli lähtenyt lentämään auton perään eläimellisellä nopeudella. Oli seurannut autoa kilometrin verran, ennen kuin oli luovuttanut. Paha keikka oli siis luvassa.
Matkaan siis vaaroja uhmaten. Olin varustautunut oikein kahden kameran voimin siltä varalta, että lintu nokkii toisesta objektiivin hajalle.
Vaaranpaikkaa lähestyttiin. Kuski oli valmiina painamaan kaasun pohjaan ja minä puolestani olin valmiina laukaisemaan kameran heti, kun se hullu lintu hyökkää. Auton lasit olivat tiukasti kiinni vaikka lintu on kuuleman mukaan niin pahapäinen, että nokkii lasitkin autosta rikki ja puhkoo vaikka renkaatkin että saa tunkeilijat häipymään paikalta tarpeeksi nopeasti. Hyvä tavaton kuinka toivoinkaan että tuota petoa ei näkyisi!
Eikä näkynyt. Isot varoituskyltit sen sijaan näkyi vaara-alueen molemmin puolin "Varokaa todella vihaista metsoa!" Ongelma oli olemassa, vaikka se ei meille näyttäytynytkään useista edestakaisista ajokerroista ja kovaäänisistä tyytyttämisistä huolimatta.
Sain pitää molemmat kamerani. Jotain sentään tarttui mukaan. Kaiken tämän jännityksen päälle sitä taas osaa antaa arvoa yksinkertaiselle luonnon kauneudelle. Toisaalta, saatan vielä palata tuolle savotalle. Jos vaikka sieltä saisi oikein kunnon taistelukuvan:) Mutta tällä kertaa mennään näillä.
PS. Harmittaa että ne varoituskyltitkin jäi kuvaamatta. Oli sen verran pelokas olo:) Täytyy yrittää korjata tilanne lähiaikoina... Tuli myös mieleen, että onko joku jo käynyt päästämässä linnusta ilmat pihalle kun niin hiljaista oli..
lauantai 25. toukokuuta 2013
Padasjoen kirkko
Kirkkoesittelyissä hypättiin maamme kartalla tällä kertaa Päijät-Hämeeseen. Sieltä löytyy pieni, vajaan 3500:n asukkaan Padasjoen kunta. Padasjoen kirkko on jatkumoa 1900-luvun alkuvuosikymmeninä muodissa olleiden vaaleanpunaiseksi rapattujen kivikirkkojen sarjaan. Näistä olen tässä blogissa aikaisemmin esitellyt samantapaista värimaailmaa edustavan Säynätsalon kirkon.
Padasjoelle rakennettiin ensimmäinen kirkko jo 1400-luvun loppupuolella. Nykyinen kirkko on Padasjoen neljäs kirkkorakennus. Seurakunnan ensimmäinen puukirkko tuhoutui tulipalossa, samoin tätä nykyistä kirkkoa edeltänyt suuri puinen ristikirkko. Näiden kirkkojen väliin historiallisesti sijoittunut kovin lyhytikäinen kivikirkko purettiin aikanaan uuden kirkon tieltä.
Tämä nykyinen kirkko valmistui vuonna 1928. Sen suunnitteli arkkitehti W.G. Palmqvist. Edellisen kirkon palosta pelastettu ylösnousemusaiheinen alttaritaulu on taidemaalari Alexandra Såltinin maalaama. 26-äänikertaiset urut ovat vuodelta 2001 ja ne on rakentanut Sotkamon urkurakentajat. Kirkossa on istumapaikat 500 ihmiselle.
Osoite: Laivarannantie 17500
Tämä nykyinen kirkko valmistui vuonna 1928. Sen suunnitteli arkkitehti W.G. Palmqvist. Edellisen kirkon palosta pelastettu ylösnousemusaiheinen alttaritaulu on taidemaalari Alexandra Såltinin maalaama. 26-äänikertaiset urut ovat vuodelta 2001 ja ne on rakentanut Sotkamon urkurakentajat. Kirkossa on istumapaikat 500 ihmiselle.
Osoite: Laivarannantie 17500
perjantai 24. toukokuuta 2013
torstai 23. toukokuuta 2013
Verinen juttu
Lupasin Kangasalan kirkkoa esitellessäni, että jossain vaiheessa käyn ottamassa kuvan kirkon ehkä merkillisimmästä nähtävyydestä, eli Verikivestä, jonka taustan voitte lukea esimerkiksi tätä klikkaamalla.
En ota itse kantaa puoleen enkä toiseen, enkä ruvennut maistamallakaan selvittämään onko se verta vai mitä:) Mutta fakta on, että jotain tuosta kivestä valuu.
En ota itse kantaa puoleen enkä toiseen, enkä ruvennut maistamallakaan selvittämään onko se verta vai mitä:) Mutta fakta on, että jotain tuosta kivestä valuu.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)