Kangasalan kirkko

Reilun 30 000 asukkaan Kangasala on Tampereen naapurikaupunki. Paikkakunta on tunnettu Sakari Topeliuksen "Kesäpäivä Kangasalla" -laulusta.

Jyhkeän harmaakivikirkon on rakentanut kirkonrakentaja Antti Piimänen ja se otettiin käyttöön vuonna 1767. Kirkon ensimmäinen tapuli sijaitsi läheisellä korkealla mäellä. Sitä sanotaan edelleen Tapulinmäeksi.  Kirkko sai ensimmäisen päätytorninsa vuonna 1776, jolloin tapulinmäen tapulista luovuttiin.

Tämä kirkon ensimmäinen torni oli kuitenkin varsin epäonninen; Se kaatui jo vuonna 1782 ja kirkko oli jälleen lähes kahdenkymmenen vuoden ajan kellotornia vailla. Uusi, edelleen pystyssä oleva kellotorni valmistui vuonna 1800. Kirkko on ollut tuosta vuodesta asti ulkonaisesti muuttumaton, vaikka sisäpuolelta sitä on historian saatossa uudistettu moneen kertaan. Peruskorjauksia kirkkoon on tehty vuosina 1839, 1896, 1955 ja 1987.

Kirkkosalissa on istumapaikat noin 800 henkilölle. Suuria kattokruunuja on pääkäytävän molemmin puolin yhteensä kymmenen. Kirkossa on ollut sähkö 1920-luvun alkupuolelta lähtien. Kirkko on kiinnostava myös kuorissa olevista puuveistoksistaan, joista vanhimmat ovat peräisin jopa 1400-luvun puolivälistä. Vuoden 1896 -peruskorjauksessa kirkkoon tullut barokkityylinen tähtikatto, joka poistettiin vuonna 1955, palautettiin entiselleen vuoden 1987 -peruskorjauksessa.

Alttaritaulu on ruotsalaisen majurin, Johan J. Tavastsjernan maalaama. Se asetettiin paikalleen vuonna 1823.

Alttaritaulun vasemman puoleisella sivuseinällä olevaa Neitsyt-Maria -veistosta pidetään kirkon arvokkaimpana taideteoksena.

Lahjoituksena saatu, lukuisilla puuveistoksilla koristeltu saarnastuoli on peräisin vuodelta 1661 ja valmistunut alunperin edelliseen kirkkoon. Sitä kannattelee suuri puinen Kristoforos.

Taaempana seinällä näkyvällä kullatuissa kehyksissä olevalla Mannerheimin päiväkäskyllä on tässä kirkossa aivan oma merkittävyytensä, koska aloite päiväkäskyn lahjoittamisesta jokaiseen suomen kirkkoon tuli aikanaan Kangasalta!

Yksityiskohtia saarnastuolista.

Kirkon 34-äänikertaiset myöhäisbarokkia edustavat pääurut ovat vuodelta 1988 ja niitä arvioitiin valmistumisensa jälkeen maamme parhaiksi uruiksi. Rakentaja on - Kangasalan urkurakentamo - luonnollisesti!

Tosin tämä maineikas ja pitkät perinteet omaava urkurakentamo on nykyisin valitettavasti jo historiaa. Keskustassa sijaitsevaa entisen urkurakentamon tiloissa pitkään sijainnutta Hotelli Urkua ollaan tällä hetkellä muuttamassa arvokkaiksi yksityisasunnoiksi.

Lisäksi kirkon kuorissa on flyygeli ja Urkujenrakentaja Reino Ihalaisen rakentamat pienet 4 äänikertaiset kuoriurut.

Arvokkaana monumenttina kirkon sivulaivassa on lisäksi kirkon ensimmäisten urkujen kaunis julkisivu.


Vanhaan kirkkoon liittyy monenlaisia legendoja ja tarinoita. Erään legendan mukaan sen kirkonkellot upotettiin isonvihan aikana läheisen Ukkijärven pohjaan. Kelloja ei sittemmin ole löydetty, mutta joku on joskus väittänyt kuulleensa niiden järvellä hiljaa soivan samalla nostattaen sen pintaan usvaa...

Ehkä vieläkin merkillisempi tarina liittyy kirkon pohjoisseinästä löytyvään Verikiveen, jolla legendan mukaan mestattiin noituudesta epäilty Kuussalon Kaarina. Tuolloin tuo kivi ei tietenkään ollut kirkon seinässä - ei häntä nyt sentään kirkon seinää vasten mestattu - mutta paikkakunnalla kuitenkin. Ennen kuolemaansa hän oli vakuuttanut olevansa syytön ja sen merkiksi tämä hänen allaan oleva kivi tulisi vuotamaan aina verta. Myöhemmin tämä mestauskivi haluttiin ilmeisesti siirtää pyhempään paikkaan, kirkon seinään. Jotain punertavaa siitä kirkonseinälle tosiaan valuu...

Verikivestä olen julkaissut oman jutun, johon pääset tästä.



Ainontie 1, Kangasala