Kampin Hiljaisuuden kappeli

Helsingin Kamppiin Narinkkatorin laidalle valmistui vuonna 2012 niin erikoinen rakennus, että se sai varmasti monet hieraisemaan silmiään. Tämä itse asiassa melkoinen puurakentamisen mestarinäyte on täysin ikkunaton ja muotoilullisestikin niin omintakeinen, että monelle ehkä tulee mieleen kurkata sen sisäpuolellekin mitä sieltä oikein löytyy. Mielenkiinnon herättäminen varmaan lienee tarkoituskin.

Kappelin suunnitteli kolme arkkitehtiä; Kimmo Lintula, Niko Sirola ja Mikko Summanen. Sen muodot ovat saaneet osakseen laajaa huomiota jopa ulkomaita myöten. Se on vähän kuin Nooan arkki, tosin ilmeisesti kuitenkin alkuperäisversiota pienempi. :) Katsotaan sisälle.

Sisälle astuttaessa alkaa selvitä rakennuksen nerokkuus. Tervaleppälankuilla verhottu sisätila kätkee ympäröivän kaupungin äänet hyvin tehokkaasti ulkopuolelleen. Samaa ideologiaa palvelee ikkunattomuus. Tunnelma on hyvin rauhoittava ja ympäröivä akustiikka sellainen, että selvästi kappelissa ollaan.

Nimen omaan rauhoittumiseen tämä kappeli itse asiassa rakennettiinkin. Kappeli on Helsingin Ev. Lut. seurakuntayhtymän omistama, mutta mitään suurempimuotoista kirkollista toimintaa siellä ei järjestetä. Tila on tarkoitettu pelkästään hiljentymiseen, mikä varmasti on monesti kaupungin hälinässä ihan tarpeen. Pieniä rukoushetkiä ja muita hiljentymisiä järjestetään kuitenkin säännöllisesti. Hyvän akustiikan johdosta kappelissa järjestetään myös pienimuotoisia konsertteja. Esim. kasteisiin ja vihkimisiin tilaa ei sen sijaan käytetä. Kappelin aukioloaikoina paikalla on seurakuntien ja sosiaalihuollon työntekijöitä.

Kampin kappeli on varmasti sellainen erikoisuus, että se herättää huomiota ohikulkijoissa. Jo ensimmäisen puolen vuoden kuluessa sen avautumisesta, sitä kävi katsomassa yli 50 000 henkilöä. Tätä kannattaa käydä katsomassa jos paikalle osuu. Kappeli sijaitsee osoitteessa Simonkatu 7. Pääsääntöisesti kappeli on ollut avoinna joka päivä klo 10-18. Aukioloajat kannattanee kuitenkin tarkistaa aina esim. kappelin facebook-sivuilta.

lokkeja ja yksinäinen pitkäkaula

Tarkoitus oli eilen illalla kuvata muitakin siivekkäitä, mutta saalis jäi laihaksi. Lokkeja sen sijaan oli ilmassa niin paljon että hyvä kun eivät toisiinsa törmäilleet... Niin ja sitten tuo alimman kuvan yksinäinen joutsen.

Kalseaa kauneutta

Ovat luvanneet lämpeneviä säitä. Jospa tällä kertaa ennustukset toteutuisivat. Kävin eilen illalla hieman lintuja päivystämässä mutta ilma oli niin kylmä, että tuntui että kamerasta jäätyy objektiivi =D. Käynti jäi siis hieman lyhyeksi...

Himangan kirkko

Pohjois-Pohjanmaalla, entisen Himangan kunnan aluella joka nykyisin kuuluu Kalajoen kaupunkiin, on perinteinen puinen ristikirkko. Itseäni kiinnitti kirkkoa lähestyessäni eniten huomiota sen ulkoväri. Keltaisia kirkkoja on hyvin paljon, mutta niitä, joissa väri on näin voimakkaana, on huomattavan harvassa.

Kuvassa kirkko näyttää suuremmalta, kuin mitä se todellisuudessan onkaan. Istumapaikkoja löytyy sisältä 500 henkilölle. Vuonna 1794 valmistunut kirkko on ensimmäinen kirkko Himangalla.

Kirkon suunnitteli maineikas ja tuottelias kirkonrakentaja Jacob Rijf. Pohjamuodoltaan se on tasavartinen ristikirkko. Vuonna 1897 suoritetuissa korjaus- ja muutostöissä kirkon keskustornia korotettiin ja samalla ikkunoiden yläosat muutettiin suipoiksi. Tämä teki kirkon olemuksesta korkeamman ja hivenen uusgoottilaisen. Viimeisin korjaus kirkolle tehtiin vuonna 2010.

Tapulissa on yhtymäkohtia Kalajoen kirkon puiseen kellotapuliin. Sen rakentaja on ilmeisesti jäänyt historian unhoon. Tapuli valmistui vasta vuonna 1823 kirkon viereen.

Viime viikon kirkon esittelyssä otin esille komean ja yllättävän varakkaan näköisen vaivaisukon. Eipä tämän Himangan kirkonkaan vaivaisukko kovin vaivaiselta näytä, vai mitä olet mieltä. "Joka köyhää armahtaa, se lainaa Herralle", lukee ukon yläpuolella. Saisikohan ukolta kohtuukorkoista lainaa, olisi ehkä pitänyt kysyä. Onkohan tapuli vaivaisukon rakennuttama tai lahjoittama kun rakentajasta ei ollut mainintaa? Oli miten oli, kirkon pääovella on ainakin komeasti pukeutunut herrasmies toivottamassa saapujat tervetulleiksi.

Nykyisin Himangan kirkko on mukana tiekirkko-ketjussa, joten sen sisällekin pääsee satunnainen matkaaja tutustumaan. Tosin silloin kun itse kolme vuotta sitten nämä kuvat kauniina kesäiltana otin, kirkon ovet olivat tiukasti kiinni.


Osoite: Huhdantie 13, Himanka, Kalajoki

Ähtävän kirkko

Ähtävä oli vuoden 1976 -lopuun asti itsenäinen pieni kunta Pohjanmaalla. Vuoden 1977 -alusta se liitettiin ensin Pietarsaaren maalaiskuntaan ja sen lakattua vuonna 1990, Ähtäväläiset ovat kuuluneet Pedersören kuntaan. Ähtävän pieni puukirkko on nykyisin puolestaan yksi Petarsaaren seudun seurakuntayhtymän kirkoista.

Ähtävän kirkon rakensi Matti Honka vuonna 1770. Kirkko näyttää ulkopuolelta hyvin pieneltä, sen vuoksi suhtaudun pienellä varauksella tietoon, jonka mukaan sisälle mahtuisi peräti 500 ihmistä. Ennen vanhaan nämä mittaukset olivat joskus hieman optimistisia ja myös mittoina käytettävät ihmiset olivat pienikokoisempia. 300 henkilöä tuntuisi jotenkin realistisemmalta...

Kirkkoa on historian saatossa muuteltu vähäisissä määrin. Ainakin sisäänkäyntien jatkeena olleet asehuoneet, eli matalammat kylkiäiset on jossain vaiheessa poistettu. Sääli, etten päässyt sisälle kuvailemaan, sillä kirkoa pidetään sisältä "poikkeuksellisen hienona". kirkkosali on sekoitus rokokoota, myöhäisbarokkia ja uusklassismia.

Vuonna 1779 -valmistunut tapuli seisoo koeasti kirkon vierellä...

...ja vielä komeampana seisoo tapulin vierellä "vaivaisukko", joka ei välttämättä kovin vaivaiselta näytäkään! Joskus näiden ukkojen yläpuolella on raamatun sanat "Joka köyhää armahtaa, se lainaa Herralle." Jotenkin tässäkin tapauksessa itselleni tuli tunne, että tuo "herralle" lainaaminen saattaa hyvinkin pitää paikkansa, komeat on ainakin uloskäynnit tällä herralla. Itse asiassa paljon komeammat kuin tavallisella kirkkoon saapuvalla rahvaalla. :)

Kirkko ei ole mukana Tiekirkko-ketjussa. Harmi, sen kehuttu sisäpuoli olisi ollut mielenkiintoista nähdä. Kirkko löytyy osoitteesta Ähtäväntie 240.

Linnunräähkän tappio

Tätä blogia seuraavat ehkä muistavat viime vuoden kevään naakkataisteluni, jonka seurauksena talon savupiippuun syntyi liuta naakanpoikasia. Haju oli kammottava ja sitä riitti ihan talon sisälle asti. Sen seurauksena päätin, että tänä keväänä moinen ei onnistu. Oli tarkoitus asentaa kunnon kulkuesteet savupiippuun hyvissä ajoin.

Joskus tässä kevään korvalla heräsin varhain aamulla tuttuun tyytyväiseen naurun räkätykseen. Älämölöstä tiesin heti, että menossa oli jälleen kiinteistöesittely savupiipun päässä ja ostaja oli kovastikin ostavaisella tuulella.

Metelistä salamannopeasti piristyneenä kiipesin katolle. Olisin varmaan ottanut mielelläni mukaan vähintään hiilihangon tulokkaiden tervehtimiseen, mutta se osoittautui turhan hankalaksi ja onneksi turhaksikin, sillä katolle päästyäni katselmus oli jo päättynyt. Siltä seisomalta rakensin piipun päälle kunnon ristikot josta ei mene hyttynenkään läpi kuin kovalla vaivalla. Saavatpa nyt nähdä.

Eipä mennyt kuin puoli tuntia, kun katolla alkoi oikein kunnon rääkyminen. Sen jälkeen alkoi sinnikäs takominen. Paikalla oli ilmeisesti koko uutta asuntoa katsomaan tullut suku, siillä useampi nokkapari oli selvästi työssä.

Takomista kesti kolmatta päivää. Vähitellen lentoliskoille alkoi selvitä asian todellinen laita, ei sinne ehkä muutetakaan.

Elen kuvasin tämän tappion kärsineen elikon pihapiirissä. Katsopa nokkaa, kovasti on taottu, kun maalikin on nokasta lähtenyt. =D

Mahtaako olla sama lintu, joka nyt kakkaa koko ajan autoni päälle, pysäköi sen mihin kohtaan pihassa tahansa. Vaimon auto kyllä saa olla rauhassa. :))