Päivän kevennys

Projektia vapunpäivälle!

Tässä teille, hyvät lukijat, tekemistä vapuksi. Jos intoa riittää (mitä en itse oikein usko), tämän kanssa saa hyvinkin kulutettua koko vapunpäivän.:) Ei muuta kuin tulostamaan, leikkelemään ja kokoamaan!


HAUSKAA VAPPUA!

Täytekuva blogiin

Huomaan että monesti kun ei ole sen kummempaa julkaistavaa, alan etsiä koirakuvia koneen kiintolevyltä. Tällainen tässä tällä kertaa.:)

Koivulahden kirkko

Tällä kertaa esittelyssä on nykyisin Mustasaaren kuntaan kuuluvan Koivulahden (ruots. Kvevlax) kirkko. Koivulahti on surullisen kuuluisa paikka sen vuoksi, että siellä tapahtui vuonna 1961 vakava lento-onnettomuus, kun liian matalalle ajautuneen Aeron (nyk. Finnair) DC-3 -matkustajakoneen vahvasti juovuksissa olleet kapteeni ja perämies menettivät koneensa hallinan ja kone syöksyi maahan noin kymmenen kilometriä ennen aiottua laskeutumistaan Vaasan lentokentälle. Onnettomuudessa kuolivat kaikki 25 koneessa ollutta ihmistä.

Näin synkissä tunnelmissa ei ole kuitenkaan tarkoitus tämän pidemmälle jatkaa. Elämä jatkuu. Katsotaan Koivulahden kirkkoa.

Vuonna 1692 valmistunut puukirkko rakennettiin paikkakuntalaisen talonpojan, Hans Larsson Qweflanderin johdolla. Se on vanhimpia yhä käytössä olevia puukirkkojamme. Koivulahden kirkko oli alunperin taidehistoriallisesti erikoinen kahdeksansivuinen pitkäkirkko, jonka ylimääräiset sivut tulivat viistetyistä päädyistä. Ristikirkoksi se muutettiin vuosina 1794-1795 tehdyssä peruskorjauksessa ja laajennuksessa, jolloin se menetti lähes täysin alkuperäisen olemuksensa. Laajennuksen suunnitteli Koivulahden silloinen kappalainen, maisteri Wilhelm Granlund.

Istumapaikkoja kirkossa on nykyisin noin 600. Sen kuorissa on arvokas suurikokoinen taidemaalari Johan Almin maalaama alttaritaulu vuodelta 1765. Sen aiheena on viimeinen tuomio.

Mustasaarelaisista noin 70 prosenttia on äidinkieleltään  ruotsinkielisiä. Pelkästään Koivulahden aluetta tarkasteltaessa tämä luku on vielä paljon suurempi.  Alueen väestön selvästä ruotsinkielisestä enemmistöstä huolimatta Koivulahden kirkko on nykyisin Mustasaaren suomalaisen seurakunnan käytössä.

Osoite: Koivulahdentie 7, Koivulahti

Joutsenia! Osa 2

Muutaman päivän takaiset kuvat valmistuivat julkaisukuntoon:)) Tarkoitukseni oli tuolloin mennä kuvaamaan lokkeja, mutta sattuikin olemaan joutsenpariskunta taas lähietäisyydellä. Tässä pärjättiin jopa 100-millin polltovälillä. Hienoa etteivät linnut liikaa pelänneet kameramiestä.

Pokkari lentokonekuvauksessa

Jonkin aikaa sitten sain käyttööni kakkoskameraksi Olympus XZ-1:n.  Ammattilaisen taskukameraksikin mainostetun pienen mutta tukevarakenteisen pokkarin. Rajalassa tätä viidensadan euron pokkaria myytiin tarjouksella alle parinsadan. Olen ollut siihen erittäin tyytyväinen. Ajattelin nyt selvittää pienokaisen mahdollisuuksia lentokonekuvauksessa, eli pistää sen oikein tosi koitokseen. Tämä on raportti eräästä kuvausmatkasta noin parin viikon takaa.

Olen kuvannut järkkärin rinnalla tällä pikkukameralla jo kohtuullisen paljon ja päässyt sen kanssa sinuksi ainakin perussäätöjen osalta. Kuvalaatu on keskimääräistä suuremman kennon ( 1/1.63"), maltillisen megapikselimäärän (10)  ja suuren valovoiman (F1,8) ansiosta pokkarikameraksi mielestäni peruskuvauksessa suorastaan erinomainen. Koska zoomikin on maltillinen 3-kertainen (kinokoossa 28-110mm), valovoimaksi on vielä telepäähänkin saatu F2,5. Kamerassa on samanlainen ohjelmavalitsin kuin järkkärissä ja siitä löytyy mm. P, S, A ja M -asennot. Lisäksi tietenkin täysautomaattitila  ja muutamia valmiita esiasetuksia. Erityisen kätevä ominaisuus on arvojen säätäminen objektiivin ympärillä olevasta renkaasta. Tosin säätömahdollisuudet eivät ole järkkärin veroiset; pienin aukko esimerkiksi on F8. Tarkennuspisteen valinta on helppoa ja nopeaa. Kameran tarkennus on 11-pisteinen. Jopa salamakenkä löytyy. Etsintä sen sijaan ei näin pieneen kameraan ole saatu mahdutetuksi. Salamakenkään  tosin saa lisävarusteena digitaalisen etsimen, mutta hinta on aika suolainen.

Eipä sitten muuta kuin kamera takin taskuun ja matkaan kohti lentokenttää. Tästä tulee ainakin kuvaustarvikkeiden osalta helppoa kuvaamista. En ottanut mukaan jalustaa tai edes monopodia. Katsotaan nyt, kuinka pärjätään ilman minkäänlaista oheisrekvisiittaa!

Lähes ruuhkaa

Kiitotien 06:n  -päässä olevalla pienellä parkkialueella näyttää olevan paljon spottereita. Näen muutamia nuoria miehiä superzoom-kameroiden, retkijakkaroiden ja termospullojensa kanssa sekä yhden järkkäriä heiluttavan hiukan vanhemman mieshenkilön. Paikalle ajaa vielä yksi auto lisää. Sieltä astuu ulos vanhempi mies pitkäputkisen ison järkkärin kanssa. Alkaakin olla tämä parkki täynnä. Pysäköin tien viereen. Väkeä on keskimääräistä enemmän, mutta toisaalta ilma on kaunis. Mieleen tulee silti väkisinkin, mitä täällä odotetaan, jotain erikoisuuttako? 

Seuraavaksi alkaisi vajaan kilometrin käveleminen sopivaan kuvauspaikkaan pääsemiseksi. Mietin, kuvaisinko vain tästä, en kehtaa. Nämä kaverit kun tietävät varsin hyvin, miten vastavaloon otetut kuvat onnistuvat ja nauravat partoihinsa. Ei, minä kävelen vakiopaikalleni. Tuntuu että kameranikin alkaa herättää hilpeyttä jo parkkipaikalla. Näissä kuvioissa kun yleensä koko on se, joka ratkaisee.

Sopivaan paikkaan päästyäni huomaan, että vähän matkan päässä samaa paikkaa lähestyy mies uskomattoman, reilusti yli puolimetrisen telezoomin, jalustan ja suuren järkkärin kanssa. Nyt alkaa tuntua jo perin kiusalliselta. Siirryn pienen pokkarini kanssa syrjään ja annan todelliselle ammattilaiselle tilaa. 

Paikalta paetessani Ammattilainen kävelee ohi. Katson ja kunnioitan. En ole koko elämäni aikana nähnyt noin isoa putkea. Ämpärin kokoinen tötsä sen jatkona on ilmeisesti vastavalosuoja. Tarvitaankohan kuvaukseen kaksi henkilöä. Toinen käyttää kameraa ja toinen kannattelee putkea. Painoa lienee melkoisesti. Vai riittäisikö jalusta sittenkin nipinnapin kannattelemaan koko arsenaalin.  

Oma kamerani näyttää äskeisen näyn jälkeen pienentyneen vielä entisestään. Kai sitäkin pitäisi säätää. Päivä on sen verran kirkas, että ISO-arvoksi valitsen pienimmän mahdollisen, eli 100. Valitsen valonmittaukseksi keskustapainotteisen mittaustavan ylivalotuksen estämiseksi. Kuvattava kone kun mitä todennäköisimmin on valkoinen. Eipä sitten varmasti pala puhki kuvassa. Tarkennukseksi luonnollisesti yhden pisteen tarkennus kuvan keskelle. 

Aukoksi mahdollista saapuvaa suihkukonetta varten valitsen F8. Sitä ilmakuva-ammattilaiset ovat suositelleet ja pienempää ei tästä kamerasta itse asiassa löydykään. Jos taas lähestyvä kone on potkurikone, täytyy pelata aukon sijaan valotusajalla; sen tulisi olla tarpeeksi pitkä, että potkurin liike näkyy, muttei kuitenkaan niin pitkä, että tärähdysvaara kasvaa kohtuuttomaksi. Vanhasta muistista säädän valotusajaksi 1/160... Katsotaan kumpi sieltä tulee ja toimitaan sen mukaan.

Nyt kuvataan!

Horisontissa näkyvät lähestyvän koneen kirkkaat valonheittimet. Potkurikone, hyvä! Yritän seurata sitä etsimen sijaan takanäytöltä. Nyt huomaan heti, että tarvittaisiin sitä etsintä; auringonpaiste peilaa näyttöön pahasti, eikä konetta tahdo kunnolla näkyä. Kuvaaminen muuttuu hetkessä hiukan paniikin omaiseksi tuuripeliksi. Pilvisellä säällä tämä olisi huomattavasti helpompaa.

Esimmäinen kuva ylivalottuu pahasti; Potkuri kyllä pyörii, mutta aukkoarvon olisi pitänyt mennä huomattavasti pienemmäksi. Päätän, että jos seuraava kone on potkurikone, säädän valotusajaksi 1/250. Se on liian lyhyt, mutta valotusmittari herjaa jo tälläkin arvolla kuvan tulevan ylivalotetuksi. Kompromisseja on pakko tehdä, ei voi mitään. Toivotaan, että ylivalotus pysyy maltillisissa lukemissa.

Seuraavakin kone oli onneksi potkurikone, joten testausmahdollisuudet jatkuvat. Kuva on alla.

OH-ATE. Kuten kuvasta näkyy, kuva ylivalottui jonkin verran. Potkureissa näkyy liikettä kohtuullisesti tälläkin suljinajalla, mutta yhtään lyhyemmäksi en enää säätäisi. Valotuksen mittaustavalla tai muulla ei tässä tapauksessa ole mitään merkitystä, jos aukko ei mene tarpeeksi pieneksi ja kennolle tulee liikaa valoa. Aukon olisi tässä tapauksessa ollut hyvä mennä hitusen pienemmäksi jo suuremman syväterävyydenkin takia; Nythän kone ei ole kaikilta osin tarkka.

Kokonaisuutena kuitenkin mielestäni kohtuullinen kuva taskukameralla otetuksi. Flightforumille en kuitenkaan tätä laittaisi. Jäsenenä tiedän, että lunta tulisi tupaan heti. 

Suihkukoneita kuvattaessa sen sijaan pokkarilla voi onnistua jopa hyvinkin. Suljinaika kun säätyy lähes rajattomasti aukonsäätötilaa käytettäessä. Tällä kameralla aukkoarvo pitää olla ihan tapissa, eli F8. Kuvauskulmasta riippuen tuokaan ei ole välttämättä ihan tarpeeksi pieni, mutta kuitenkin tällä aukolla ylivalotuksesta ei ole pelkoa ja konekin tulee kohtuullisen teräväksi keulasta pyrstöön saakka.

Samassa hoksaan, että tässä kamerassahan onkin kolme aukkoa valovoimaa pienentävä ND-suodin estämässä ylivalotusta. Jes! Seuraavassa koneessa käytän sitä.

Hiljaista on platalla

Kuinka ollakaan, Malagan kone on toista tuntia myöhässä ja se on vielä jo todella paljon muutoinkin kuvaamani RyanAirin 737. Siis ei potkuri- vaan suihkukone. Seuraava potkurikone tulee vasta kolmen tunnin päästä. Hoh heijaa! Nälkäkin alkaa tulla, vilu on ollut jo alusta asti.

Huomaan, että ammattikuvaajammekin puolimetrisine objektiiveineen on laskeutunut valtaistuimeltaan korkealta kumpareelta ja kävelee kohti. Mietin, odotanko, annan hänen kävellä ohitse ja otan tuosta tuhannen taalan tötteröstä takaapäin vaivihkaa kuvan. Jotenkin kunnioitus on sen verran suuri, että jäi ottamatta. Ehkä muiden kuvaajien läsnäolokin vaikutti. Mahtoi saada melkoisia otoksia. Olikohan kyseessä kuvaus jotain esitettä varten vai mikä, en tiedä.

Sanotaan että routa porsaan kotiin ajaa. Nyt on niin kova viima, että päätän, että tämä porsas lähtee nyt!

Kuvasaalis jäi hyvin surkeaksi. Kauas kiitoradalle 06 näytti laskeutuvan muutama ilmavoimien potkurikone ja sieltä lähti jokin pienehkö matkustajakone, mutta sen radan päähän en enää kuvaamaan siirry. 

No kannattiko?

Loppupäätelmänä voisi todeta, että pokkarilla on mahdollisuudet saada ihan kelvollisia kuvia suihkukoneista ainakin, mikäli säätöjä yhtään löytyy. Sen sijaan potkurikoneen oikeaoppinen kuvaaminen on pokkarilla varsinkin kirkkaalla säällä säätömahdollisuuksineenkin melko haasteellista; Potkuria on vaikea saada kuvissa pyöriväksi, koska valotusaika muodostuu kirkkaalla ilmalla liian lyhyeksi. Jos taas valotusaika asetetaan tarpeeksi pitkäksi, kuva helposti ylivalottuu, koska aukko ei mene vastaavasti tarpeeksi pieneksi. Vaikein tilanne on, jos kamerassa ei ole minkäänlaisia manuaalisia säätöjä, vaan ainoastaan erilaisia asetuksia erilaisiin kuvaustilanteisiin. Silloin täytyy toivoa, että juuri oikeanlainen asetus ja kuvaustilanne kohtaavat. Oman haasteensa kuvaamiseen tuo etsimen puuttuminen, mikä on ilmailukuvauksessa suuri puute. Joistakin pokkareista tosin etsinkin löytyy, se on näissä kuvioissa korvaamaton. Eniten lopputulokseen vaikuttava seikka löytyy silti edelleen kameran ulkopuolelta; Se kävelee kahdella jalalla ja esittelee tuotoksiaan vaikkapa täällä googlen bloggerissa :D



PS. Reilun viikon takainen blogiartikkelini "Rakennustaidon mestarit" kuvamateriaali on myös kuvattu tällä kameralla. Siitä voit katsoa kuvanlaatua hiukan enemmän:)

Kevään loistoa

Värikästähän sitä saa keväällä olla:) Tässä tosin käsittely on vielä ollut kovin maltillissta; Vähän väriä veden pintaan ja hieman tyylitelty tuota jäätä. Samoin otettu tuota heijastusta veden pinnassa paremmin esille. Alkuperäinen kuva oli huonon sään vuoksi kovin ankea. Tämä käsittely pelasti sen. Olen aina jostain syystä pitänyt tuosta kivestä, jonka päällä monesti näkee lintujakin:)

Päivän kevennys

Viime kesänä onnistuin kuvaamaan ilmeisen harvinaislaatuisen kuusikoipisen hevosen!

Viialan kirkko

Viiala on entinen Pirkanmaalainen kunta, joka yhdistettiin vuoden 2007 -alusta Toijalan kaupunkiin. Syntynyt uusi kunta ja kaupunki sai nimekseen Akaa. Vuoden 2011 -alusta Akaaseen yhdistettiin vielä Kylmäkosken kunta. Viialan kirkko on nykyisin yksi kolmesta Akaan seurakunnan kirkosta. 

Kirkko on arkkitehti Jaakko Tähtisen suunnittelema ja se vihittiin käyttöön vuonna 1950. Arkkitehtoonisesti se edustaa tyypillistä 1940-1950 lukujen kirkkorakennusta, joka on saanut vaikutteita maamme keskiaikaisista kivikirkoista. Sisäänkäyntipäädyn toisella laidalla sijaitseva maamme kirkoissa harvinainen campanile-tyyppinen kellotorni tuo puolestaan ulkonäköön tuulahduksen Keskieuroopasta.

Kirkon alttaritaulu on taidemaalari Lennart Segerstrålen tekemä ja sen aiheena on "Kristus Viialan katukuvassa" ( !  ).  Urut ovan urkurakentamo Hans Heinrichin vuonna 1989 -rakentamat. Äänikertoja niissä on 26.

Osoite: Nordintie, Viiala

Heitä sillä vesilintua!

Tuon otsikon lauseen on meistä moni joskus kuullut siinä yhteydessä, kun pitäisi päästä jostain vähemmän miellyttävästä kapineesta eroon. Mutta minkä takia sillä pitäisi tuollaista heittää?

...ja kalalokkia taas

Parin vuoden takaiset kuvat

Pintaliitäjä

Vapaata lentoa

Pokkarikuva jostain historian hämäristä. Laadulla en kehuskele mutta on siinä ehkä kuitenkin oma tunnelmansa :)

Päivän kevennys

Kaiken maailman tienviittoja sitä löytyy!

Rakennustaidon mestarit

Lupasin tässä taannoin, että teen erillisen jutun Vehoniemen automuseon pienoismalleista. Tässä se nyt tulee. Kuvia tuli paljon, mutta tuntuu että se on silti melkein kuin pisara valtameressä museon suureen pienoismallimäärään suhteutettuna.

Kaikki tässä artikkelissa kuvatut autot ovat periaatteessa Vehoniemen museolta ostettavissa. Osa kuvien autoista on museon rekvisiittaa, osa ihan valmiissa myyntipakkauksissa. 

Todettakoon heti alkuunsa, että jos haluaa pojalleen leikkiauton hiekkalaatikolle, tämä on väärä paikka sitä lähteä ostamaan. Nämä autot ovat pienoismalleja ja ne on pääasiassa suunnattu keräilijöille, jotka haluavat saada äärimmäistä laatua ja myöskin tarkkuutta esikuvaansa nähden. Monissa autossa pyörät kääntyvät ratista, ovet ja etu- sekä takaluukku aukeavat, pyörät ovat aitoa kumiseosta ja yksityiskohdat aivan uskomattoman tarkat. Moottoreista monesti löytyy tarkasti esim. virranjakaja yksityiskohtineen, tuulettajanremmit jne. Metallia on käytetty rakentamisessa niin paljon kuin mahdollista, joten nämä pienoismallit eivät hajoa käsiin, eivät ainakaan kovin helposti. 

Kuvien autot eivät ole rakennussarjoja, vaan autot myydään täysin valmiina.

Museon pienoismallivalikoimat näyttävät olevan kattavat, mutta jos jokin haluttu malli puuttuu, se voidaan tilata museoon jopa halutun värisenä, mikäli se yleensä on jostain saatavissa.

Kuvasarjan aloittaa poikkeuksellisen tasokkaista malleista koottu yksityisomistuksessa oleva kokoelma 1900-luvun alkupuolen autoista. Sarjan kaikki autot on hankittu Vehoniemen automuseosta. Kokoelman omistaja sattui olemaan paikalla museossa ja häneltä sainkin monenlaista tietoa niin autoista kuin itse harrastuksesta. Hänen toteamukseensa siitä, että tämä harrastus vie helposti mukanaan, on helppo yhtyä. Uskomattoman upeita autoja kaikki. Vahinko, ettei yhdenkään auton nokkapeltiä oltu vielä ehditty nostaa ylös ja vitriinin lasin läpi se ei onnistunut. Moottorit ovat kuulema todella näkemisen arvoisia! 

Ja sitten itse kuviin.Kaikki on nyt vähintään yhden lasin läpi kuvattua:)

Jossain vaiheessa pienoismalleja zoomatessa tuli merkillinen tunne kun katsoi ympärillä olevia normaalikokoisia autoja. Ikäänkuin ne olisi zoomattu pienoismalleista täyteen kokoon ja päinvastoin! 

Siinäpä ensimmäinen kattaus. Seuraavaksi päätän mennä katselemaan, mitä tällä hetkellä autojen painosta notkuvat pienoismallihyllyt tänään tarjoavat.

Matkalla hyllyille sattuu silmään legendaarinen lehtikeisari Urpo Lahtisen Waxenberger -mesen taidokas pienoismalli. Pienoismallin esikuva on tällä hetkellä lainassa museon valikoimista. Näitä Waxenbergereitä valmistettiin kolme kappaletta, joista kaksi on tuhoutunut, joten auto on ainutlaatuinen koko maailmassa.









Myytävien automallien valikoimakaan ei tuottanut ainakaan itselleni pettymystä. Alla muutama esimerkki tästä:

Täältä voi siis tilata esimerkiksi oman ensimmäisen autonsa pienoismallin jopa saman värisenä. Mittakaavojakin on monia. 
Alla vielä kolme kuvaa pienemmän mittakaavan autoista.

Museoon on edelleen ilmainen sisäänpääsy. Ulospääsy voi sitä vastoin tulla pienoismalliharrastajalle hyvinkin kalliiksi :D Tasokas kahvio palvelee ja on seudulla tunnettu. Lisäksi museosta löytyy vielä posliinimyyntiosasto.

Tarkempia tietoja voit vielä katsoa museon sivuilta: http://www.automuseo.com/

Joutsenia hangella

Harvoin olen päässyt näin lähelle joutsenpariskuntaa kuin eilen illalla. Kello oli hiukan yli kahdeksan ja sininen hetki oli lähes käsillä, mutta joutsenet nauttivat virkeinä kauniista illasta, eikä heitä paljon kameramies häirinnyt.:) Kuvia ei tarvinnut edes cropata yhtään.