Virtaus

Pientä puroa pieneltä sillalta kuvattuna.

Takapihan nopea vieras

Kyllä se kuva joskus ikkunankin läpi otettuna joskus onnistuu ihan kohtuullisesti. Onneksi sentään oli kamerassa säädöt suurin piirtein kohdallaan ISO 800:sta lukuun ottamatta. No, ainakin valotusajasta tuli lähes yhtä lyhyt kuin tämän linnun vierailustakin :))

Päivän kevennys!

Sarja jatkuu taas toistaiseksi. :)


EI SAA KUVATA!

Tyttären uunottama

Sillä aikaa kun isukki yritti kuvata erilaisia luonnon ihmeellisyyksiä enemmän tai vähemmän kirjavalla menestyksellä, tuo 9-vuotias tuli ja näppäili muina miehinä tällaisen perhoskuvan tuosta noin vain ja jatkoi matkaansa. Kuudenkympin kameralla! Kuvaa ei ole edes käsitelty muuta kuin pienennetty. Taidan soutaa nyt järven selälle ja kipata koko oman kuvausarsenaalini laidan yli!

Pihlajaveden erämaakirkko

Pihlajavesi on entinen kunta Keski-Suomen maakunnassa. Se liitettiin vuoden 1969 -alussa Keuruuseen, johon se alunperin ennen itsenäistymistään kuuluikin. Pihlajavedeltä löytyy peräti kaksi kirkkoa. Toinen niistä on varsinainen erikoisuus. Katsokaamme siis sitä.

Tämä kirkko, jota nykyisin sanotaan Pihlajaveden erämaakirkoksi tai vanhaksi kirkoksi, valmistui vuonna 1780. Se rakennettiin keskelle korpea ilman minkäänlaisia lupia :) Lupia kyllä yritettiin hankkia, mutta niitä ei intendenttivirastolta saatu. Tuomiokapitulikaan ei antanut kirkon rakentamiselle hyväksyntäänsä.  Se ei kuitenkaan  paikallisia isäntämiehiä ja torppareita lannistanut ja rakennusprojektiin lähtikin mukaan kymmenen talollista ja neljä torpparia. Vastaavaksi rakentajaksi saatiin kirkonrakentaja Matti Åkerblom. Kirkkoa rakennettiin kaksi vuotta.

Pihlajavedelle valmistui siis kirkko, vaikka sillä ei tuolloin ollut minkäänlaista itsenäistä seurakunnallista asemaa. Pihlajavedestä muodostettiin kirkon valmistumisen myötä Keuruun emäseurakunnan saarnahuonekunta, ja ensimmäiset 50 vuotta papintoimintaa hoidettiin Keuruulta käsin. Pihlajaveden kunnan itsenäistyttyä myös seurakunnasta tuli itsenäinen vuonna 1896. Tuo itsenäisyys kesti 72 vuotta.

Kirkon saarnastuoli on ilmeisesti vanhempi kuin kirkko. Siihen veistetyt puuhahmot ovat vaatimattomien taitojen johdosta hyvin naivistisia. Alttaritaulun paikalla on suuri puinen risti. Minkäänlaisia kiinteitä soittimia kirkossa ei ole.

Kirkko ei ole ollut säännöllisessä käytössä yli sataan vuoteen, ja nykyisin sen käyttö rajoittuu satunnaisiin tilaisuuksiin. Tunnelmaltaan se hakee vertaistaan.

Menneisyyden ongelmat

Löytyi lisää heinäseipäitä. Tämä kuva samalla ilmentäköön sitä, miten vielä pari-kolme vuosikymmentä sitten kun kaikki kuivaheinä kuivatettiin seipäillä,  heinänkorjaaja oli täysin luonnon armoilla. Pilvien tummuudesta päätellen tässä on kohta helposti kyseessä II-laadun heinätuote, ehkä jopa III-laatuinen.

Luulen, että hevosia varten näitä heiniä on seipäille kuivumaan laitettu. Nykyisessä karjataloudessa tämä on historiaa. Onneksi, sanoo varmasti moni viljelijä.

Näky menneisyydestä

Heinäseipäitä! Näinkin uskomaton näky voi näköjään vielä vastaan tulla. 1980-luvulla nämä olivat vielä suht yleisiä, mutta siitä se näiden sukupuuttoon kuoleminen lähtikin sitten käyntiin vähemmän suuritöisten korjuumenetelmien yleistymisen myötä. Nykyisin heinää ei ymmärtääkseni tarvitse edes kuivattaa varastointia varten, vaan se paalataan tuoreena ilmatiiviisti kelmutettuihin pyöröpaaleihin, siis niihin "strutsinmuniin".