Vehoniemen automuseon kevätnäyttely 2016 Paljon kuvia!

Edellisen kerran kirjoitin Vehoniemen automuseosta 2013. Koska museo on lajissaan merkittävä ja näyttelyajoneuvot vaihtuvat jatkuvasti, päivitys lienee paikallaan. Tosin tässäkään ei ole läheskään kaikki museon valikoimista, muutamia kuvattu vain sieltä täältä. :) Käydäänpä asiaan, eli museon näyttelytiloihin:

Valtavan hieno vai mitä? Ei heti uskoisi, että tämä Corvetten näköinen Kellison Astra X300 GT -urheiluauto on vuodelta 1962.

6,6 litraisen vapaasti hengittävän 8-sylinterisen V-moottorin teho on 350 hevosvoimaa. Tällä motilla auto varmasti suorastaan lentää.

Niin, tämä on tieliikennerekisteröity! Arvaas, missä on rekisterikilpi? Se on piilotettu keulan ilmanottoaukkoon ja näkyy sieltä autoa suoraan edestäpäin katsottaessa ihan hyvin.

Aivan toisenlaista ajattelua edustaa tämä edellisen tapaan Amerikkalaisvalmisteinen Ford Fairlane 500 Club Victoria. Varakkaamman väen edustusauto lepäsi museossa sopivasti kirkkaiden lamppujen alla, kuin parrasvaloissa konsanaan, eikä ehkä  ensimmäistä kertaa elämässään. :)

Periamerikkalaisten autojen tapaan tässäkin on V8 -kone, joka kehittää 212 hevosvoimaa. Sen jatkeena on 3-portainen automaattivaihteisto. Komeuden vuosimalli on 1957.

Auton sisustus on vuosimalli huomioon ottaen todella tasokas. Epäilemättä huomattavasti aikaansa edellä. Kuvassa takapenkki niskatukineen ja käsinojineen.

Toisenlaista eleganssia löytyy tästä ajoneuvosta. Kyseessä on Lada Bohse Eurostar Cabriolet. Tätä mallia valmistettiin 1980-luvun puolivälin tienoilla vain 200 auton sarja.

4-vetoisten autojen sarjaa edusti tämä Willys-Overland Pick up. Tämä Jeep-sarjan avolava on vuodelta 1957 ja ainakin maskin muodon osalta se poikkeaa hieman vuosisadan alkuvuosikymmenten tunnetuista pienistä Jeep-autoista.

Mitäs museokuva ilman mustavalkoversiota olisi! Tämä valkoinen Dodge Coronet soveltui mustavalkokuvaksi erityisen hyvin.

Jalta! Tämä oli melkein päivän piristys. - Osta Jalta, Jalta vie jalat alta! - vääräleuat kuulemma runoilivat joskus 60-luvulla. Tämä Neuvosto-aikainen pikkuauto vuodelta 1965 on siitä mielenkiintoinen, että siinä on bensiinikäyttöinen moottorilämmitin. Näinhän se on nykyäänkin - mutta ei nykyänkään läheskään kaikissa autoisssa!

650 kiloa painava pienokainen kulkee pienellä 27 hevosvoiman 4-sylinterisellä ilmajäähdytetyllä V-moottorilla. Tosin painoakin on vain 650 kg, joten ehkä pieni kone riittää. Huippunopeus jää ymmärrettävästi 100 kilometriin tunnissa.

Tämä oli toinen piristys! Kuuluisa Citroen 2CV, eli "rättisitikka". Lempinimihän tulee auki rullattavasta rättikatosta, joka näkyy kuvassakin.

Kuvan yksilö on maamme ensimmäinen lajinsa edustaja ja ensimmäinen auto, joka entisöitiin Suomen Kulttuurirahaston tuella. Vuosimalli on 1952. Auton mielenkiintoisin ominaisuus on moottori. Ilmajäähdytteinen 0,375 litrainen bokseri kehittää tehoa vaivaiset 9 hevosvoimaa! Kävi mielessä epäilys, että jos kuskilla on tarve mennä tällä autolla syömään, on ruokailun jälkeen viisainta ehkä odottaa ruuan palamista elimistössä, täysvatsaista kuskia kun auto ei välttämättä enää jaksa kuljettaa. =DD

Hieno puinen pienoismalli Vanaja 505 -kuormurista. Kuorma- ja linja-autoja valmistanut Tehdas toimi Hämeenlinnassa vuosina 1948-71. 505 jäi sen viimeiseksi kuorma-automalliksi.

Jotkut autot virnistivät leveästi, kuten tämä Simca...

...tai sitten hymyilivät pidättyväisesti, kuten tämä NSU. Auto olisi ehkä vaikea arvata autontunnistuskilpailussakin. Kyseessä on urheiluautoversio, joka kantaa nimeä Sport Prinz. Tehoa on maltilliset 32 hevosvoimaa, joka kyllä liikuttaa 650 kg autoa eteenpäin, mutta urheilullisuus ehkä jää kuitenkin mielikuvituksen varaan, mihin kyllä Bertonen suunnittelema kori antaa sinänsä loistavat puitteet! Auton vuosimalli on 1960.

Aku Ankan auto! Ei ehkä kuitenkaan, tämä auto ei ole Akun American Bantam vuodelta 1938, vaan täytynee uskoa tarraa auton kyljessä ja taulua takana, jossa kerrotaan auton olevan poljettava ja Austin merkkinen. Valitettavasti en selvittänyt tuota enempää.

Kuinkahan hyvin tällä saa rosvoja kiinni? Tämä Itä-Saksalainen Trabant on nykypäivänä legenda kenties enemmän kuin koskaan, mutta kaksisylinterisen ja kaksitahtisen moottorin kehittämä lähes olematon teho antaa rosvolle kuitenkin hyvät mahdollisuudet pakoon pääsemiseen. :) kuvan yksilö on aikoinaan tullut lahjana Kuusankosken poliisilaitokselle. Siitä kuinka paljon sitä käytettiin rosvojen kiinni ottamiseen ja kuinka paljon niitä tällä kiinni saatiin, ei minulla ole tietoa. ;)

Niin, nämäkin ovat jo museoikään ehtineitä. Harvinaisiksi ovat vanhat kuplavolkkarit käyneet. Tiesitkö muuten, että vaikka näiden virallinen valmistus Saksassa loppui vuonna 1978, näitä valmistettiin Meksikossa vuoteen 2003 -saakka! Maahantuojaa ei meille sentään näille Meksikon-kuplamalleille löytynyt, automallille kun alkoi tulla "ikä vastaan". Kaiken kaikkiaan kuplaa on valmistettu 21,5 miljoonaa autoa.

Tämän Trojan -kääpiöauton näkeminen vastaa kilon appelsiiniannosta! Tämäkin päivän piristys on säilynyt vuosikaudet museon valikoimissa. Hauskan kolmipyöräisen kulkupelin sisälle käydään edessä sijaitsevasta ovesta. Tämän jälkeen ajellaan ja toivotaan, että kulkupeli pysyy pystyssä!

Opel Kapitän vuosimallia 1939. 6-sylinterinen 2,5 litrainen myly sen pitkällä nokalla kehittää 55 hevosvoimaa.

Fordin T-mallia muistuttava auto, jonka tarkemmat tiedot ovat minulta unohtuneet. Vanteet ovat komeat.

T-mallin Fordia tämäkin auto muistuttaa, mutta nokkakoriste näyttää vieraalta, samoin renkaat ovat hieman liian tyylikkäät. Enpäs veikkaa mitään...

On ennen vanhaankin osattu autoja muotoilla. Voisi oikeastaan sanoa, että silloin juuri osattiinkin, kun auton jokaisen yksityiskohdan muotoa ei sanellut tuulitunneli. Suunnittelijalla oli paljon vapaammat kädet, eivätkä autot olleet toistensa kopioita kuten nykyisin monesti on.

Tyyliä...

... ja lisää tyyliä!

Tässä luonnetta, jonka Rover merkkinä säilytti elämänsä loppuun asti.

Tässä toisenlaista luonnetta. Tällaisilla Bemareilla ilmeisesti ajeltiin teillä ylinopeutta 1950-luvulla. :)

Räyhäkästä olemuksestaan huolimatta tässä ysilössä on "vain" 2,1 litrainen kuutoskone ja tehoa 72 hevosta. Se on BMW:lle hyvin maltillinen. ;) Mainittakoon, että mallin seuraajassa, ulkonäöllisesti samankaltaisessa BMW 502:ssa, oli jo 8 sylinteriä ja tehoa pienimmillään 100 hevosvoimaa.

Museosta löytyy myös sepän paja, jossa vuodesta toiseen on sama auto korjattavana. ;)

Toisaalta ei ihme, että urakka vie aikaa. Sepän täytyy olla melkoinen virtuoosi, jos hän aikoo vielä kiinnittää pöydällä lojuvat männät ja kampiakselin takaisin autoon näin alkeellisilla työkaluilla. ;))

Museon katosta riippuu melkoinen määrä mopoja. Tässä niistä muutama.

Mutta mikäs se tämä on? Pyörä kuin Pelle Pelottoman suunnittelema. Kyllä, kuin suoraan Aku Ankasta! Yksisylinterinen moottori siinä näyttäisi olevan, ilmeisesti matkantekoa on haluttu helpottaa kuskin väsähtäessä. Se onkin ilmeisesti tapahtunut varsin pian matkalle lähdön jälkeen, tuon moottorivirtyksen kun luulisi lisäävän pyörän painoa huomattavasti.

Toinen moottoripyörä - tai siis moottoripolkupyörä, se kai tämän nimi on. Tämä näyttäisi olevan etuvetoinen. Pakoputken paikka on mielenkiintoinen.

Museosta löytyi myös tällainen - niin mikä? Autoko? Ratin paikalla ainakin on jonkinlainen lentokoneen ohjaustanko ja koko runko näyttää kuin se olisi veistetty suoraan potkurikoneesta. Nouseekohan se ilmaan? Ilmeisesti, sillä erikoisuuden vasemmalla puollella oli teksti: "Messerschmitt" ;)

Ilmeisesti edellinen kulkupeli, missä se sitten liikkuikin, on ollut historiallisesti merkittävä, sillä heti pienoismalliosastolle tullessani huomasin samanlaisen auton hyllyssä. Mittakaava 1:18 ja valmistaja Oxford.

Vakavasti puhuen: Autohan oli meillä 1960-luvulla hyvinkin suosittu kääpiöauto ja tyypiltään KR200. Autossa on 9,7 hevosvoiman 2-sylinterinen 2-tahtimoottori. Autot valmistettiin Messerschmittin lentokonetehtaassa Saksassa.

Kuten jo aiemmin olen sanonut, museosta löytyy pienoimallien kohdalta melkein mitä vain ja mitä ei löydy, se kuulema yritetään etsiä jopa halutun värisenä! Halvimmat pienoismallit soveltuvat lasten leikkeihin ja ne ovat silti normi pikkuautoja yksityiskohtaisemmin tehtyjä. Laadukkaimmat pienoismallit ovat lähes kuin katselisi pienennettyä oikeaa autoa. Tietyt rakentajat ovat spesialisoituneet juuri tällaisiin. Mukana ei siis ole markettitason leluhyllyn pikkukautoja.

Volvo 240 kartano. Valmistaja MiniChamps. Mittakaavaa en valitettavasti muista.

Tässä hieman kalliimpaa pienoismallia, jossa muistaakseni oli aidot kumipyörätkin. Tällaisia Ladojahan meillä näkyi liikenteessä paljon 1970-80 luvuilla. Paketin tausta peilaa rumasti ikkunoihin, mitä ei kuvaustilanteessa oikein voinut välttää. Mittakaava 1:18 ja valmistaja on IST.

Renault. "Tippa-Rellu", kuten mallia yleisesti nimitettiin, ilmeisesti johtuen sen pienestä bensankulutuksesta. Valmistaja on Solido. Mittakaava muistaakseni tässäkin 1:18.

Komea 140-sarjan volvo. Valmistaja näkyykin hyvin jännästi tarroitetun paketin alaosassa

Citroen Xsara. Mittakaava 1:42. Valmistaja Norev.

Autot olisivat varmasti vielä paljon hienompia paketin ulkopuolella. Pakkauksia en kuitenkaan ryhtynyt purkamaan. Joissakin liikkeissä kun olen nähnyt ukaasin: "Avattu pakkaus on ostopäätös!" Olisi saattanut tulla kuvausreissulle huomattavia lisäkustannuksia. ;) Täytyypä itsekin joskus vaikka erikoistilata täältä joku kiinnostava malli koriste-esineeksi. Lisäksi valikoimissa on mm. bussit ja traktorit.

Jos jano yllättää, senkin helpottamiseen löytyy tyylikkäitä mukeja lähes joka merkiltä.

Jos jano on suorastaan kaamea, löytyy myös tällaisia hieman isompia mukeja. ;)



Ja löytyy paljon muutakin. Jälleen kerran pintaraapaisuksi tämä jäi, mutta käykääpä itse paikanpäällä jos Kangasalla käytte! Museoon on vapaa pääsy ja sen kahvila on todella hyvä. ;)



nettisivut www.automuseo.com