Kirkkojen tyylikaudet, osa 2 - Keskiaikaiset kirkkomme

Monella saattaa olla käsitys, että keskiajalla kirkot rakennettiin aina kivestä. Se ei ole ihan totuus kuitenkaan. Puukirkkoja on meillä täällä suomessa rakennettu jo siitä asti, kun ylipäätänsä kirkkoja on maassamme rakennettu. Se on vain niin, että puu ei kestä samalla tavoin ajan hammasta kuin kivi. Siksi vanhimmat säilyneet kirkkomme ovat kivirakenteisia. Sarjan ensimmäisessä osassa esittelin Vöyrin puukirkkoa, joka on vanhin yhä käytössä oleva puinen kirkkorakennus maassamme. Se on vuodelta 1626. Sitä vanhemmista puukirkoista ei ole juurikaan jäljellä enää kuin historialliset kirjoitukset, eikä monissa tapauksissa niitäkään. Monen vanhan kirkon sijainti sentään tiedetään. Paikalta saattaa löytyä joskus kasvillisuuden seasta jopa kappale kivijalkaa...

Hyvin vanhoja kivikirkkoja sen sijaan löytyy - jos ei nyt hyvin, niin kuitenkin muutamia. Maamme vanhin kivikirkko löytyy Jomalan kunnasta Ahvenanmaalta. Se on rakennettu noin 1270-1290. Kirkko on jopa käytössä edelleen. Tuosta kirkosta ei ole itselläni kuvaa, joten mennään siis niihin vanhimpia kirkkoja esittäviin kuviin, joita itseltäni tästä blogista jo julkaistuina löytyy ja katsellaan niiden valossa, mikä oli ominaista maamme kirkoille keskiajalla.

Kuvassa on Isonkyrön Vanha kirkko 1500-luvun alkuvuosikymmeniltä. Yleensä vanhimmat meiltä löytyvät kivikirkot ovat suorakaiteen muotoisia ja vailla sen kummempia arkkitehtoonisia erikoisuuksia. Näissä kirkoissa on yleensä pienet sivusiivet molemmin puolin, joista pohjoispuolella olevassa sijaitsi sakasti ja eteläpuolella asehuone. Alttari rakennettiin kirkon itäosaan. Kattona oli korkealle kohoava jyrkkä satulakattokatto. Kellotapuli oli yleensä erillinen ja ainakin tapulin alaosa oli monesti kivirakenteinen. Yleisesti ottaen kirkot olivat ulkoisesti keskenään hyvin samannäköisiä.

Kirkkojen päätykolmiot koristeltiin monesti tilillä erilaisin kuvioin, kuten tässä Hollolan 1500-luvun alussa valmistuneessa harmaakivikirkossa on tehty. Kirkon seinät olivat hyvin paksuja ja vaikutelma monesti suorastaan linnamaisen jyhkeä.

Historian saatossa kirkkojen suurin uhka on ollut tulipalo. Ukkosenjohdattimia kun ei ollut ja kynttilöitä käytettiin paljon niin valaisussa, tunnelmantuojina kuin myös lämmitystarkoituksessa. Historia tuntee monta traagista tapausta, jossa jopa lähes uusi kirkko on tuhoutunut salaman sytyttämänä. Tämän uhkan edessä eivät kivikirkotkaan olleet turvassa.

Sarja jatkuu ensi kuussa.