Kirkkojen tyylikaudet, osa 4 - kertaustyylien aika

1800-luvun loppupuolella alkoi maamme kirkkorakentamisessa arkkitehtooninen ajanjakso, jossa tyylilliset ja taiteelliset yksityiskohdat otettiin jo aikaisemmin käytetystä arkkitehtuurista. Kertaustyylien aikana nämä uudelleen muotiin tuleet tyylisuunnat saivat etuliitteen "uus". Tämän perässä oli sitten sen tyylikauden nimi, mitä arkkitehtuurin pohjana käytettiin. Kirkoissa tyylilajiksi meillä vakiintui uusgotiikka. Näin ajatellen jo uusklassismikin oli periaatteessa eräänlainen kertaustyyli, vaikka se ennen kertaustyyli-nimitystä tyylisuuntana olikin. Kertaustyyliksi sitä ei silti missään nimessä tule kutsua.

Kertaustyyli poistui muodista suhteellisen nopeasti 1900-luvun alkuvuosikymmenille tultaessa kansallisromantiikan nostaessa päätään. Sen varsinainen kukoistuskausi olikin vain 1870-1890. Tyylin luoma uusgotiikka oli kirkkojen rakentamisessa hyvin suosittu tyylisuunta ja tuotti maahamme lyhyessä ajassa kymmenittäin kirkkoja.

En tässä yhteydessä käy läpi tarkemmin uusgotiikan ja ylipäätänsä gotiikan tunnuspiirteitä. Tekstistä kun tulisi liian pitkä tähän yhteyteen ja harva jaksaisi ehkä sitä lukea. Tyyli on sinänsä sen verran tunnettu, että ehkä moni sen kuitenkin tuntee. Yksinkertaistettuna kuitenkin uusgoottisen kirkon monesti tunnistaa sirosta tornista ja korkeasta, kapeasta, holvikaarimaisesta, yleisvaikutelmasta. Tällaisten kirkkojen ikkunat ovat kapeat ja korkeat ja yläosastaan ehdottomasti suipot. Samaa tyyliä ovat myös oviaukot. Tyyliin kuuluvat myös erilaiset pyöreät ruusukeikkunat. Tyylistä on monesti sanottu, että se "tavoittelee taivaita". Katsohan takemmin Jonanneksenkirkon kuvaa. Se on arkkitehtoonisessa tyylipuhtaudessaan hyvä uusgotiikan oppitunti. Yleensä tämän tyylin kirkot ovat länsitornilla varustettuja kivirakenteisia pitkäkirkkoja, mutta kyllä meillä muutamia puukirkkojakin tehtiin, jopa ristikirkkoja, mikä ei ollut tyylille niin tyypillistä. Uusgoottilainen ristikirkko löytyy esimerkiksi Pulkkilasta. Killinkosken kirkko Virroilla puolestaan on uusgoottilainen puinen pitkäkirkko, mikä on harvinaista sekin.

Kertaustyyli oli kovin aliarvostettu arkkitehtuurin suunta monien arkkitehtien ja muiden asiantuntijoiden keskuudessa 1950-luvulta 1970-luvun loppuun saakka,vaikka se oli tuottanut maahamme monen monta todella loisteliasta kirkkoa. Tunnetuimmista voisin tässä mainita esim. vaikuttavan tuplatornisen uusgoottilaisen Johanneksen kirkon Helsingissä ja tavattoman hienon - ite asiassa järjestyksessä ensimmäisen - saman tyylisunnan edustajan, Ylistaron kirkon, "Ylistaron komian kirkon", kuten sitä yleisesti Pohjanmaalla nimitetään edelleen. Ylistaron kirkko on eräs huomattavimpia Etelä-Pohjanmaan maanmerkkejä. Johanneksen kirkko erittäin suosittu turistikohde ja konserttikirkko. Ehkäpä jo nämä kaksi esimerkkiä osoittavat tyylisuunnan vaikuttavuuden. Toisaalta siitä ei ollut edes kysymys. Jotkut aikansa asiantuntijat yksinkertaisesti vain pitivät jo kerran keksityn uudelleen lämmittämistä huonona ajatuksena aikana, jolloin katsottiin, että uusi on ilman muuta hyvää ja vanha huonoa. Uuteen suunnitteluun kun vakaasti uskottiin, eikä välttämättä haluttu hakea oppia vanhoilta mestareilta. Tämä nähtiin taantumuksellisena. Lopputulos olikin sitten monessa tapauksessa laatikkorakentamista ja myöhemmin homevaurioita kun uutta arkkitehtuuria sovellettiin käytäntöön, myös kirkkorakentamisessa.

Vasta 1980-luvulle tultaessa tyylisuunnan arvo lopullisesti ymmärrettiin. Näin myös aikakauden kirkkorakennusten. Tuhoa oli kuitenkin tapahtunut jo monin paikoin. Monia puhdaslinjaisia tyylin edustajia erilaisten rakennusten muodossa ehdittiin jopa purkaa uudemman, muka edistyksellisemmän. arkkitehtuurin tieltä. Tampereelta löytyy tästä erityisen surullinen esimerkki ihan kirkkorakennuksesta, kun vuonna 1968 komea katedraalimainen uusgoottinen Luterilainen rukoushuone purettiin seurakunnan valmistuvan virastotalon tieltä oltuaan käytössä vain vajaat sata vuotta. Jos rakennus oltaisiin säilytetty, se olisi nykypäivänä ainutlaatuinen. Kuvaa minulla ei tuosta rakennuksesta tietenkään ole, mutta onneksi Tampere-seuran arkistoista löytyy. Katsopa tästä.  Tilalle rakennettiin ajalle tyypillinen laatikkorakennus. Sekin lienee nykyisin jo hyvin elinkaarensa ehtoopuolella. Mitähän paikalle seuraavaksi rakennetaan?

Nykyisin tämän tyylisuunnan arvo siis onneksi hyvin ymmärretään ja uusia tämäntyylisiä rakennuksia ei enää käydä purkamaan. Tässä yhteydessä voisin mainita tuon ajan kirkkoarkkitehdeistä erityisesti Josef Stenbäckin, koska hänen ansiostaan meillä on monta erityisen upeaa uusgotiikkaa edustavaa kirkkorakennusta, joista voisin mainita erityisesti Mikkelin tuomiokirkon, Kotkan kirkon ja Kauhavan kirkon. Hänen kätensä jälki on nähtävillä myös monen kirkon peruskorjauksen tuloksena. Viimeisessä kuvassa Näkyvä Euran kirkko on myös yksi hänen piirtämistään kirkkorakennuksista. Stenbäck on maamme kaikkien aikojen tuotteliain kirkkoarkkitehti. Hän piirsi kaikkiaan 74 kirkkoa, joista nuoremmat edustavat rakennustaiteellisesti jo kansallisromantiikkaa. Euran kirkko muodostaa eräänlaisen uusgotiikan ja kansallisromantiikan välisen arkkitehtoonisen synteesin jossa tuleva tyyli on jo selkeästi havaittavissa.

Kertaustyyli oli muodissa vain vain muutaman vuosikymmenen, mutta edelleen moni tuon aikauden kirkko seisoo pakallaan tyylin upeana monumenttina.