Alppivuohi

...Niin, vai mikä tämä nyt taas oli, en muista enää. Oli joka tapauksessa ihan kiva päivä Korkeasaaressa. Niin, ja kiitokset tyttärelle kuvan julkaisuluvan myöntämisestä!

Nurmijärven kirkko

Nurmijärven puinen ristikirkko valmistui vuonna 1793. Sen rakennuspiirustukset laati kirkon vastaavana rakentajana toiminut Matti Åkerblom. Nurmijärven kirkko alkoi olla viimeisiä kirkkoja, jotka rakensi ja suunnitteli kirkonrakentaja, eli periaatteessa "yksi mies". 1800-luvulla kirkkojen rakentaminen siirtyi arkkitehtien työksi ja vastaavasti rakentamisesta vastasivat rakennusalan ammattilaiset.

Kirkko ei ole läheskään alkuperäisesssä asussaan. Alunperin se ei ollut läheskään näin uusklassisen tyylinen. Alunperin katon keskiosassa sijaiseva kattoratsastaja esimerkiksi oli todella pieni kupulyhty ja seinissä olevat pystypilasteritkin on lisätty myöhemmin. Nykyinen ulkoasu on peräisin vuosien 1932-34 peruskorjauksesta.

Tämän kirkon yhteydessä täytyy mainita myös Aleksis Kivi, joka esimerkiksi runossaan "Sunnuntai" kuvaa sitä, kotikirkkoaan, hyvin vaikuttavasti. Kirkon tiedetään tehneen häneen suuren vaikutuksen. Kirkko sijaitsi hänen runossaan järven rannalla. Järven, jota ei enää ole. Nurmijärven kirkkojärveä alettiin kuivattaa 1920-luvulla viljelyskäyttöön ja 1950-luvulle tultaessa se oli hävinnyt kokonaan.

Suurimmillaan kirkkoon on mahtunut jopa tuhat henkeä. Sittemmin on penkkirivien etäisyyksiä hieman väljennetty ja nykyisin istumapaikkaluku on 750.

Alttaritaulu on vuodelta 1832. Kristuksen taivaaseen astumista esittävän taulun maalasi C. P. Elfström. Em. taiteilija maalasi myös saarnastuolin peileissä näkyvät evankelistat.

Sivulehterit ovat suhteellisen pienikokoiset, urkuparvi selvästi isompi.

Parvella näkyy hiukan vuonna 1993 rakennettujen 30-äänikertaisten barokkiurkujen fasadia. Lehtereiden kaiteissa sijaitsevat raamatun apostoleita esittävät maalaukset toteuttivat kirkkoon vuoden 1830 -remontin yhteydessä Eric Broström ja Jacob Gotlied Wickman. Kuitenkin nämä maalaukset maalattiin valkoisen maalin peittoon 1880-luvun remontissa. Maalausten kuurupiiloa kesti vuoteen 1993, jolloin ne löytyivät maalin alta kirkon restauroinnin yhteydessä. Osa maalauksista oli tosin sahattu jopa halki ja käytetty seinärakenteina...

Joku saattaa nyt kysyä, että minkä ihmeen takia nämä haluttiin hävittää niin perusteellisesti. Tällainen toiminta ei ole valitettavasti ainoa tapaus laatuaan. 1800-luvulla ylimääräisiä maalauksia ei kirkoissa erityisemmin suosittu. Joskus olen jopa lukenut, että sen aikaiset papit valittivat, että kirkkokansa keskittyy liikaa kirkon koristelujen katselemiseen saarnan kuuntelemisen sijasta ja että tämä olisi sitten ollut ratkaisu. Lieneekö totta, en tiedä. Kovasti maalaustaidetta kirkoista on kuitenkin onnistuttu aikoinaan hävittämään ylimaalauksilla. Osa on saatu sitten pelastettua tulevissa restauroinneissa.

Kirkon vieressä sijaitseva kellotapuli valmistui pari vuotta kirkon jälkeen. Uudistuksia kokeneen, nykymuodossaan 1800-luvun klassismia henkivän kirkon kellotapuli näyttää niin tyypilliseltä ja tyylipuhtaalta 1700-luvun tapulilta kuin olla voi ja voisi jopa luulla sen alunperin valmistuneen edellisen kirkon yhteyteen!  Tapulin rakentaja on Matti Åkerblom.

Osoite: Aleksis Kiven tie 5, Nurmijärvi

Syksyinen silta

Tästä vain kävelemään syksyä kohti. :)

HYVÄÄ SYKSYÄ!

Alavan kirkko

Olen jo pitkään halunnut saada kuvan aidon betonibrutalistisesta kirkosta. Ai miksi ihmeessä? No ehkä siksi, että ne herättävät niin voimakkaita mielipiteitä. Yleensä kansan syvissä riveissä negatiivisia, mikä on sinänsä ymmärrettävää. Kuopion Alavan kirkko edustaa tätä tyyliä hyvin.

Ennen kuin sanomme Alavan kirkkoa oikopäätä rumaksi, on hyvä ymmärtää, että aikanaan tämä kirkko oli huippumoderni ja rakennustaidon mestarinäyte. Ja että ymmärtäisimme myös sen, että kirkkojen rakentaminenkin on kautta historian ollut tyylillisiä kontrasteja hakevaa. Kun betonibrutalismi tuli, oli siihen mennessä lähes kaikki ajateltavissa olevat tyylikaudet käyty läpi. Oli käyty läpi puukirkkojen pehmeä tunnelma. Oli käyty läpi kivikirkkoarkkitehtuuri lähes kaikissa muodoissa. Piti keksiä jotain aivan uutta ja yksi aikansa esimerkki on kuvassa.

Sääli, ettei kirkko ollut auki kuvauspäivänä. Olen kuitenkin käynyt kirkossa aikaisemmin ilman kameraa. Sen 550-paikkainen kirkkosali on melkoisen avara. Koska ikkunoita ei ole, tulee tunne, että on täysin erillään muusta maailmasta. Rakenne eristää myös hyvin ulkopuolelta kuuluvia ääniä. Jälkikaiku salissa on pitkä ja tulee tunne modernista katedraalista. Kattokin on korkealla. Korkealle korokkeelle rakennetut Kangasalan urkutehtaan 36-äänikertaiset urut näyttävät todellista kokoaan suuremmilta. Alttarille näkee joka suunnasta hyvin.

Kirkko valmistui vuonna 1968 Sveitsiläisen arkkitehdin André Shützin piirustusten mukaan. Se on ollut harvojen kehuma kirkkorakennus, kritiikin kohteena se on ollut sitäkin enemmän. Monesti sitä on haukuttu kansan keskuudessa maamme rumimmaksi kirkoksi. 2010-luvulla kirkkoa suunniteltiin jopa myytaväksi silloisen peruskorjaustarpeen vuoksi. Tänä päivänä kirkko on kunnossa. Sille tehtiin hiljattain arkkitehti Heikki Tegelmanin suunnitelmien johdolla kattava peruskorjaus. Arkkitehti piti kirkkoa suuressa arvossa ja jopa luonnehti sitä yhdeksi hienoimmista tyylinsä edustajista! Jotain sen arvosta kertoo ehkä sekin, että se on nuoresta iästään huolimatta museoviraston suojelema.

Niin tai näin. Kyllä tätä kirkkoa katsomassa kannattaa käydä. Kuten sanottu, myös sisäpuolelta. Ainakin se poikkeaa maamme tavanomaisesta kirkkokannasta huomattavasti.

Osoite: Keihäskatu 5B, Kuopio

Peto kukkapenkissä

Pelottavat on perhosen silmät vaikka olento muuten ihan kaunis onkin... vai voisiko tätä nyt sanoa nappisilmäksi :)

Syksyinen ilta-aurinko