sunnuntai 23. syyskuuta 2018

Nurmijärven kirkko

Nurmijärven puinen ristikirkko valmistui vuonna 1793. Sen rakennuspiirustukset laati kirkon vastaavana rakentajana toiminut Matti Åkerblom. Nurmijärven kirkko alkoi olla viimeisiä kirkkoja, jotka rakensi ja suunnitteli kirkonrakentaja, eli periaatteessa "yksi mies". 1800-luvulla kirkkojen rakentaminen siirtyi arkkitehtien työksi ja vastaavasti rakentamisesta vastasivat rakennusalan ammattilaiset.

Kirkko ei ole läheskään alkuperäisesssä asussaan. Alunperin se ei ollut läheskään näin uusklassisen tyylinen. Alunperin katon keskiosassa sijaiseva kattoratsastaja esimerkiksi oli todella pieni kupulyhty ja seinissä olevat pystypilasteritkin on lisätty myöhemmin. Nykyinen ulkoasu on peräisin vuosien 1932-34 peruskorjauksesta.

Tämän kirkon yhteydessä täytyy mainita myös Aleksis Kivi, joka esimerkiksi runossaan "Sunnuntai" kuvaa sitä, kotikirkkoaan, hyvin vaikuttavasti. Kirkon tiedetään tehneen häneen suuren vaikutuksen. Kirkko sijaitsi hänen runossaan järven rannalla. Järven, jota ei enää ole. Nurmijärven kirkkojärveä alettiin kuivattaa 1920-luvulla viljelyskäyttöön ja 1950-luvulle tultaessa se oli hävinnyt kokonaan.

Suurimmillaan kirkkoon on mahtunut jopa tuhat henkeä. Sittemmin on penkkirivien etäisyyksiä hieman väljennetty ja nykyisin istumapaikkaluku on 750.

Alttaritaulu on vuodelta 1832. Kristuksen taivaaseen astumista esittävän taulun maalasi C. P. Elfström. Em. taiteilija maalasi myös saarnastuolin peileissä näkyvät evankelistat.

Sivulehterit ovat suhteellisen pienikokoiset, urkuparvi selvästi isompi.

Parvella näkyy hiukan vuonna 1993 rakennettujen 30-äänikertaisten barokkiurkujen fasadia. Lehtereiden kaiteissa sijaitsevat raamatun apostoleita esittävät maalaukset toteuttivat kirkkoon vuoden 1830 -remontin yhteydessä Eric Broström ja Jacob Gotlied Wickman. Kuitenkin nämä maalaukset maalattiin valkoisen maalin peittoon 1880-luvun remontissa. Maalausten kuurupiiloa kesti vuoteen 1993, jolloin ne löytyivät maalin alta kirkon restauroinnin yhteydessä. Osa maalauksista oli tosin sahattu jopa halki ja käytetty seinärakenteina...

Joku saattaa nyt kysyä, että minkä ihmeen takia nämä haluttiin hävittää niin perusteellisesti. Tällainen toiminta ei ole valitettavasti ainoa tapaus laatuaan. 1800-luvulla ylimääräisiä maalauksia ei kirkoissa erityisemmin suosittu. Joskus olen jopa lukenut, että sen aikaiset papit valittivat, että kirkkokansa keskittyy liikaa kirkon koristelujen katselemiseen saarnan kuuntelemisen sijasta ja että tämä olisi sitten ollut ratkaisu. Lieneekö totta, en tiedä. Kovasti maalaustaidetta kirkoista on kuitenkin onnistuttu aikoinaan hävittämään ylimaalauksilla. Osa on saatu sitten pelastettua tulevissa restauroinneissa.

Kirkon vieressä sijaitseva kellotapuli valmistui pari vuotta kirkon jälkeen. Uudistuksia kokeneen, nykymuodossaan 1800-luvun klassismia henkivän kirkon kellotapuli näyttää niin tyypilliseltä ja tyylipuhtaalta 1700-luvun tapulilta kuin olla voi ja voisi jopa luulla sen alunperin valmistuneen edellisen kirkon yhteyteen!  Tapulin rakentaja on Matti Åkerblom.

Osoite: Aleksis Kiven tie 5, Nurmijärvi






6 kommenttia:

  1. Jestas, mitä vandalismia! Maalata nyt kauniita kuvia piiloon! Pirteän keltainen väri valittu ulkopuolelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Kyllä näihin monenlaisia historiallisia yksityiskohtia ja ihmeellisyyksiä liittyy. Tämä on nätti kirkko ja oli mukava käydä sitä katsomassa.

      Poista
  2. Onpa mielenkiintoista historiaa.
    Oh, järvi kuivattiin, ei nähtävästi viljelymaata löytynyt muutoin riittävästi. Joteskin harmillista järven/luonnon kannalta.

    Kirkko on kaunis.
    Yllättävä on kellotapulin alaosan vahva punainen väri. Mitenköhän väri valikoitui..:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä. Toisaalta nykyihminen ei varmaankaan enää osaa sitä järveä kaivata.

      Tuo tapulin väriyhdistelmä on itse asiassa hyvin suosittu eri tapuleissa. Sitä en tosin tiedä, oliko tuo tapulin alkuperäinen väritys.

      Poista

Kiitos kommentistasi!