Keski-Suomen Ilmailumuseossa

Kesällä tuli ensimmäistä kertaa käytyä Jyväskylässä Tikkakosken ilmailumuseossa. Kameran kanssa, tietty. Käymisen arvoinen paikka! Tämä kuvareportaasi museosta vuodelta 2012 on noussut noussut ylivoimaisesti luetuimmaksi ja katsotuimmaksi blogissani. 

 

Jo museon pihassa odottivat maamme ilmavoimien entiset päähävittäjät: Saab 35 Draken ja Mig-21 -koneet.

Saab 35 Drakenia valmistettiin vuosina 1955-1974. Ensimmäiset Drakenit tulivat meille vuonna 1966 ja niillä lennettiin viimeinen lento vuonna 2000. Sitä ennen koneita oli vähitellen romutettu, pistetty muistomerkeiksi tai museoitu. Jokunen kone on varastoitukin.

Kone saavutti parhaimmillaan kaksinkertaisen äänen nopeuden, eli se oli nopeampi kuin nykyisin käytössä olevat F18-Hornet  -koneet. Kone oli myös erittäin luotettava; Vain kaksi Drakenia tuhoutui maamme ilmavoimissa koko niiden palvelusaikana. Myös lento-ominaisuudet olivat hyvät.

MiG-21. Maailman eniten valmistettu yliääninen suihkukone. Ilmavoimillamme nämä olivat aktiivikäytössä vuosina 1963-1986, mutta muutamia yksilöitä käytettiin senkin jälkeen ja viimeinen tämän konetyypin lento tapahtui maassamme vasta vuonna 1998. Kone on yli kaksinkertaisella äänen nopeudellaan ilmavoimiemme nopein hävittäjä näihin päiviin asti.

Lähellä pääsisäänkäyntiä oli hupaisasti maalattu hävittäjä. Päättelin sen olevan Mig-15, kunnes museon kokoelman hyvin tunteva Mikko Nieminen kertoi koneen olevan pykälää suurempi Mig-17F. Eikä ihan tarkalleen sekään, vaan kone on entinen Puolan ilmavoimien käyttämä ja siellä lisenssillä valmistettu Mig-17F, joka lisenssiversiona tottelee nimeä Lim-5. Maahamme on 1990-luvun alussa tuotu yksityisesti kaksi Lim-5 -konetta, joista toinen on nyt tässä iloisesti museoon saapuvia ilmailun ystäviä tervehtimässä. Koneesta  voit halutessasi lukea lisätietoja  Mikon kommentista sivun alalaidalta.

Aivan pääoven tuntumassa oli vielä jalustalle nostettuna Folland Gnat -torjuntahävittäjä, jollaisia ilmavoimillamme oli 12 kappaletta vuosina 1958-1972.

Kone osoittautui maamme olosuhteissa varsin ongelmalliseksi, eikä meillä aloitettu sen lisenssivalmistusta, kuten oli alunperin suunniteltu. Teknisistä ongelmistaan huolimatta kone oli ketterä ja suorituskykyinen ja sillä rikottiin maassamme ensimmäisenä äänivalli vuonna 1958.

Ensimmäisen maailmansodan aikainen Breguet 14 A2 -kaksitaso tervehti tulijaa välittömästi museon sisälle tultaessa. Näitä kaksitasoja oli ilmavoimillamme vuosina 1919-1927 käytössä peräti 38.

Mig-21:n ohjaamo. Täällä voivat vierailijat vapaasti istua. Konetyyppiä pidettiin lento-ominaisuuksiltaan erittäin hyvänä.







Kotitekoinen lentokone Tiira on rakennettu 1973 ja sillä lennettiin vain neljän vuoden ajan. Kone on rakennettu ainoastaan lennokkirakentamiseen pohjautuvalla ammattitaidolla!








Mig-21:n nokkaosa ulkoapäin kuvattuna

Toisen maailmansodan aikainen upeasti entisöity Bristol Blendheim -pommikone oli museon suurimpia koneita. Ilmavoimillamme oli näitä peräti 99 kappaletta, mutta nyt tämä hiljattain entisöity kone on ainoa säilynyt yksilö koko maailmassa.

Koneita pystyi katselemaan myös museota kiertäviltä parvekkeilta. On tuo Blendheim varmasti ollut valtavine siipineen ja -moottoreineen vaikuttava ilmestys taivaalla, vaikkakin tuota vaikuttavuutta tositoimissa tuskin kukaan ajatteli. Suurista tähtimoottoreista lähtevä matala tasainen jylinäkin on aivan toisenlainen kuin nykyisissä potkuriturbiinikoneissa.

Jos väsymys yllättää, niin täällä voi hetken istua:) Kuomua en sentään saanut vedettyä alas. Ei siellä totisesti paljon tilaa matkatavaroille ole! Eikä hame päällä tuonne kannata edes yrittää, mikä arvon naisväen kannattaa ottaa ennen museoon lähtöä huomioon. :) Valokuvanhan tuolta saa varsin veikeän...

Tämä on siis oikeasta Saab Drakenista leikattu nokka, eikä suinkaan jokin museota varten valmistettu laite, samoin kuten tuo aikaisempi Mig:inkin nokkaosa.

Iljushin Il-28R -pommikone. Kone suunniteltiin 1940-luvun lopulla, ja jossain päin maailmaa se oli käytössä vielä 1990-luvullakin. Maamme ilmavoimilla oli käytössä neljä tällaista konetta vuosina 1961-1981.

Iljushin-28R -koneen pystöampumo. Tositilanteessa tuolla tuskin on ollut mikään mukava olla kioskinpitäjänä. Pyrstö varmasti on huojunut tuulesta ja väistöliikkeistä sinne tänne ja tehnyt viholliseen osumisen arpapeliksi. Tätä kioskia lähestyvät asiakkaatkaan tuskin ovat olleet sieltä ystävällisimmästä päästä...

Il-28R -koneen suihkumoottorit nököttivät koneen alla.

Vielä yksi kuva, niin näkyy kone kokonaan. Kone oli erittäin menestynyt aikanaan.

Saab 91D Safir. Ilmavoimiemme alkeiskoulutuskone ennen Vinkaa  1960-luvun alusta 1980-luvun alkuun. Safirissa oli ylös nostettavat laskutelineet joita nykyisissä Vinka-koneissa ei ole. Safir oli myös Vinkaa nopeampi.

Nykyisin maassamme on vain kolme lentokuntoista Saab Safir -konetta

Etualla koneen 180-hevosvoimainen Lycoming-moottori.

 Jo museon pihalla nähdystä Folland Gnat -hävittäjästä olikin jo aikaisemmin esittelyä...

Tuohon "Kreivi von Rosen" -nimeen palaamme vielä tuonnempana..

Sama kone vielä takaapäin kuvattuna.

Tässä vuonna 1952 ensilentonsa lentänyt Mil Mi-4 -kuljetushelikopteri. Suomen ilmavoimilla oli näitä kolme vuosina 1962-1979.

Kopteri on suuri. Sen pituus on yli 25 metriä ja pääroottorin halkaisijakin 21 metriä.

 Valmet Vihuri oli ilmavoimiemme pääharjoitushävittäjä vuosina 1953-1959. Näitä meillä oli kaikkiaan 51 kappaletta.

Koneilla lennettiin todella paljon, mutta niille sattui myös paljon onnettomuuksia, minkä johdosta niistä luovuttiin suhteellisen aikaisin. Vaikka osa onnettomuuksista johtuikin koneen huolimattomasta käytöstä, kone asetettiin lentokieltoon vuonna 1959. Sittemmin monet koneet romutettiin useiden epäonnistuneiden myyntiyritysten jälkeen.

Messerchmitt BF 109. Kone oli ilmavoimiemme päähävittäjä vuosina 1943-1954 ja niitä oli ilmavoimilla yhteensä 159 kappaletta.

Kone oli valtavan tehokas. Sen  Daimler-Benz DB 605 A -moottorin teho oli peräti 1475 hevosvoimaa !!

Kuvan yksilö, MT-507, teki maassamme tämän konetyypin viimeisen lennon.

 Lentokoneiden moottoreita oli museossa paljon. En tosin muista, millaisesta koneesta nämä moottorit oli irrotettu. Nämä ovat rivimoottoreita enimmän osan mäntämoottoreista ollessa tähtimoottoreita. Kannen yläpuolista nokka-akselia ei ollut luonnollisesti yhdessäkään.

Focke-Wulff FW 44 J Stieglitz -tähtimoottorissa oli melkoinen koteloimaton työntötankovivusto. Ilmeisesti se kuitenkin "lajitoveriensa" tapaan pysyi kunnossa suht hyvin.

Jotenkin huvittavan näköinen oli tämä Fokker D.XXI. Hävittäjä oli suorituskyvyltään vaatimaton ja lento-ominaisuuksiltaan kokemattoman käsissä oikukas. Talvisodan alkaessa ilmavoimillamme oli yhteensä 40 tällaista konetta. Tuossa sodassa Nämä Fokkerit kantoivatkin ilmapuolustuksemme päävastuun, ja puutteistaan huolimatta niillä saavutettiin ilmataisteluissa monia voittojakin.

Kone on erittäin harvinainen. Alkuperäisiä entisöityjä koneita on tämän lisäksi vain yksi koko maailmassa.

Museossa oli myös toinen Messerschmitin näköinen hävittäjä, josta en tarkempia tietoja jälkeenpäin löytänyt, mutta josta nimimerkki "Ironmistress" informoi minulle seuraavaa:

"Tuo oliiivinvihreä "toinen Messerschmitt" ei itse asiassa ole Messerschmitt lainkaan, vaan VL Pyörremyrsky, Suomessa suunniteltu hävittäjäkone, josta oli tarkoitus tulla Brewsterin korvaaja. Siinä on sama moottori kuin Messerschmittissä, mutta se on muutoin täysin suomalainen konstruktio. Sota ehti loppua ennenkuin sarjatuotanto ehdittiin aloittaa, mutta prototyyppi valmistui ja sillä lennettiin. Konstruktio oli niin onnistunut, että sarjatuotanto olisi voitu aloittaa lähes välittömästi."

Paljon kiitoksia näistä tiedoista!

Focke-Wulf Fw 44 Stieglitz -kaksitasoja oli meillä ilmavoimien käytössä vuosina 1940-1960.

Tämä hauskasti Turreksi nimetty kaksitaso on de Havilland D.H.60 Moth, jollaisia maamme ilmavoimilla oli vuosien 1929-1944 aikana yhteensä 23.

Martinsyde F.4 Buzzard -yksilö oli varustettu suksin. Näitä koneita oli ilmavoimillamme 15 ensimmäisessä maailmansodassa, mutta nyt tämä entisöity kone on ainoa koko maailmassa.

Mignet HM-14 Pou du Ciel. Tätä itse rakennettavaa, myös nimellä "Taivaankirppu" -tunnettua pomintakeista pienkonetta alettiin valmistaa vuonna 1934. Myös maahamme näitä tilattiin useita. Useiden vakavien lentoturmien jälkeen konetyyppi asetettiin lentokieltoon useissa maissa, meillä vuonna 1939 ja sen suuri suosio romahti.

Tämä esillä oleva kone on replika alkuperäisestä koneesta.

Tämä Gourdou Leseurre -hävittäjä oli suorastaan tyylikäs. Ilmavoimillamme oli näitä käytössä vuosina 1923-1931 yhteensä 20 kappaletta. Tämä kone, GL-22, lensi tämän konetyypin viimeisen lennon maassamme. Koneen moottori on 180 hevosvoimainen.

Konetta valmistettiin suhteellisen pieni määrä ja ilmeisesti tämä on ainoa säilynyt yksilö koko maailmassa.

Kun koneissa ei ollut starttimoottoreita, ne käynnistettiin potkurista pyöräyttämällä.

Jossain vaiheessa nousin jälleen tasanteelle, josta tämä legendaarinen DC-3, "Dakota", on kuvattu. Konetyyppi lensi ensilentonsa jo 1935 ja on yksi kaikkien aikojen menestyneimmistä lentokoneista.

Voimalaitteina koneessa on kaksi  1200 hevosvoimaista mäntämoottoria jotka pyörittävät kolmelapaisia potkureita.

Tämä kyseinen yksilö, rekisterinumeroltaan DO-4, palveli Suomen ilmavoimissa kuljetuskoneena vuosina 1960–1984. Suomesta löytyy edelleen yksi lentokuntoinen siviilirekisterissä oleva DC-3 -kone. Maailmanlaajuisesti näitä koneita on vieläkin lentokuntoisina yli 400 kappaletta.



Mig-21 -hävittäjä takaapäin kuvattuna.

Tämä maailman ainoa säilynyt Brewster F2A "Buffalo" -hävittäjä syöksyi Karjalassa palavana järveen vuonna 1942 ja löydettiin sieltä vasta vuonna 1998. Mainittakoon, että koneen lentäjä selvisi rysäyksestä hengissä ja rämpi pitkän matkan huonoissa olosuhteissa päästäkseen ihmisten ilmoille.

Tämä restauroitu Suomen ilmavoimien entinen hävittäjä on lainassa Yhdysvaltain ilmailumuseolta National Naval Aviation Museumilta kesään 2013 -saakka. Kone on nyt täsmälleen siinä kunnossa kuin se oli järvestä nostettaessa.

Mikään pieni kone tämä hävittäjä ei ollut. Sen valtavassa tähtimoottorissa oli 940 hevosvoimaa!

Mielenkiintoinen konstruktio oli myös tämä De Havilland DH-115 Vampire Trainer T. MK55. Kone oli suomen ilmavoimien ensimmäinen suihkukäyttöinen koulutuskone ja tämä konetyyppi oli meillä käytössä vuosina 1953-1965.

Tämä Fouga CM170 Magister oli meillä suihkukoneiden koulutuskoneena vuosina 1958–1988. Niitä oli meillä yhteensä käytössä 80 kappaletta, joista kaksi on edelleen yksityisomistuksessa lentokuntoisina. Lisäksi muistomerkkeinä ja museoituna on monia yksilöitä, kuten tämä FM-45.

Koneen  Turbomeca Marboré -suihkuturbiini piti hyvin persoonallista, ujeltavaa ääntä, minkä vuoksi kone saikin meillä lempinimen "Kukkopilli". Suoritusarvot olivat vaatimattomat. Mm. huippunopeus oli vain 650km/h.

Koneessa ei ollut heittoistuinta, minkä vuoksi sille sattui kymmenen kuolonuhreja vaatinutta onnettomuutta.

Tämä Thulin Typ D Replika on nimensä mukaisesti replika, eli se on uusi kone, joka on rakennettu täysin esikuvaansa vastaavaksi. Alkuperäisiä koneita ei ole enää missään. Näitä koneita oli meillä käytössä kaksi kappaletta ensimmäisessä maailmansodassa.

"Kreivi von Rosen" luki useassa näyttelyn koneessa. Tämä ruotsalainen, vuosina 1879-1948 -elänyt  kreivi, nimeltään Eric von Rosen, oli filosofian kunniatohtori, lahjoittaja, tutkimusmatkailija ja etnografi. Hän lahjoitti maamme ilmavoimille ensimmäisen lentokoneen vuonna 1918. Kone oli tässä kuvassa näkyvän replikan kaltainen Thulin Typ D.

Tutkan näyttötauluja "valvontahuoneessa"...

...Sekä itse tutkat ilmailumuseon pihamaalla.
























Edellä kuvattu on vain osa ilmailumuseon suuresta tarjonnasta. Museo on todella käymisen arvoinen paikka jokaiselle ilmailusta kiinnostuneelle. Pääsymaksu oli vuoden 2012 -elokuussa maltilliset 6€ / 3€.

Museon osoite on Tikkakoskentie 125, Tikkakoski