Pokkari lentokonekuvauksessa

Jonkin aikaa sitten sain käyttööni kakkoskameraksi Olympus XZ-1:n.  Ammattilaisen taskukameraksikin mainostetun pienen mutta tukevarakenteisen pokkarin. Rajalassa tätä viidensadan euron pokkaria myytiin tarjouksella alle parinsadan. Olen ollut siihen erittäin tyytyväinen. Ajattelin nyt selvittää pienokaisen mahdollisuuksia lentokonekuvauksessa, eli pistää sen oikein tosi koitokseen. Tämä on raportti eräästä kuvausmatkasta noin parin viikon takaa.

Olen kuvannut järkkärin rinnalla tällä pikkukameralla jo kohtuullisen paljon ja päässyt sen kanssa sinuksi ainakin perussäätöjen osalta. Kuvalaatu on keskimääräistä suuremman kennon ( 1/1.63"), maltillisen megapikselimäärän (10)  ja suuren valovoiman (F1,8) ansiosta pokkarikameraksi mielestäni peruskuvauksessa suorastaan erinomainen. Koska zoomikin on maltillinen 3-kertainen (kinokoossa 28-110mm), valovoimaksi on vielä telepäähänkin saatu F2,5. Kamerassa on samanlainen ohjelmavalitsin kuin järkkärissä ja siitä löytyy mm. P, S, A ja M -asennot. Lisäksi tietenkin täysautomaattitila  ja muutamia valmiita esiasetuksia. Erityisen kätevä ominaisuus on arvojen säätäminen objektiivin ympärillä olevasta renkaasta. Tosin säätömahdollisuudet eivät ole järkkärin veroiset; pienin aukko esimerkiksi on F8. Tarkennuspisteen valinta on helppoa ja nopeaa. Kameran tarkennus on 11-pisteinen. Jopa salamakenkä löytyy. Etsintä sen sijaan ei näin pieneen kameraan ole saatu mahdutetuksi. Salamakenkään  tosin saa lisävarusteena digitaalisen etsimen, mutta hinta on aika suolainen.

Eipä sitten muuta kuin kamera takin taskuun ja matkaan kohti lentokenttää. Tästä tulee ainakin kuvaustarvikkeiden osalta helppoa kuvaamista. En ottanut mukaan jalustaa tai edes monopodia. Katsotaan nyt, kuinka pärjätään ilman minkäänlaista oheisrekvisiittaa!


Lähes ruuhkaa

Kiitotien 06:n  -päässä olevalla pienellä parkkialueella näyttää olevan paljon spottereita. Näen muutamia nuoria miehiä superzoom-kameroiden, retkijakkaroiden ja termospullojensa kanssa sekä yhden järkkäriä heiluttavan hiukan vanhemman mieshenkilön. Paikalle ajaa vielä yksi auto lisää. Sieltä astuu ulos vanhempi mies pitkäputkisen ison järkkärin kanssa. Alkaakin olla tämä parkki täynnä. Pysäköin tien viereen. Väkeä on keskimääräistä enemmän, mutta toisaalta ilma on kaunis. Mieleen tulee silti väkisinkin, mitä täällä odotetaan, jotain erikoisuuttako? 

Seuraavaksi alkaisi vajaan kilometrin käveleminen sopivaan kuvauspaikkaan pääsemiseksi. Mietin, kuvaisinko vain tästä, en kehtaa. Nämä kaverit kun tietävät varsin hyvin, miten vastavaloon otetut kuvat onnistuvat ja nauravat partoihinsa. Ei, minä kävelen vakiopaikalleni. Tuntuu että kameranikin alkaa herättää hilpeyttä jo parkkipaikalla. Näissä kuvioissa kun yleensä koko on se, joka ratkaisee.

Sopivaan paikkaan päästyäni huomaan, että vähän matkan päässä samaa paikkaa lähestyy mies uskomattoman, reilusti yli puolimetrisen telezoomin, jalustan ja suuren järkkärin kanssa. Nyt alkaa tuntua jo perin kiusalliselta. Siirryn pienen pokkarini kanssa syrjään ja annan todelliselle ammattilaiselle tilaa. 

Paikalta paetessani Ammattilainen kävelee ohi. Katson ja kunnioitan. En ole koko elämäni aikana nähnyt noin isoa putkea. Ämpärin kokoinen tötsä sen jatkona on ilmeisesti vastavalosuoja. Tarvitaankohan kuvaukseen kaksi henkilöä. Toinen käyttää kameraa ja toinen kannattelee putkea. Painoa lienee melkoisesti. Vai riittäisikö jalusta sittenkin nipinnapin kannattelemaan koko arsenaalin.  

Oma kamerani näyttää äskeisen näyn jälkeen pienentyneen vielä entisestään. Kai sitäkin pitäisi säätää. Päivä on sen verran kirkas, että ISO-arvoksi valitsen pienimmän mahdollisen, eli 100. Valitsen valonmittaukseksi keskustapainotteisen mittaustavan ylivalotuksen estämiseksi. Kuvattava kone kun mitä todennäköisimmin on valkoinen. Eipä sitten varmasti pala puhki kuvassa. Tarkennukseksi luonnollisesti yhden pisteen tarkennus kuvan keskelle. 

Aukoksi mahdollista saapuvaa suihkukonetta varten valitsen F8. Sitä ilmakuva-ammattilaiset ovat suositelleet ja pienempää ei tästä kamerasta itse asiassa löydykään. Jos taas lähestyvä kone on potkurikone, täytyy pelata aukon sijaan valotusajalla; sen tulisi olla tarpeeksi pitkä, että potkurin liike näkyy, muttei kuitenkaan niin pitkä, että tärähdysvaara kasvaa kohtuuttomaksi. Vanhasta muistista säädän valotusajaksi 1/160... Katsotaan kumpi sieltä tulee ja toimitaan sen mukaan.


Nyt kuvataan!

Horisontissa näkyvät lähestyvän koneen kirkkaat valonheittimet. Potkurikone, hyvä! Yritän seurata sitä etsimen sijaan takanäytöltä. Nyt huomaan heti, että tarvittaisiin sitä etsintä; auringonpaiste peilaa näyttöön pahasti, eikä konetta tahdo kunnolla näkyä. Kuvaaminen muuttuu hetkessä hiukan paniikin omaiseksi tuuripeliksi. Pilvisellä säällä tämä olisi huomattavasti helpompaa.

Esimmäinen kuva ylivalottuu pahasti; Potkuri kyllä pyörii, mutta aukkoarvon olisi pitänyt mennä huomattavasti pienemmäksi. Päätän, että jos seuraava kone on potkurikone, säädän valotusajaksi 1/250. Se on liian lyhyt, mutta valotusmittari herjaa jo tälläkin arvolla kuvan tulevan ylivalotetuksi. Kompromisseja on pakko tehdä, ei voi mitään. Toivotaan, että ylivalotus pysyy maltillisissa lukemissa.

Seuraavakin kone oli onneksi potkurikone, joten testausmahdollisuudet jatkuvat. Kuva on alla.


OH-ATE. Kuten kuvasta näkyy, kuva ylivalottui jonkin verran. Potkureissa näkyy liikettä kohtuullisesti tälläkin suljinajalla, mutta yhtään lyhyemmäksi en enää säätäisi. Valotuksen mittaustavalla tai muulla ei tässä tapauksessa ole mitään merkitystä, jos aukko ei mene tarpeeksi pieneksi ja kennolle tulee liikaa valoa. Aukon olisi tässä tapauksessa ollut hyvä mennä hitusen pienemmäksi jo suuremman syväterävyydenkin takia; Nythän kone ei ole kaikilta osin tarkka.

Kokonaisuutena kuitenkin mielestäni kohtuullinen kuva taskukameralla otetuksi. Flightforumille en kuitenkaan tätä laittaisi. Jäsenenä tiedän, että lunta tulisi tupaan heti. 

Suihkukoneita kuvattaessa sen sijaan pokkarilla voi onnistua jopa hyvinkin. Suljinaika kun säätyy lähes rajattomasti aukonsäätötilaa käytettäessä. Tällä kameralla aukkoarvo pitää olla ihan tapissa, eli F8. Kuvauskulmasta riippuen tuokaan ei ole välttämättä ihan tarpeeksi pieni, mutta kuitenkin tällä aukolla ylivalotuksesta ei ole pelkoa ja konekin tulee kohtuullisen teräväksi keulasta pyrstöön saakka.

Samassa hoksaan, että tässä kamerassahan onkin kolme aukkoa valovoimaa pienentävä ND-suodin estämässä ylivalotusta. Jes! Seuraavassa koneessa käytän sitä.


Hiljaista on platalla

Kuinka ollakaan, Malagan kone on toista tuntia myöhässä ja se on vielä jo todella paljon muutoinkin kuvaamani RyanAirin 737. Siis ei potkuri- vaan suihkukone. Seuraava potkurikone tulee vasta kolmen tunnin päästä. Hoh heijaa! Nälkäkin alkaa tulla, vilu on ollut jo alusta asti.

Huomaan, että ammattikuvaajammekin puolimetrisine objektiiveineen on laskeutunut valtaistuimeltaan korkealta kumpareelta ja kävelee kohti. Mietin, odotanko, annan hänen kävellä ohitse ja otan tuosta tuhannen taalan tötteröstä takaapäin vaivihkaa kuvan. Jotenkin kunnioitus on sen verran suuri, että jäi ottamatta. Ehkä muiden kuvaajien läsnäolokin vaikutti. Mahtoi saada melkoisia otoksia. Olikohan kyseessä kuvaus jotain esitettä varten vai mikä, en tiedä.

Sanotaan että routa porsaan kotiin ajaa. Nyt on niin kova viima, että päätän, että tämä porsas lähtee nyt!

Kuvasaalis jäi hyvin surkeaksi. Kauas kiitoradalle 06 näytti laskeutuvan muutama ilmavoimien potkurikone ja sieltä lähti jokin pienehkö matkustajakone, mutta sen radan päähän en enää kuvaamaan siirry. 


No kannattiko?

Loppupäätelmänä voisi todeta, että pokkarilla on mahdollisuudet saada ihan kelvollisia kuvia suihkukoneista ainakin, mikäli säätöjä yhtään löytyy. Sen sijaan potkurikoneen oikeaoppinen kuvaaminen on pokkarilla varsinkin kirkkaalla säällä säätömahdollisuuksineenkin melko haasteellista; Potkuria on vaikea saada kuvissa pyöriväksi, koska valotusaika muodostuu kirkkaalla ilmalla liian lyhyeksi. Jos taas valotusaika asetetaan tarpeeksi pitkäksi, kuva helposti ylivalottuu, koska aukko ei mene vastaavasti tarpeeksi pieneksi. Vaikein tilanne on, jos kamerassa ei ole minkäänlaisia manuaalisia säätöjä, vaan ainoastaan erilaisia asetuksia erilaisiin kuvaustilanteisiin. Silloin täytyy toivoa, että juuri oikeanlainen asetus ja kuvaustilanne kohtaavat. Oman haasteensa kuvaamiseen tuo etsimen puuttuminen, mikä on ilmailukuvauksessa suuri puute. Joistakin pokkareista tosin etsinkin löytyy, se on näissä kuvioissa korvaamaton. Eniten lopputulokseen vaikuttava seikka löytyy silti edelleen kameran ulkopuolelta; Se kävelee kahdella jalalla ja esittelee tuotoksiaan vaikkapa täällä googlen bloggerissa :D



PS. Reilun viikon takainen blogiartikkelini "Rakennustaidon mestarit" kuvamateriaali on myös kuvattu tällä kameralla. Siitä voit katsoa kuvanlaatua hiukan enemmän:)


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ylivieskan kirkko - Kuvaesittely

Kangasalan kirkko

Koskenpään kirkko