Illanviettoa Helsinki-Vantaalla

Muutama viikko sitten ulkoilutin kameraa Uudellamaalla. Haaviin (kameraan siis) tarttui yhtä ja toista mielenkiintoista. Pakollinen perinne oli myös vierailu Helsinki-Vantaan lentoasemalla. Katriinantiellä on hyvät maksuttomat kuvauspaikat, joista koneita pääsee itse asiassa bongailemaan jopa paljon lähempää kuin vakiopaikallani Tampere-Pirkkalassa. Minkähän takia muuten nuo lentokentät ovat usein yhdistelmänimiä? No, ehkä ei ihan aina sentään, mutta nyt asiaan ja silmät kiitotielle!

Lufthansan A321-200 lähtökiidossa...

...ja sama kone taivaalla. Rekisterinumero on D-AIQA, jos se jotakin kiinnostaa.

Vielä toinen Lufthansalainen, tosin tämä kone on hieman edellisiä pienempi A321-100. Rekisterinumeroa en saanut tästä talteen.

Embraer ERJ-190 juuri kiitoradalta nousseena.

Toinen Embraer. Rekisteritunnukseltaan OH-LKE.

OH-LXH eli A320-200.

Edellisen kuvan kone hetkeä myöhemmin.

LY-GGC. Tästä melkein tuli UFO, mutta onneksi sain rekkarin talteen. Kyseessä on siis B737-300 eli tämä kone ei ole se Boeingin sarjan lippulaiva, edelleen maailmanlaajuisessa lentokiellossa oleva 737-8 max, joka syöksähteli turhan innokkaasti maahan nousun jälkeen, vaan lähes 30 vuotias veteraani, joka on tainnut olla jostain syystä jo monta vuotta ilman teippauksia. Tosin historiansa mukaan se näyttää olleen vuokrattunakin monelle lentoyhtiölle. Nykyistä omistajaa en saanut pikahaulla selvitetyksi.

Pahus! Juuri kun olin vaihtamassa kuvauspaikkaa, tuli tämä iso A330-300. Sääli. Toisaalta jos tulija olisi ollut Finskin lippulaiva A350-900, olisin haronut hiuksiani harmista.. Se on oikeasti iso ja komea kone!

British Airwaysin A320-232 rekisteriltään G-EUYE nopeasti ilmaantuvan auringon aikaan saamassa ylivalotuksessa.

Edellisen kuvan kone Yritin nopeasti korjailla valotusta.Vieläkin tuota näyttää olevan ihan tarpeeksi.

PH-DWS, eli Embraer ERJ-135. Lentoyhtiö on Jet Netherlands.

 Vielä lopuksi Ukraine Internationalen ERJ-190...

...sekä kuva lentoaseman rakennuksista kaukaa kuvauspaikalta katsottuna. Kiitos katsomisesta!

1960-1970 -lukujen autojen näyttely

Tässä eräänä päivänä tuli taas käytyä Vehoniemen automuseossa, jonka olen esitellyt  useissa aikaisemmissa julkaisuissa. Jos aihe kiinnostaa tarkemmin, voit etsiä lisätietoja museosta sivuston sisällysluettelon kohdasta "Automuseo". Lue nyt kuitenkin tämä juttu ensin.

Tällä hetkellä museossa näytti olevan pääteemana 1960-1970 -luvun autot. Itselleni 1970-luvun alkupuolella syntyneenä tässä sarjassa oli monta mielenkiintoista nostalgista automerkkiä ja -mallia. Kurkataanpa tarkemmin.

Aivan klassikolla alkoi kierros. Yksi aikamme suosituimmista automalleista oli suosittu jo 1970-luvulla. Pitkä on ollut Corollan taival, eikä ymmärtääkseni edes kovin mutkainenkaan. Tällaista väriä en lapsuudestani tosin muista. Yleensä nämä olivat ankean harmaita tai sitten sinapinkeltaisia. Valkoisiakin joskus näkyi. Tämä Ferrarinpunainen on hyvin tyylikäs.

Datsun 160J. Näitä Datsuneita oli 70-80 -luvuilla paljon yksinkertaisilla mallimerkinnöillä 100 (100A), 120A, 140A jne. Tuo numero kertoo koneen iskutilavuuden. Kuvan autossa se on 1600 kuutiota, mikä oli kohtuullisen paljon tuohon aikaan, mutta ei auto silti mikään raketti ollut. Tekniikan maailman mittauksissa kiihtyvyys 0-100km/h oli 14,2s.

Yleensä mallimerkinnän perässä oli jokin kirjain, kuten tässä tapauksessa "J". Yleisin taisi olla "A", jonka nimellä alkuaan valmistettiin legendaarista 100A:ta, tai myöhemmin isompien moottorien aikana 120A tai 140A Cherryä tai merkinnällä "Y" edellisen porrasperäversiota, Sunnyä. Kaikki mallit ovat olleet hyvin suosittuja, tämä kuvan 160J sen sijaan jo harvinaisempi.

Upea Saab 99, josta mallista myöhemmin kehittyi suosittu 900 sekä vähän aikaa tuotannossa ollut 99:n ajanmukaistettu malli Saab 90.

Saabeissa on aina totuttu näkemään hyvin persoonallisia teknisiä ratkaisuja. Esim 9-sarjalaiset, mukaan lukien 92, 95 ja 96 -mallit olivat kaikki etuvetoisia, mikä oli varsin edistyksellistä aikakaudellaan. Niissä oli erikoisena piirteenä myös se, että etuvetoisuudesta huolimatta moottori oli sijoitettu eteen pitkittäin, ei poikittain ja vaihteisto sijaitsi sen alla. Saab oli myös erittäin merkittävä turbomoottoreiden kehittäjä. Jotkut huoltotoimenpiteet koettiin muita automerkkejä vaikeammiksi ja syntyi käsite "Saabismi". Ajo-ominaisuuksiltaan ja mukavuudessa Saabit olivat aikaansa selvästi edellä. Ne olivat myös hyvin turvallisia kolaritilanteissa.

Tässä yhteydessä täytyy vielä mainita, että tämä maineikas, alunperin lentokonevalmistajana tunnettu tehdas ajautui konkurssiin vuonna 2009. Merkki katosi autonvalmistuksesta lopullisesti vuonna 2012 useiden pelastusyritysten jälkeen. Monet jäivät merkkiä kaipaamaan. Pienenä lohdutuksena voi todeta, että lentokoneiden valmistus jatkuu edelleen.

Mazda 1200 ei saavuttanut maassamme Datsuneihin tai Toyotoihin verrattavissa olevia myyntilukuja. Ongelma mallissa olivat huonot, suorastaan vaaralliset ajo-ominaisuudet. Moottori oli sinänsä pirteä. Tosin edellä mainitun huomioon ottaen en ole ihan varma, oliko se siunaus vai kirous...

Datsun Bluebird vuosimallia 1967 näyttää omaan silmääni muotoilultaan jopa aikalaistaan vanhemmalta. Tämä ehkä selittyy sillä, että uusi korimalli julkaistiin jo samana vuonna. Tiesitkö muuten, että viimeinen Bluebird valmistettiin vuonna 1990 ja sen seuraajaksi tuli varsin suosittu Nissan Primera.

Toyota Corona Van vuosimallia 1967. Coronan myyntiluvut jäivät ainakin meillä suomessa selvästi huippusuositusta Corollasta jälkeen, vaikkei sekään mikään harvinainen auto ollut.

Toyotan huippumalli Crown tarkoitti jo nimensä puolesta kruunua. Ulkonäöllisesti se lähenee vanhempia amerikan automalleja. Isoa autoa käytettiin aikanaan jonkin verran taksinakin. Mersu oli kuitenkin tuossa käytössä aikansa selvä ykkönen.

Hups! Tämän museon myytävät pienoismallitkin ovat niin yksityiskohtaisia, että haksahdin kuvaamaan niitäkin. Jääköön nyt julkaiseminen tällä kertaa tähän yhteen. Kuvassa komea A-kroppainen Opel Ascona. Pienoismallin hintaa ei tullut vilkaistua...

Lopuksi vähän toisenlaista tunnelmaa. Tämä rintamalla kaikesta päätellen aikoinaan palvellut Volvo L202 voisi ehkä kertoa meille surullisen jutun jos toisenkin. Ehkä on parempi, ettemme niitä kaikkia tiedä. Nyt vanhus viettää ehkä elämänsä parasta aikakautta entisöitynä ja puhtaana hyvän huolenpidon alla. Vieressä nököttävä lasten menopeli on ehkä selvinnyt elämässään huomattavasti vähemmin kolhuin. Ehkä se kertoo omia tarinoitaan joskus ambulanssille, mene ja tiedä!