lauantai 22. helmikuuta 2014

Hervannan kirkko

Viime viikkoina blogin päivitystahti on ollut hieman harva. Blogi ei silti ole kuolemassa, parempia säitä kuvaukselle tässä vain odottelen. Viikon kirkko -sarjaa kuitenkin yritän jatkaa. Tässä kun materiaalia riittää vielä pitkäksi ajaksi, vaikka uutta kuvaa ei vähään aikaan tulisikaan. Tällä kertaa esittelyssä on Tampereella sijaitseva Hervannan kirkko, jonka kuvasin sateisena päivänä ohi kulkiessani kolme vuotta sitten.

Kirkon on suunnitellut arkkitehtipariskunta Reima ja Raili Pietilä ja se valmistui vuonna 1979. Kirkko edustaa 1960-luvulla alkanutta "modernia" kirkonrakennustyyliä, jossa ideana on saada aikaan paitsi moderni kirkkorakennus, myös siihen yhteyteen monenlaista muutakin tilaa, kuten esimerkiksi seurakuntasali, kerhotiloja jne.  Modernismissa ainakin on onnistuttu sikäli, että etsiessäni ensimmäisen kerran tätä kirkkoa, ajoin sen ohi pariinkin kertaan tunnistamatta sitä kirkoksi!

Tässä näkymää kirkon sisäpihalta pääoven tuntumasta. Kuten sanottu, jos "tornia" ei olisi, tuskin kirkoksi tunnistaisi? Kadulle näkyvä rakennuksen osakaan ei pienehköä kattoristiä lukuun ottamatta viitteitä kirkkorakennuksesta anna. Kirkko sijaitsee Hervannan vapaa-aikakeskuksen päädyssä, joten rakennuksesta löytyy seurakunnallisten tilojen lisäksi vapaa-ajan harrastusmahdollisuuksia. Itse kirkko ja seurakunnan tilat ovat kuitenkin oma yksikkönsä. Aikoinaan rakennus valmistui kaupungin ja seurakunnan yhteistyönä.

Kirkkosalissa on istumapaikat 280 henkilölle. Se on väliseinin muunneltavissa erilaisten käyttötarpeiden mukaiseksi. Alttaritaulun korvaa suoraan tiiliseinään rakennettu kohoristi. Urkuparvi sijaitsee harvinaislaatuisesti alttarin yläpuolella, ja siellä sijaitsevat kirkon 21-äänikertaiset Kangasalan urkutehtaan valmistamat urut. Yleiskuva kirkkosalista on pelkistetty. Tunnelma ei silti ole ollenkaan samantyyppinen, kuin ns. betonibrutalismia edustavissa kirkoissa. Muutamat kirkkosalin suurikokoiset kirkkotekstiilit ja alttariseinän laimaalaus pehmentävät olemusta. Samoin puupenkit. Seinät ovat enimmäkseen tiilipintaiset myös sisällä. Tunne on jopa yllättävän kodikas. Akustiikka sen sijaan on tämän kirkkosalin kohdalla vitsi, mikä tunnetaankin varsin yleisesti ainakin paikkakuntalaisten keskuudessa.

Osoite:  Lindforsinkatu 7, Tampere



8 kommenttia:

  1. Totta, ei kyllä heti kirkoksi uskois, niin on moterni. Tuo kellotorni antaa merkin, että tässähän on kirkko :)
    Hyvää viikonloppua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin näin. Ja mitä tuo modernismi olikaan 1970-luvun lopulla. Aikaansa edellä. Kiitos kommentista ja hyvää viikonloppua myös sinne pohjoiseen!

      Poista
  2. Tätä modernia kirkkotyyppiä oli kait helpompi rakentaa.. :) Tätä tyyliä (ja vastaavaa) näkeekin sitten enempi, ainakin täällä etelän lähiöissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Joskus olen leikkimielellä sanonutkin, ettei tällaisissa vapaammissa tyylissä arkkitehti paljon erehtyä voi. :)) Tarvitaanhan toki modernismissakin oma taitonsa. Etelän lähiöt... totta, mutta löytyyhän teiltä sitten myös toisenlaista vastapainoa monestakin kirkosta. Kiitos Orvokki kommentista.

      Poista
  3. Sulla onkin täällä blogissa todella hienoja kuvia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ronja ja tervetuloa lukijaksi. Käyn katsomassa blogiasi kun tästä ehdin...

      Poista
  4. Tosi kaunis tämäkin ja kuva tietty upea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Seijastiina. Onhan se erilaisuus rikkautta näissäkin. :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!